Olin mielenkiintoisessa tilaisuudessa Laanilan koululla. Sydänliitto oli kutsunut vaikuttajia paikalle arvioimaan kouluruokaa. Minäkin pääsin verestämään kouluruokamuistoja ruokalaan koululaisten joukkoon. Kaksi todella fiksua ysiluokkalaista tyttöä toimi oppainani. Mediaa oli paikalla, ja päivän lehdessä onkin kuva minusta lohisopan äärellä. Ruoka oli oikein maittavaa. Kiitos ruuasta, Oulun Serviisi!
Äkkiä ajattelisi, että koululaisten lempiruokalista olisi pullollaan pitsaa ja hampurilaisia, mutta kaikkea sitä: tilaisuudessa nuoret itse vaativat kuoriperunoita ja puuroa. Kuoriperunoita ja puuroa! Melkoinen muutos on tapahtunut omista kouluajoistani.
Huolestuttavaa sen sijaan on se, että harvan ruokalautanen noudattaa lautasmallia. Joku ottaa leipää liikaa eikä muuta, joku taas ei kasviksia lainkaan. Kovasti pitää valistaa, jotta koululaiset oppisivat syömään ravitsevan lounaan. Ilmainen kouluruoka on sentään hieno suomalainen sosiaalinen innovaatio, josta monessa Euroopan maassa vain uneksitaan. Saa sitä perheenäiti revetä moneksi vaikkapa Italiassa, kun täytyy kesken töiden lähteä huolehtimaan lasten syömisestä.
--
Olen ahkeroinut monessa hommassa, ohessa linkkejä muutamiin kirjoituksiin ja esityksiin: Maakunnan ilmastostrategian sivuilla on nettikolumnini ilmastonmuutoksesta.
Turveteollisuusliiton kevätseminaarin esitykseni voit lukea täältä.
Tiistaina puhuin Valtioneuvoston Tulevaisuusfoorumissa aiheesta Vähäpäästöinen Pohjois-Pohjanmaa. Esityksenä on täällä. Oulun demareiden kotisivulla on kolumnini lisääntyvästä köyhyydestä, kun sivua vähän rullaa alaspäin.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
1 kommentti:
Ahkera-Tytti.
Lähetä kommentti