Vappu 2010

Vappu on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhla. Nyt solidaarisuus on koetuksella, kun kansainvälinen talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa. Myös meiltä suomalaisilta odotetaan tukea toisille EU-maille.


Kysymys on 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksista: ensin kaatuivat riskejä ottaneet pankit. Nyt ovat kaatumassa heikot valtiot. Olemme osana Eurooppaa myrskyn silmässä, ja meidän pitää osata arvioida se, millä tavoin uudesta kansainvälisen talouden myrskyrintamasta ei tule yhtä suuria vahinkoja kuin ensimmäisestä.


Lyhyellä tähtäyksellä meneillään oleva Kreikan kriisi vaikuttaa jopa positiivisesti: euron arvon aleneminen, eli devalvoituminen, parantaa suomalaisten vientiyritysten asemaa. Pitkällä tähtäyksellä tulevat ongelmat: jos Kreikka kaatuu - saati että tauti leviää Portugaliin, Espanjaan ja eteenkinpäin - aiheuttaa se valtavan pankkikriisin Euroopassa, sillä Kreikan lainat ovat eurooppalaisissa pankeissa. Uuden kriisin lasku kaatuu veronmaksajille. Saksa joutuu lamaan ja Suomen ulkomaankauppa kriisiytyy.


Kuluneella viikolla on puhuttu Kreikan mahdollisesta rahoituspaketista, joka on kasvanut alun 45 miljardista nyt jo ehkä 120 miljardiin euroon. Se on valtava lasku. Suomen osuudeksi nämä summat merkitsevät suuruusluokaltaan enimmillään 1,5 miljardia euroa. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lisätalousarvion asian hoitamista varten.


Summat ovat suuria ja suurten linjojen vetäjille olisi nyt kysyntää. Mutta hallituksen johdossa ei tunnu olevan ketään, joka kasvaisi tilanteen mittoihin. Talouspolitiikan puheenvuoroista puuttuu tilannetaju. Vaisusti on vain puhuttu siitä, että Kreikalle annettavasta kriisilainasta saadaan isompi korko kuin millä Suomi omat lainansa ottaa. Pahimmassa tapauksessa jäävät kuitenkin korot ja osa pääomastakin saamatta, jos hätärahoitus ei tehoakaan.


Hallituksessa on ajettu linjaa, jossa EU-päätöksentekoa keskitettäisiin pääministerille. Ajatus on hyvä, parlamentarismi sopii kansanvaltaan. Mutta käytännön sovellus jää vajaaksi, jos hallituksessa ei ole ketään, joka valtaa osaisi käyttää.



Vähintä mitä hallitus voisi tehdä, olisi Suomen oman talouden kuntoon laittaminen. Mutta tämä on ollut vierestä katsomisen hallitus: viikon työttömyystilastoista sanottiin, että kasvun kärki on taittumassa. Hallitukselle riittää, että työttömyyden kasvu hidastuu, parannusta ei edes uskalleta tavoitella. Työllisyyspoliittisia investointeja ei ole tehty, vaan hallitus on luottanut pelkkään pääosin hyvätuloisille suunnattuun veroelvytykseen. Myöskään työllistämiseen ei ole lisätty tilanteen vaatimia voimavaroja. Suomi on OECD-maiden häntäpäässä työllistämistoimien osalta.


Työmarkkinoille tarvittaisiin keskitettyä sopimusta. Nyt työnantajat riitelevät keskenään ja työntekijät joutuvat hakemaan oikeuksiaan lakoilla. Seuraava nousukausi pistää työmarkkinat sekaisin, kun kaikki pyrkivät osille talouskasvusta toisista välittämättä. Hallituksen suuri virhe on ollut antaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan rapautua.


Pohjois-Suomelle meneillään oleva talousmyllerrys on vaaran paikka. Tavallisesti nousu tulee tänne Etelä-Suomea myöhemmin ja tavallisesti se edellyttää valtion aktiivisia toimia. Hallitukselta puuttuu näkemys ja tahto, joilla tähän päästäisiin. Pohjois-Suomelle tärkeät investoinnit, kuten ratarakentaminen tai riittävistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista ja yliopiston perusrahoituksesta huolehtiminen, ovat puutteellisesti hoidettu.

Seuraavat eduskuntavaalit antavat kansalaisille mahdollisuuden valita, miten tätä maata hallitaan. SDP:n on pyrittävä hallitusvastuuseen omalla uskottavalla talouskasvun ja työllisyyden ohjelmalla.

(Vappupuhe 1.5.2010 Taivalkoskella Jalavan Pirtissä)