Tapahtuipa taksissa eilen: tilaamaani taksia kuljetti hauskannäköinen (no sanotaan suoraan että komea) nuori mies. Hän oli hyväntuulinen, ja sehän on tarttuvaa. Niinpä käynnistin kepeän small talkin, mikä yleensä ottaen laistaa minulta hyvin.
Kuski vastasi niitä-näitä-heinänpäitä jutteluuni myöntelemällä ja väliin naurahtamalla ilahtuneesti. Minä tietysti intouduin, kun tällä tavalla läppä upposi. Mukavaa kun juttu luistaa! Tarinoin siis antaumuksella.
Raja on minunkin puhegeneraattorilla, ja näin ollen hiljenin toviksi tunnelman yhä pysytellessä rattoisana. Unohduin siksi aikaa (kyse on luultavimmin muutamista sekunneista) kuuntelemaan päällä olevaa radiota. - Kuka siellä puhu, kysäisin silkasta kysäisemisen ilosta.
- Minä, vastasi kuski.
Mitä?
- Siis mitä, ketä haastatellaan, sinua?!, huudahdin. - No minua minua, taksikuski vastasi sillä samalla rattoisan ilahtuneella äänensävyllä kuin koko matkan ajan.
Olin niin äimistynyt, että suu loksahti auki.
Minä siis olin purkanut juttua kuvitellen minun lyömättömän tarinankerrontani aiheuttaneen sen positiivisen hyväksyvän hymistelyn, mutta sen sijaan kuski olikin kaiken aikaa kuunnellut omaa haastatteluaan radiosta!
Kyseessä oli radion Kerran Kärppä, aina Kärppä haastattelusarja, jossa toden totta samalla siunaaman hetkellä tuli minua kuljettavan ex-Kärpän haastattelu.
Kyllä minua nauratti. - Olisit nyt sanonut että haastattelusi tulee juuri nyt radiosta, minä pälätin päälle koko ajan, huolehdin. Mutta kuski naureskeli etteipä se paljoa ollut haitannut, olihan hän kertaalleen kuullut, tai tarkemmin ottaen puhunut, lähetyksen sisällön.
Että terveisiä vaan ex-Kärpälle, oli mukava sattuma.
Tämän hauska(hko)n tositarinan myötä toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2009. Pilkettä silmään kaikille vuoden päiville.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti