Läksyt vasemmalla

Kun tohtori Seppo Kääriäinen puhui Kalevassa SDP:n identiteettikriisistä, ei voinut väistää tulkintaa väärästä potilaasta. Seppo hyvä, kyllä kai otsaa kelpaa kurtistella ennen kaikkea keskustan tilanteesta. Vielä joku vuosi sitten hämmästeltiin keskustan ihmettä: sitä miten maalaisliitosta keskustaksi muuntautunut maaseudun puolue oli onnistunut valloittamaan kaupungit ja nousemaan porvarillisen blokin johtavaksi voimaksi.

Toisin on nyt. Kokoomus kasvaa kasvamasta päästyään ja keskusta on tipahtanut kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi – jopa niin alas että kannatuksen maaginen 20 prosentin haamuraja hengittää niskaan. Kun pääministeri Vanhanen vetää kylmäkiskoista kovaa talouslinjaa ja maakuntien miehet turhautuen vaativat alueellista tasa-arvoa, niin siinäpä identiteettikriisin aineksia kerrakseen.

Kaiken SDP:n tappiomässäilyn jalkoihin on jäänyt se kiistaton tosiseikka, että kunnallisvaaleissa SDP sai kansalaisilta vahvemman valtakirjan kuin keskusta. SDP oli kannatusluvuissa kakkonen. Sitä saattaa vaalia mielessä kun tulevan vaalikauden asemointi kunnissa on alkanut.

Mutta tohtori Kääriäinen, totta toinen puoli. Itsetutkiskelu on hyvästä, kunhan siihen ei vallan unohdu. Kyllä SDP:ssä identiteettikysymys on ajankohtainen. Olemmeko hupenevaan työväenluokkaan nojaava vasemmistolainen palkansaajapuolue, vai kasvavan keskiluokan keskustavasemmistolainen arvopuolue. Keskustelu ja pohdinta tästä jatkuu, vaikka puoluekokous onkin ehtinyt linjata SDP:n olevan moderni vasemmistopuolue.

Identiteetti ja imago ovat tärkeitä. Vai voiko muuta päätellä siitä, että aika moni heistä, jotka moittivat Eero Heinäluoman joutuneen ennen kaikkea löysin imagosyin siirtymään syrjään puoluejohdosta, huolehtii nyt, sopiiko Jutta Urpilaisen akateeminen kaupunkilaisladyn imago duunarimiesten äänten kalasteluun.

Aihe liittyy oleellisesti puolueemme uudistamisesta käytävään keskusteluun. Vaikka onkin jo esitetty näkemyksiä uudistamisen kuoppaamisesta, seison vakaasti uudistajien joukoissa. Siteeraan arvostettua nobelistia Martti Ahtisaarta: kaikkien yhteisöjen eloonjäämisen edellytys on uudistuminen.

Uudistua ei silti pidä silmät ummessa. On totta että yhteiskunta keskiluokkaistuu. Työläiset ovat kouluttaneet lapsiaan akateemisiin ammatteihin, ja selkeä työväenluokka pienenee. SDP:n tulee hakea ja SDP tulee saamaan uusia kannattajia keskiluokasta; hyvin toimeentulevista toimihenkilöistä ja akateemisista.

Mutta kotiläksyt pitää tehdä vasemmalla.

SDP ei voi astua syrjään heikompiosaisten elämästä. On sietämätöntä, että avustusjärjestöt joutuvat jakamaan ruoka-apua kohta kaikkialla. On sietämätöntä, että verotus, jonka kuuluisi tasata tuloeroja, itse asiassa kasvattaa niitä. Asiasta huomautti ansiokkaasti JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori Motiivi-lehdessä: tuloerot ovat verotuksen jäljiltä suuremmat kuin bruttona, ja syy on pääomatulojen selkeä suosiminen suhteessa muihin tuloihin.

Sanottakoon sitä vasemmistolaiseksi politiikaksi tai miksi vain, mutta eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvu tulee katkaista. Taantuman syventyessä yhteisvastuun vaade on entistä polttavampi. Kenttää ei pidä jättää populisteille.