Tapahtuipa taksissa eilen: tilaamaani taksia kuljetti hauskannäköinen (no sanotaan suoraan että komea) nuori mies. Hän oli hyväntuulinen, ja sehän on tarttuvaa. Niinpä käynnistin kepeän small talkin, mikä yleensä ottaen laistaa minulta hyvin.
Kuski vastasi niitä-näitä-heinänpäitä jutteluuni myöntelemällä ja väliin naurahtamalla ilahtuneesti. Minä tietysti intouduin, kun tällä tavalla läppä upposi. Mukavaa kun juttu luistaa! Tarinoin siis antaumuksella.
Raja on minunkin puhegeneraattorilla, ja näin ollen hiljenin toviksi tunnelman yhä pysytellessä rattoisana. Unohduin siksi aikaa (kyse on luultavimmin muutamista sekunneista) kuuntelemaan päällä olevaa radiota. - Kuka siellä puhu, kysäisin silkasta kysäisemisen ilosta.
- Minä, vastasi kuski.
Mitä?
- Siis mitä, ketä haastatellaan, sinua?!, huudahdin. - No minua minua, taksikuski vastasi sillä samalla rattoisan ilahtuneella äänensävyllä kuin koko matkan ajan.
Olin niin äimistynyt, että suu loksahti auki.
Minä siis olin purkanut juttua kuvitellen minun lyömättömän tarinankerrontani aiheuttaneen sen positiivisen hyväksyvän hymistelyn, mutta sen sijaan kuski olikin kaiken aikaa kuunnellut omaa haastatteluaan radiosta!
Kyseessä oli radion Kerran Kärppä, aina Kärppä haastattelusarja, jossa toden totta samalla siunaaman hetkellä tuli minua kuljettavan ex-Kärpän haastattelu.
Kyllä minua nauratti. - Olisit nyt sanonut että haastattelusi tulee juuri nyt radiosta, minä pälätin päälle koko ajan, huolehdin. Mutta kuski naureskeli etteipä se paljoa ollut haitannut, olihan hän kertaalleen kuullut, tai tarkemmin ottaen puhunut, lähetyksen sisällön.
Että terveisiä vaan ex-Kärpälle, oli mukava sattuma.
Tämän hauska(hko)n tositarinan myötä toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2009. Pilkettä silmään kaikille vuoden päiville.
keskiviikko 31. joulukuuta 2008
Maakunnan imagoa voidaan kohottaa
Kaleva kirjoitti (28.12.) Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston kokousten päätösvaltaisuusongelmista maakuntavaltuutettujen runsaiden poissaolojen vuoksi. On syytä yhtyä kirjoituksen huoleen. Esimerkiksi joulukuun kokous uhkasi jäädä torsoksi kriittisen niukan osallistujajoukon vuoksi, ja päättäjiä piti pidätellä kokoussalissa asianmukaisten päätösten aikaansaamiseksi. Valtuuston itsensä toivomaa perehdytysseminaaria ei ole saatu kahdesta yrityksestä huolimatta kuluvalla kaudella aikaiseksi liian pienen ilmoittautuneiden joukon vuoksi.
Artikkelissa esitettyihin poissaolosyihin voi muun muassa todeta, että maakunnan liitto maksaa asiaankuuluvat ansionmenetys- ja matkakulukorvaukset töistä poissaolojaksolta. Samaan hengenvetoon on annettava tunnustus, että päätösvaltaisuusongelmia lukuun ottamatta maakuntavaltuusto on kuluvalla kaudella työskennellyt ansiokkaasti, ja kokoukset ovat olleet korkeaa tasoa.
Hedelmällisempää kuin poissaolijoiden grillaaminen on pohtia, kuinka maakuntavaltuuston ja yleensä maakunnan liiton työstä saadaan riittävän houkuttelevaa poliittisesti luottamustoimeensa sitoutuville päättäjille. Maakunnan liitto päättää joka tapauksessa monesta tärkeästä suoraan kansalaisten arkeen vaikuttavasta asiasta, mainittakoon vaikka kaavoitusta ohjaava maakuntakaava tai tärkeä edunvalvontatyö esimerkiksi Oulu-Seinäjoki kaksoisraiteen osalta.
Tekeillä olevan aluehallinnon uudistushankkeen myötä maakuntien liittojen merkitys tulee kasvamaan. Tämä nostanee kiinnostusta osallistua maakuntien toimintaan, mutta salkun painoarvon kasvua ja kiinnostavuutta voitaisiin lisätä myös muilla keinoin.
Pohjois-Pohjanmaan osalta on esillä ollut nimenmuutos Oulunmaaksi. Päätöksiä ei asiassa ole tehty, mutta aluehallinnon uuden organisoitumisen myötä tätäkin asiaa olisi mahdollista – ja syytä – pohtia. Olisiko Oulunmaan maakunta imagotasolla vetovoimaisempi kehittämisympäristö kuin nykyinen? Kansainvälisissä yhteyksissä kyseinen nimi on liitolle jo otettu käyttöön (englanniksi nimi on Council of Oulu Region).
Samaan linjaan sopisi tarkastella esitystä ottaa läänien lakkauttamiselta orvoksi jäävä nykyinen Oulun lääninhallituksen rakennus pääasiallisesti maakunnan käyttöön maakuntatalona.
Kehittelystä muodostuu edelleen kiehtovampi, mikäli uudistaisimme nykyisen Franzenin puiston aukioksi ja nimeäisimme sen maakunnan (Oulunmaan) aukioksi. Joulutori esimerkiksi soveltuisi tähän miljööseen upeasti.
Jos rohkeus riittäisi vielä jatkaa kävelykatua nykyiseltä Rotuaarin aukiolta kaupungintalon ohi aina Tuomiokirkon edustalle uuden aukion ja maakuntatalon äärelle saakka, niin lopputulemana syntyisi eheä historiallisten rakennusten ja tulevaisuuden kehittämishengen kokonaisuus.
Tästä elinvoiman kasvattamisesta hyötyisivät sekä Oulun kaupunki että koko maakunta.
Artikkelissa esitettyihin poissaolosyihin voi muun muassa todeta, että maakunnan liitto maksaa asiaankuuluvat ansionmenetys- ja matkakulukorvaukset töistä poissaolojaksolta. Samaan hengenvetoon on annettava tunnustus, että päätösvaltaisuusongelmia lukuun ottamatta maakuntavaltuusto on kuluvalla kaudella työskennellyt ansiokkaasti, ja kokoukset ovat olleet korkeaa tasoa.
Hedelmällisempää kuin poissaolijoiden grillaaminen on pohtia, kuinka maakuntavaltuuston ja yleensä maakunnan liiton työstä saadaan riittävän houkuttelevaa poliittisesti luottamustoimeensa sitoutuville päättäjille. Maakunnan liitto päättää joka tapauksessa monesta tärkeästä suoraan kansalaisten arkeen vaikuttavasta asiasta, mainittakoon vaikka kaavoitusta ohjaava maakuntakaava tai tärkeä edunvalvontatyö esimerkiksi Oulu-Seinäjoki kaksoisraiteen osalta.
Tekeillä olevan aluehallinnon uudistushankkeen myötä maakuntien liittojen merkitys tulee kasvamaan. Tämä nostanee kiinnostusta osallistua maakuntien toimintaan, mutta salkun painoarvon kasvua ja kiinnostavuutta voitaisiin lisätä myös muilla keinoin.
Pohjois-Pohjanmaan osalta on esillä ollut nimenmuutos Oulunmaaksi. Päätöksiä ei asiassa ole tehty, mutta aluehallinnon uuden organisoitumisen myötä tätäkin asiaa olisi mahdollista – ja syytä – pohtia. Olisiko Oulunmaan maakunta imagotasolla vetovoimaisempi kehittämisympäristö kuin nykyinen? Kansainvälisissä yhteyksissä kyseinen nimi on liitolle jo otettu käyttöön (englanniksi nimi on Council of Oulu Region).
Samaan linjaan sopisi tarkastella esitystä ottaa läänien lakkauttamiselta orvoksi jäävä nykyinen Oulun lääninhallituksen rakennus pääasiallisesti maakunnan käyttöön maakuntatalona.
Kehittelystä muodostuu edelleen kiehtovampi, mikäli uudistaisimme nykyisen Franzenin puiston aukioksi ja nimeäisimme sen maakunnan (Oulunmaan) aukioksi. Joulutori esimerkiksi soveltuisi tähän miljööseen upeasti.
Jos rohkeus riittäisi vielä jatkaa kävelykatua nykyiseltä Rotuaarin aukiolta kaupungintalon ohi aina Tuomiokirkon edustalle uuden aukion ja maakuntatalon äärelle saakka, niin lopputulemana syntyisi eheä historiallisten rakennusten ja tulevaisuuden kehittämishengen kokonaisuus.
Tästä elinvoiman kasvattamisesta hyötyisivät sekä Oulun kaupunki että koko maakunta.
maanantai 29. joulukuuta 2008
Läksyt vasemmalla
Kun tohtori Seppo Kääriäinen puhui Kalevassa SDP:n identiteettikriisistä, ei voinut väistää tulkintaa väärästä potilaasta. Seppo hyvä, kyllä kai otsaa kelpaa kurtistella ennen kaikkea keskustan tilanteesta. Vielä joku vuosi sitten hämmästeltiin keskustan ihmettä: sitä miten maalaisliitosta keskustaksi muuntautunut maaseudun puolue oli onnistunut valloittamaan kaupungit ja nousemaan porvarillisen blokin johtavaksi voimaksi.
Toisin on nyt. Kokoomus kasvaa kasvamasta päästyään ja keskusta on tipahtanut kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi – jopa niin alas että kannatuksen maaginen 20 prosentin haamuraja hengittää niskaan. Kun pääministeri Vanhanen vetää kylmäkiskoista kovaa talouslinjaa ja maakuntien miehet turhautuen vaativat alueellista tasa-arvoa, niin siinäpä identiteettikriisin aineksia kerrakseen.
Kaiken SDP:n tappiomässäilyn jalkoihin on jäänyt se kiistaton tosiseikka, että kunnallisvaaleissa SDP sai kansalaisilta vahvemman valtakirjan kuin keskusta. SDP oli kannatusluvuissa kakkonen. Sitä saattaa vaalia mielessä kun tulevan vaalikauden asemointi kunnissa on alkanut.
Mutta tohtori Kääriäinen, totta toinen puoli. Itsetutkiskelu on hyvästä, kunhan siihen ei vallan unohdu. Kyllä SDP:ssä identiteettikysymys on ajankohtainen. Olemmeko hupenevaan työväenluokkaan nojaava vasemmistolainen palkansaajapuolue, vai kasvavan keskiluokan keskustavasemmistolainen arvopuolue. Keskustelu ja pohdinta tästä jatkuu, vaikka puoluekokous onkin ehtinyt linjata SDP:n olevan moderni vasemmistopuolue.
Identiteetti ja imago ovat tärkeitä. Vai voiko muuta päätellä siitä, että aika moni heistä, jotka moittivat Eero Heinäluoman joutuneen ennen kaikkea löysin imagosyin siirtymään syrjään puoluejohdosta, huolehtii nyt, sopiiko Jutta Urpilaisen akateeminen kaupunkilaisladyn imago duunarimiesten äänten kalasteluun.
Aihe liittyy oleellisesti puolueemme uudistamisesta käytävään keskusteluun. Vaikka onkin jo esitetty näkemyksiä uudistamisen kuoppaamisesta, seison vakaasti uudistajien joukoissa. Siteeraan arvostettua nobelistia Martti Ahtisaarta: kaikkien yhteisöjen eloonjäämisen edellytys on uudistuminen.
Uudistua ei silti pidä silmät ummessa. On totta että yhteiskunta keskiluokkaistuu. Työläiset ovat kouluttaneet lapsiaan akateemisiin ammatteihin, ja selkeä työväenluokka pienenee. SDP:n tulee hakea ja SDP tulee saamaan uusia kannattajia keskiluokasta; hyvin toimeentulevista toimihenkilöistä ja akateemisista.
Mutta kotiläksyt pitää tehdä vasemmalla.
SDP ei voi astua syrjään heikompiosaisten elämästä. On sietämätöntä, että avustusjärjestöt joutuvat jakamaan ruoka-apua kohta kaikkialla. On sietämätöntä, että verotus, jonka kuuluisi tasata tuloeroja, itse asiassa kasvattaa niitä. Asiasta huomautti ansiokkaasti JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori Motiivi-lehdessä: tuloerot ovat verotuksen jäljiltä suuremmat kuin bruttona, ja syy on pääomatulojen selkeä suosiminen suhteessa muihin tuloihin.
Sanottakoon sitä vasemmistolaiseksi politiikaksi tai miksi vain, mutta eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvu tulee katkaista. Taantuman syventyessä yhteisvastuun vaade on entistä polttavampi. Kenttää ei pidä jättää populisteille.
Toisin on nyt. Kokoomus kasvaa kasvamasta päästyään ja keskusta on tipahtanut kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi – jopa niin alas että kannatuksen maaginen 20 prosentin haamuraja hengittää niskaan. Kun pääministeri Vanhanen vetää kylmäkiskoista kovaa talouslinjaa ja maakuntien miehet turhautuen vaativat alueellista tasa-arvoa, niin siinäpä identiteettikriisin aineksia kerrakseen.
Kaiken SDP:n tappiomässäilyn jalkoihin on jäänyt se kiistaton tosiseikka, että kunnallisvaaleissa SDP sai kansalaisilta vahvemman valtakirjan kuin keskusta. SDP oli kannatusluvuissa kakkonen. Sitä saattaa vaalia mielessä kun tulevan vaalikauden asemointi kunnissa on alkanut.
Mutta tohtori Kääriäinen, totta toinen puoli. Itsetutkiskelu on hyvästä, kunhan siihen ei vallan unohdu. Kyllä SDP:ssä identiteettikysymys on ajankohtainen. Olemmeko hupenevaan työväenluokkaan nojaava vasemmistolainen palkansaajapuolue, vai kasvavan keskiluokan keskustavasemmistolainen arvopuolue. Keskustelu ja pohdinta tästä jatkuu, vaikka puoluekokous onkin ehtinyt linjata SDP:n olevan moderni vasemmistopuolue.
Identiteetti ja imago ovat tärkeitä. Vai voiko muuta päätellä siitä, että aika moni heistä, jotka moittivat Eero Heinäluoman joutuneen ennen kaikkea löysin imagosyin siirtymään syrjään puoluejohdosta, huolehtii nyt, sopiiko Jutta Urpilaisen akateeminen kaupunkilaisladyn imago duunarimiesten äänten kalasteluun.
Aihe liittyy oleellisesti puolueemme uudistamisesta käytävään keskusteluun. Vaikka onkin jo esitetty näkemyksiä uudistamisen kuoppaamisesta, seison vakaasti uudistajien joukoissa. Siteeraan arvostettua nobelistia Martti Ahtisaarta: kaikkien yhteisöjen eloonjäämisen edellytys on uudistuminen.
Uudistua ei silti pidä silmät ummessa. On totta että yhteiskunta keskiluokkaistuu. Työläiset ovat kouluttaneet lapsiaan akateemisiin ammatteihin, ja selkeä työväenluokka pienenee. SDP:n tulee hakea ja SDP tulee saamaan uusia kannattajia keskiluokasta; hyvin toimeentulevista toimihenkilöistä ja akateemisista.
Mutta kotiläksyt pitää tehdä vasemmalla.
SDP ei voi astua syrjään heikompiosaisten elämästä. On sietämätöntä, että avustusjärjestöt joutuvat jakamaan ruoka-apua kohta kaikkialla. On sietämätöntä, että verotus, jonka kuuluisi tasata tuloeroja, itse asiassa kasvattaa niitä. Asiasta huomautti ansiokkaasti JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori Motiivi-lehdessä: tuloerot ovat verotuksen jäljiltä suuremmat kuin bruttona, ja syy on pääomatulojen selkeä suosiminen suhteessa muihin tuloihin.
Sanottakoon sitä vasemmistolaiseksi politiikaksi tai miksi vain, mutta eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvu tulee katkaista. Taantuman syventyessä yhteisvastuun vaade on entistä polttavampi. Kenttää ei pidä jättää populisteille.
maanantai 1. joulukuuta 2008
So, so happy for Hillary!
Hillary Clintonista tulee Yhdysvaltain seuraava ulkoministeri.
MAHTAVAA!
Olen niin, niin iloinen valinnasta. Yhtä hieno tunne kuin itse Obaman valinnan aikoihin. Nyt tämä menee hyvin.
Täällä Oulussa on uuden valtuuston luottamuspaikat jaettu. Kurjemminkin olisi SDP:lle voinut käydä, saimme sentään kaksi paikkaa kaupunginhallitukseen, valtuuston 4. varapuheenjohtajan postin (istuu kaupunginhallituksen pöydässä) sekä mm. tärkeän opetuslautakunnan puheenjohtajuuden. Haaste politiikan uudistamiselle on kova.
Uutta virtaa tulee väkisinkin kenttään, kun Oulun Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Sormunen on ilmoittanut jättävänsä tehtävän. Mikko on hoitanut hommansa erinomaisesti, mutta aikaa aikaansa kutakin. Ratkaisu on ollut Mikon oma. Ty:n puheenjohtajan paikalle soisin olevan kiinnostusta laajemmaltikin.
MAHTAVAA!
Olen niin, niin iloinen valinnasta. Yhtä hieno tunne kuin itse Obaman valinnan aikoihin. Nyt tämä menee hyvin.
Täällä Oulussa on uuden valtuuston luottamuspaikat jaettu. Kurjemminkin olisi SDP:lle voinut käydä, saimme sentään kaksi paikkaa kaupunginhallitukseen, valtuuston 4. varapuheenjohtajan postin (istuu kaupunginhallituksen pöydässä) sekä mm. tärkeän opetuslautakunnan puheenjohtajuuden. Haaste politiikan uudistamiselle on kova.
Uutta virtaa tulee väkisinkin kenttään, kun Oulun Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Sormunen on ilmoittanut jättävänsä tehtävän. Mikko on hoitanut hommansa erinomaisesti, mutta aikaa aikaansa kutakin. Ratkaisu on ollut Mikon oma. Ty:n puheenjohtajan paikalle soisin olevan kiinnostusta laajemmaltikin.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
