Tämä blogi on poistunut käytöstä

Olen siirtänyt blogini uusituille kotisivuilleni.

Tämä blogi on poistunut käytöstä. Tervetuloa uusille sivuille!

Tytinpäivän kahvit

Nimpparikahvit juodaan nyt etukäteen, sillä oikea päivä olisi lauantaina. Tervetuloa!

Presidenttipelissä

Kansalaiset, medborgare!

Nyt kun minua on esitetty SDP:n presidenttiehdokkaaksi, on tietenkin aivan aluksi syytä kiittää.

Mutta jo seuraavaksi on syytä miettiä kuinka tästä kunniasta voi kunnialla kieltäytyä. Riittänee se, että sanoo olevansa ihan vaan kansanedustajaehdokas?

Toisaalta, kun tulee kerran eläissään mainituksi tohtori Pentti Arajärven ja eläköityvän piispan Eero Huovisen kanssa samassa kolmikossa presidentin virkaan liittyen, niin onhan se jotain; kiitos ja kumarrus Kalevalle.

Tavara kiersi

Kierrätys kannattaa. Viikonlopun kirppiksella Hiukkavaaran Laatukirpputorilla oli todella mukavaa. Tavara vaihtoi omistaa, ja samalla tuli monet jutut juteltua.

Tämä otetaan uudestaan.

Ei maahanmuuttajavihalle, ei kaksille työmarkkinoille

Maahanmuuttokeskustelussa laineet lyövät korkealle. Netin keskustelupalstoilla tapaa ”maahanmuuttokritiikkiä”, jota ei voi luonnehtia enää kuin verenhimoiseksi. Toisaalla leimakirves iskee puolueita. SDP:tä on syytetty siitä, että sen maahanmuuttopoliittisen ohjelman kirkkain idea olisi kopsattu rasistiselta ääriryhmältä. Tämä ei pidä paikkaansa. Ohjelmastamme ei löydy maahanmuuttovastaista kiihotusta, ei etsimälläkään. Ei siitä löydy edes ilmaisua "maassa maan tavalla".

Mainittu periaate on kyllä omalla tavallaan rakennettu ohjelman sisään, sen yhdeksi johtoajatukseksi. Esimerkiksi näin se ohjelmassa lukee: "Ulkomailta Suomeen tulleilla työntekijöillä on oikeus samoihin palkka- ja työehtoihin kuin suomalaisilla ja heitä on informoitava oikeuksistaan."

Suomeen on syntymässä kahdet työmarkkinat. Se tarkoittaa pimeää, harmaata työtä, jonka piirissä ei kunnioiteta suomalaisia työehtoja, vaan poljetaan työntekijöiden oikeuksia. Usein tällaisen hyväksikäytön kohteeksi joutuu tahtomattaan maahanmuuttaja, jolla on muun muassa kielitaidossaan puutteita. Tilannetta on vaikeuttanut hallituksen toteuttama työsuojeluresurssien leikkaaminen.

SDP haluaa turvata kaikille työtä tekeville säälliset työolot ja -ehdot. Hyvästä syystä olemme suhtautuneet kielteisesti työsuojeluvalvonnan purkamiseen ja kriittisesti niin sanotusta saatavuusharkinnasta luopumiseen.

Jokaiselle ihmiselle kuuluu jakamaton ihmisoikeus. Tämä tarkoittaa muun muassa sitä, että ketään ei saa riistää työelämässä. Suomessa on teetettävä työtä vain ja ainoastaan suomalaisten työehtojen mukaisesti.

Kokoomus ja Keskusta ovat puolestaan ottaneet maahanmuuttopolitiikkansa periaatteeksi kaksien korttien käyttämisen. Toisaalla on sivistynyttä ja suvaitsevaista ulko- ja pääministeriä ja toisaalla on jyrkkää maahanmuuttovastaisuutta, joka eroaa nimettömästä nettikiukusta enemmän tyylinsä kuin sisältönsä puolesta.

Keskustelu maahanmuutosta on selvästi tarpeen. Asiasta puhuessaan SDP:n tavoitteena on omalta osaltaan yksinkertaisesti rehellisyys ja avoimuus: sama viesti kaikille.

Kirpparille

Tervetuloa!

Suurmessuilla

Oulun Suurmessuilla oli kuhinaa demarien osastolla. Ihmisiä veti niin Liisa Jaakonsaaren Brysselin matka-arvonta kuin SDP:n presidenttikysely, jossa pyydettiin ihmisiä esittämään kuka olisi demarien tuleva presidenttiehdokas. Kannatusta saivat ainakin Paavo Lipponen, Erkki Tuomioja, Lasse Lehtinen, Gustav Hägglund, Eero Heinäluoma, Kaari Utriokin sekä Mikael Jungner ja kotikentällään vahva Liisa Jaakonsaari. Odotan puoluetoimiston analyysia ja tarkempia lukuja.

Jungnerin (yllä kuvassa kanssani) vierailu aiheutti yleisöryntäyksen ja osoitti, että valinta puoluesihteeriksi osui oikeaan. Sitä vain ihmettelen, että messuilla samaan aikaan vieraillut kansanedustaja Ben Zyskowicz sai suuremman mediahuomion. Zyskowicz esitti Kalevassa, että rahat Pohjanmaan rataan saadaan kehitysyhteistyöstä. Valitettavasti kehitysyhteistyö jää aika vähiin, jos kotimaan liikenneyhteydet täytyy hoitaa köyhien maiden ihmisten kustannuksella.

Kesää kuin viimeistä päivää

Tämän kesän jälkeen ei tarvitse turvautua pelkkiin korulauseisiin akkujen latautumisesta. Kyllä nyt on ollut hieno ja ainutlaatuinen kesä. Helle on ollut monille jopa sietämätön.

Kesän kuluessa on ollut monta kivaa tapahtumaa. Olen osallistunut kesätapahtumiin ja markkinoille muun muassa Vihannissa, Raahen Pekanpäivillä, Pudasjärvellä ja Kalajoella. Oulussa aika on kulunut Ainolanpuistossa ja torilla, ja tietysti Kuninkuusraveissa. Myös pride-piknikille pääsin. Kuvissa olen Pudasjärvellä (bongaa myös pahvi-tytti!). Kuvaajana Päivi Vesteri.





Lasten kanssa olemme uineet niin Iijoessa, Oulujoessa kuin Kiiminkijoessakin. Ja Nallikarissa tottakai, sekä muutamilla soramontuilla. Eräs unohtumaton kokemus oli savusauna, johon pääsin ensi kertaa elämässä. Olemme kuokkineet uusia perunoita ja syöneet mansikoita suoraan maasta - kaikki parasta kesää.

Parhaillaan on menossa Oulun Suurmessut. Olen joka päivä messuilla osastolla 148. Tervetuloa tapaamaan. Lauantaina vierailen Kiiminkipäivillä klo 10.

Ei vieläkään rataa

Pohjoinen saa pärjätä omillaan. Tai siltä ainakin vaikuttaa, kun tutkii viime viikolla julkistettua valtiovarainministeri Jyrki Kataisen budjettiesitystä. Valtiovarainministeriö ei ole korvaansa lotkauttanut pohjoisen yksimieliselle kannalle Pohjanmaan radan kunnostamisesta. Tarve ratatöihin on huutava, ja investointisuunnitelmat ovat selvät. Rahaa tarvittaisiin liikenneministeriön mukaan vähintään 40 miljoonaa euroa, jotta eivät työt katkeaisi. Katainen lupaa kuitenkin vain 5 miljoonaa euroa, mikä ei riitä mihinkään. Tällä rahalla ei saada kaksoisraidetta edes Ylivieskaan, saati Ouluun.

Nopea junayhteys Helsingistä Ouluun olisi selkeä signaali tahdosta kehittää koko maata. Kasvusykäys, joka olisi verrattavissa taannoiseen Oulun yliopiston perustamiseen. Hallitus rakentaa Pohjanmaan rataa kuitenkin kuin Iisakinkirkkoa. Tämäkin Pohjois-Suomelle elintärkeä hanke näyttää jäävän seuraavan hallituksen hoidettavaksi.

Kesäilta kanssani

Tule viettämään leppeää kesäiltaa kanssani maanantaina 21.6. klo 18.00 alkaen Villa Salmenrantaan Hietasaaren huvila-alueelle (Keulapuomintie 11, katso tarkemmin tästä linkistä ).

Tavataan rennoissa merkeissä ja suunnitellaan eduskuntavaaleihin valmistautumista. Paljastamme myös salaisen kampanja-avustajan. Tätä ei voi missata!

Tilaisuudessa on kahvitarjoilu ja omien eväiden grillausmahdollisuus. Tule mukaan koko perheellä ja tuo kaverisikin. Pukeutuminen säänmukaisesti. Lisätietoja antaa kampanjapäällikkö Mikko Sormunen puh. 040-721 6879 tai mikko.sormunen@osekk.fi.

Lämpimästi tervetuloa!

Hyvästit ratahankkeille?

Keskusta puolue on tehnyt henkilövalinnat Lahden puoluekokouksessa. Pohjois-Pohjanmaan ja samalla Pohjois-Suomen keskustalaiset kärsivät valinnoissa tuntuvan tappion. Paavo Väyrynen ei pärjännyt puheenjohtajakisassa, ja Antti Rantakangas tiputettiin puoluejohdosta varapuheenjohtajavaalissa. Keskustalla ei siten ole enää Pohjois-Suomen edustajaa puolueen kärkipaikalla.

Tämä on tappio koko Pohjois-Suomelle. Voinemme heittää hyvästit tärkeille Pohjois-Suomen hankkeille, kuten Pohjanmaan radan kunnostukselle. Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) on jo linjannut, ettei hän aja Pohjanmaan radan kunnostusta kaksiraiteiseksi Ouluun saakka. Nyt keskustassa ei ole vähäisintäkään voimaa, joka tämän pohjoista kurjistavan päätöksen kääntäisi.

Pohjoisen Suomen asioita ajamaan tarvitaan nyt verekset voimat. On yhdistettävä eri poliittisten puolueiden toimijat, etteivät alueemme tärkeät tulevaisuushankkeet jää yksi toisensa jälkeen toteutumatta.

Puoluekokoustunnelmia

Joensuusta muutama kuva (molemmissa kuvaajana Anna-Riitta Kainulainen). Ryhmä oli komea.
Alla taputetaan hyvässä tunnelmassa Jutta Urpilainen uudelle kaudelle. Vieressäni istuu Eero Kippola.

SDP. Kansan edustaja.

Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue.

Joensuun puoluekokouksen jälkeen kaksi asiaa on varmaa: puheenjohtaja Jutta Urpilainen vahvisti asemaansa puolueen johtajana, ja valittuamme Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi lähdemme kevään 2011 eduskuntavaaleihin uudella väännöllä. Keskusta ja kokoomus saavat todellisen haasteen.

Moni on ehtinyt epäilemään miten demareiden kolmoiskärki Urpilainen-Heinäluoma-Jungner toimii. Minä uskon että se puree. Jungner toi puoluejohtoon tarvittavaa katu-uskottavuutta tietyn politiikkaa vähemmän seuraavan ihmisryhmän parissa. Sellaista sanomaa, johon muun muassa Barack Obaman kampanja rakentui – horjumatonta uskoa parempaan. Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue!

Heinäluoma taas vetoaa ns. peruskannattajiin. Se on tarpeen, sillä työväenliikkeen pitää kyetä puhuttelemaan kaikkia kansankerroksia. Mutta SDP:n suuresta linjasta täytyy pitää kiinni. Ihmiset odottavat SDP:ltä ennen kaikkea ratkaisuja talouden ja työllisyyden vaikeisiin kysymyksiin. Ihmisten hätää ja epävarmuutta tulevaisuudesta ei saa käyttää hyväksi rakentamalla epärehellisiä syitä ja seurauksia talouskriisiin. Luottamuksen palauttaminen ja uskottavan talouden tasapainottamisohjelman laatiminen on SDP:n ydinosaamista, ja siinä on avain tulevaan vaalivoittoon.

Urpilainen hahmotteli linjapuheessaan aivan oikein tarvetta laatia kahden vaalikauden mittainen julkisen talouden tasapainotusohjelma. Tarvitaan menokuria ja maltillisia pääomaan ja varallisuuteen suunnattuja veronkorotuksia. Samaan aikaan on huolehdittava siitä, että kansan kahtia jakautuminen ja köyhyyden lisääntyminen torjutaan.

Oma varapuheenjohtajaehdokkuuteni meni kuten arvelinkin sen menevän: etelän suuret piirit jyräsivät ja entiset varapuheenjohtajat jatkoivat. Pohjois-Suomen rahkeet eivät riitä puoluejohtoon ilman isojen piirien tukea. Sain kuitenkin hyvää palautetta niin puheestani kuin ehdokkuudestakin. Kiitän tuesta ja rohkaisevasta palautteesta. Ehdokkuus oli tärkeä keskustelunavaus pohjoisesta: keskustapuolue tulee haastaa vahvemmin sen omilla kannatusalueilla. Näin torjumme sen pyrkimyksiä Etelä-Suomessa.

Töisevät kolme päivää Joensuussa kului. Olin mm. kommentaattorina talous- ja työllisyyskeskustelussa ja Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa tv:ssä.
Puoluekokouksen huipensi omalta osaltani se, että sain toimia lauantain kokouksen puheenjohtajana. Valtavan kokouksen vetäminen on huima homma – kunniatehtävä.

Perjantaina Ylivieskaan

Vappu 2010

Vappu on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhla. Nyt solidaarisuus on koetuksella, kun kansainvälinen talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa. Myös meiltä suomalaisilta odotetaan tukea toisille EU-maille.


Kysymys on 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksista: ensin kaatuivat riskejä ottaneet pankit. Nyt ovat kaatumassa heikot valtiot. Olemme osana Eurooppaa myrskyn silmässä, ja meidän pitää osata arvioida se, millä tavoin uudesta kansainvälisen talouden myrskyrintamasta ei tule yhtä suuria vahinkoja kuin ensimmäisestä.


Lyhyellä tähtäyksellä meneillään oleva Kreikan kriisi vaikuttaa jopa positiivisesti: euron arvon aleneminen, eli devalvoituminen, parantaa suomalaisten vientiyritysten asemaa. Pitkällä tähtäyksellä tulevat ongelmat: jos Kreikka kaatuu - saati että tauti leviää Portugaliin, Espanjaan ja eteenkinpäin - aiheuttaa se valtavan pankkikriisin Euroopassa, sillä Kreikan lainat ovat eurooppalaisissa pankeissa. Uuden kriisin lasku kaatuu veronmaksajille. Saksa joutuu lamaan ja Suomen ulkomaankauppa kriisiytyy.


Kuluneella viikolla on puhuttu Kreikan mahdollisesta rahoituspaketista, joka on kasvanut alun 45 miljardista nyt jo ehkä 120 miljardiin euroon. Se on valtava lasku. Suomen osuudeksi nämä summat merkitsevät suuruusluokaltaan enimmillään 1,5 miljardia euroa. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lisätalousarvion asian hoitamista varten.


Summat ovat suuria ja suurten linjojen vetäjille olisi nyt kysyntää. Mutta hallituksen johdossa ei tunnu olevan ketään, joka kasvaisi tilanteen mittoihin. Talouspolitiikan puheenvuoroista puuttuu tilannetaju. Vaisusti on vain puhuttu siitä, että Kreikalle annettavasta kriisilainasta saadaan isompi korko kuin millä Suomi omat lainansa ottaa. Pahimmassa tapauksessa jäävät kuitenkin korot ja osa pääomastakin saamatta, jos hätärahoitus ei tehoakaan.


Hallituksessa on ajettu linjaa, jossa EU-päätöksentekoa keskitettäisiin pääministerille. Ajatus on hyvä, parlamentarismi sopii kansanvaltaan. Mutta käytännön sovellus jää vajaaksi, jos hallituksessa ei ole ketään, joka valtaa osaisi käyttää.



Vähintä mitä hallitus voisi tehdä, olisi Suomen oman talouden kuntoon laittaminen. Mutta tämä on ollut vierestä katsomisen hallitus: viikon työttömyystilastoista sanottiin, että kasvun kärki on taittumassa. Hallitukselle riittää, että työttömyyden kasvu hidastuu, parannusta ei edes uskalleta tavoitella. Työllisyyspoliittisia investointeja ei ole tehty, vaan hallitus on luottanut pelkkään pääosin hyvätuloisille suunnattuun veroelvytykseen. Myöskään työllistämiseen ei ole lisätty tilanteen vaatimia voimavaroja. Suomi on OECD-maiden häntäpäässä työllistämistoimien osalta.


Työmarkkinoille tarvittaisiin keskitettyä sopimusta. Nyt työnantajat riitelevät keskenään ja työntekijät joutuvat hakemaan oikeuksiaan lakoilla. Seuraava nousukausi pistää työmarkkinat sekaisin, kun kaikki pyrkivät osille talouskasvusta toisista välittämättä. Hallituksen suuri virhe on ollut antaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan rapautua.


Pohjois-Suomelle meneillään oleva talousmyllerrys on vaaran paikka. Tavallisesti nousu tulee tänne Etelä-Suomea myöhemmin ja tavallisesti se edellyttää valtion aktiivisia toimia. Hallitukselta puuttuu näkemys ja tahto, joilla tähän päästäisiin. Pohjois-Suomelle tärkeät investoinnit, kuten ratarakentaminen tai riittävistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista ja yliopiston perusrahoituksesta huolehtiminen, ovat puutteellisesti hoidettu.

Seuraavat eduskuntavaalit antavat kansalaisille mahdollisuuden valita, miten tätä maata hallitaan. SDP:n on pyrittävä hallitusvastuuseen omalla uskottavalla talouskasvun ja työllisyyden ohjelmalla.

(Vappupuhe 1.5.2010 Taivalkoskella Jalavan Pirtissä)

Kuoriperunoita ja puuroa

Olin mielenkiintoisessa tilaisuudessa Laanilan koululla. Sydänliitto oli kutsunut vaikuttajia paikalle arvioimaan kouluruokaa. Minäkin pääsin verestämään kouluruokamuistoja ruokalaan koululaisten joukkoon. Kaksi todella fiksua ysiluokkalaista tyttöä toimi oppainani. Mediaa oli paikalla, ja päivän lehdessä onkin kuva minusta lohisopan äärellä. Ruoka oli oikein maittavaa. Kiitos ruuasta, Oulun Serviisi!

Äkkiä ajattelisi, että koululaisten lempiruokalista olisi pullollaan pitsaa ja hampurilaisia, mutta kaikkea sitä: tilaisuudessa nuoret itse vaativat kuoriperunoita ja puuroa. Kuoriperunoita ja puuroa! Melkoinen muutos on tapahtunut omista kouluajoistani.

Huolestuttavaa sen sijaan on se, että harvan ruokalautanen noudattaa lautasmallia. Joku ottaa leipää liikaa eikä muuta, joku taas ei kasviksia lainkaan. Kovasti pitää valistaa, jotta koululaiset oppisivat syömään ravitsevan lounaan. Ilmainen kouluruoka on sentään hieno suomalainen sosiaalinen innovaatio, josta monessa Euroopan maassa vain uneksitaan. Saa sitä perheenäiti revetä moneksi vaikkapa Italiassa, kun täytyy kesken töiden lähteä huolehtimaan lasten syömisestä.

--

Olen ahkeroinut monessa hommassa, ohessa linkkejä muutamiin kirjoituksiin ja esityksiin: Maakunnan ilmastostrategian sivuilla on nettikolumnini ilmastonmuutoksesta.
Turveteollisuusliiton kevätseminaarin esitykseni voit lukea täältä.
Tiistaina puhuin Valtioneuvoston Tulevaisuusfoorumissa aiheesta Vähäpäästöinen Pohjois-Pohjanmaa. Esityksenä on täällä. Oulun demareiden kotisivulla on kolumnini lisääntyvästä köyhyydestä, kun sivua vähän rullaa alaspäin.

Esivaalivoitto hyvä lähtökohta

Oulun demaripiiri äänesti minut 4206 äänellä ykköseksi vaalipiirin kattavassa eduskuntavaaliehdokkaiden esivaalissa. Samoin samaan aikaan käydyissä puoluekokousedustajien jäsenvaalissa tulin ykköseksi Oulun vaaliyhtymässä. Tulos tuntuu hienolta: lämmin kiitos kaikille äänestäjilleni.

Esivaalivoitto uutisoitiin monessa mediassa. Sanomalehti Pohjolan Työn uutisen voi lukea tästä linkistä

Tulos merkitsee ennen kaikkea sitä, että kentän tuki on luja ja että eduskuntavaalikampanjani käynnistyy nyt kärkiehdokkaana. Huimaa... tiesin että tukea on, mutta näin selkeä ykköstila oli yllätys. Teen parhaani lunastaakseni odotukset. Tilastollinen tosiseikka on, ettei jäsenvaalin voittaja ole ikinä jäänyt valitsematta Arkadianmäelle.

Pärjäsin myös Tradekan vaaleissa: tulin valituksi edustajistoon demarilistan kakkosena. Olen kiitollinen luottamuksesta ja lähden mielenkiinnolla mukaan Tradekan toimintaan.

Kevään mittaan on monenlaisia tilaisuuksia. Puhun mm. Turveteollisuusliiton seminaarissa, Valtioneuvoston Tulevaisuusfoorumissa ilmastonmuutoksesta, Demarinuorten nuorisotyöllisyysvoimalassa sekä kansainvälisessä äitienpäivän tilaisuudessa. Mukavaa että rientoja riittää.

Kongressissa Strasbourgissa

Euroopan Neuvoston Kunta- ja aluehallintokongressi CLRAE kokoontui viime viikolla 18. täysistuntoonsa Strasbourgissa Ranskassa.



Kuulun Suomen valtuuskuntaan. Oli kunnia edustaa Pohjois-Suomea. Asialistalla olivat mm. ihmisoikeudet paikallishallinnossa sekä Kööpenhaminan ilmastokokouksen johtopäätökset paikallistasolla. Suosituksissa vedottiin aluehallintoon, jotta paikallisesti aloitettaisiin varautuminen ilmaston lämpenemiseen. Täällä meillä asia on jo vireillä, sillä parhaillaan laaditaan maakunnallista ilmastostrategiaa, jonka neuvottelukunnan vetäjä olen.

On erittäin tärkeä käydä vuoropuhelua laajan Euroopan alueella. Se takaa alueen vakautta ja turvallisuutta. Koko Euroopan Neuvosto järjestönä perustettiin aikoinaan 1949 teemalla ”Ei koskaan enää”, mikä viittaa Toisen Maailmansodan kauhuihin. Kongressilla on arvokas tehtävä ylläpitää paikallisen ja alueellisen itsehallinnon periaatetta. Neuvoston päämajan edustan lippurivistö on vaikuttava. Se ei näy kuvassa, mutta silti:



Kongressi valitsi äänestämällä uudeksi pääsihteerikseen itävaltalaisen Andeas Kieferin. Kiefer (kuvassa) tulee järjestön ulkopuolelta, ja lupasi laittaa vauhtia kongressin toiminnan tehostamiseen.



Strasbourg on kaunis kaupunki. Asukkaita on noin kaksinkertaisesti Ouluun verraten. Erityisesti joukkoliikenteen toimivuus on hätkähdyttävän hyvällä tasolla. Bussit ja raitiovaunut kulkivat muutaman minuutin välein - mallikaupunki meikäläisille.

Seksuaalirikoslakia tiukennettava

Kansainvälistä Naistenpäivää vietetään 8.3. Sen kunniaksi maakuntaliitto järjestää vastaanoton, nyt jo viidettä kertaa. Olen emännöimässä naistenpäivän viettoa Oulun Tyttöjen Talolla Kello viiden tee -tapahtumassa.

Naistenpäivän vuoksi vakavaa asiaa.

Suomi kunnostautuu yleensä hyvien ihmisoikeuksien maana – onneksemme aivan ansiosta. Voimme olla tyytyväisiä, kun vaikkapa sananvapautemme kerää maailmalla hyväksyntää.

Hyvä suoritus ei silti anna aihetta ummistaa silmiä epäkohdilta.
Valitettavasti emme kaikilta osin yllä kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin.

Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. julkistetaan Amnestyn raportti
seksuaalirikoskäytännön puutteista Pohjoismaissa. Suomen osalta
erityisen kiireellistä on seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön
korjaaminen. Kansainvälisessä oikeudessa vakiintuneen käytännön
mukaan raiskauksen tunnusmerkiksi riittää suostumuksen puute.
Suomessa, toisin kuin jo useissa Euroopan maissa, pelkkä
tahdonvastaisuus ei riitä tekemään raiskauksesta raiskausta, vaan
meillä tuomioistuimet arvioivat teossa käytettyä väkivaltaa.

Lainsäädännössämme raiskausrikoksia on kolmen tasoisia: törkeitä
raiskauksia, raiskauksia ja sukupuoliyhteyteen pakottamisia.
Viime mainittu on useimmiten kyseessä, kun oikeusistuimet tuomitsevat raiskauksista tavallisen kansan oikeustajun vastaisilla lievillä tuomioilla. Siispä, jos uhri on esimerkiksi humalan vuoksi tiedottomassa tilassa, voidaan tätä käyttää lieventävänä seikkana. Kukaan ei puolusta tiedottomaksi humaltumista, mutta kyse onkin siitä, ettei pahoinpitelijä tai lompakkovaras pääse vähemmällä uhrin humalan takia.

Kun käytetty väkivalta on raiskauksen mittari, riistetään ihmiseltä
seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Jokaisella on oltava mahdollisuus
päättää kehostaan ja kieltäytyä yhdynnästä. Rikosta pidä lieventämän
se, onko väkivaltaa käytetty paljon vai eikö lainkaan. Suostumuksen puute riittää. Raiskaukset on määriteltävä aina virallisen syytteen alaisiksi. Suomen on korjattava rikoslainsäädäntöä tältä osin
ankarampaan suuntaan.

Lainsäädäntö kuvastaa aina yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Muutosta
tarvitaan, sillä emme halua viestittää suvaitsevamme
seksuaalirikollisuutta.

---

Lopuksi kevennys. Yle Ouluradio kävi meillä tekemässä juttua, tällä kertaa kengistä. Jos et kuullut juttua, niin tiivistelmän voit katsoa tästä linkistä.

Seuraava hallitus hoitaa?

Suomen kansantalous oli hyvässä kunnossa porvarihallituksen aloittaessa taipaleensa. Demarit olivat hoitaneet tehtävänsä hallituksessa hyvin, ja saatettiin puhua julkisen talouden jakovarasta.

Toisin on nyt. Talouden puskurit on kulutettu, ja jakovara on muuttunut alijäämäksi.

Lähes kaikki elvytystoimet ovat olleet veronalennuksia, jotka on rahoitettu kasvattamalla valtionvelkaa. Veroelvytys on ollut kuitenkin tehotonta: lisäraha ei ole suuntautunut kulutukseen, vaan hyväosaiset ovat lisänneet säästämistä.

Hallitus on tehnyt kaikkiaan noin kolmen miljardin veronkevennykset saavuttamatta niille asettamiaan tavoitteita – työttömyys kasvaa ja uhkaa ylittää 300 000 työttömän rajapyykin piakkoin. Paremman työllisyysvaikutuksen olisi saanut työllisyyttä tukevin investoinnein, mutta tätä vaihtoehtoa ei hallitus ole halunnut käyttää.

Pyyhkeitä talouspolitiikan linjasta on tullut niin oppositiolta kuin EU-komissioltakin. Samaa viestiä välitti myös puhemies Sauli Niinistö vaatiessaan talouspolitiikan suunnanmuutosta. Tukensa tälle on jo ehtinyt esittää demarien uusi ryhmänvetäjä Eero Heinäluoma.

Muissakin EU-maissa budjettivajeet ovat ennätyksellisiä. Kuluvana vuonna keskimääräinen budjettialijäämä on likimain seitsemän prosenttia – Kreikassa ja Irlannissa jopa yli kymmenen prosenttia.

Suomi on yhä parhaimmistoa, vaikkei meillä enää ole paljoa kehuskeltavaa. Vuodelle 2008 kertyi vielä 4,5 prosenttia julkisen talouden ylijäämää, mutta tänä vuonna luku on sama ellei suurempikin - miinusmerkkisenä.

Kaikki EU-maat velkaantuvat karmeaa tahtia. Vakaussopimuksilla on enää paperin arvo, kun velan tason ihanteeksi asetuttu 60% bkt:sta on jo kaukana: ennusteen mukaan vuonna 2011 EU-maiden velkaantumisaste jo keskimäärin jo yli 80%.

EU:n yllä on velkaantuvien kansantalouksien, ikääntyvän väestön ja kasvavan työttömyyden kolmoisgiljotiini, kuten europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on sattuvasti sanonut.

2011 eduskuntavaaleilla on merkitystä, mihin suuntaan Suomi menee.

Tukiryhmä koolle 23.2.

On aika kutsua tukiryhmä koolle.

Siispä kaikki, jotka olette kiinnostuneet poliittisesta toiminnastani ja tulevien eduskuntavaalien kampanjatyöstani, tervetuloa tukiryhmääni ja avoimeen tukiryhmän aloituskokoukseen tiistaina 23.2. klo 18 Kirkkotorin koulutuskeskukseen (Asemakatu 5, Oulu).

Tervetuloa!



Ystävänpäivän tilaisuus Liisa Jaakonsaaren ja Petri Sirviön kanssa oli onnistunut. Samalla fiiliksellä on hyvä jatkaa.

Talous, teollisuus ja työpaikat Pohjois-Suomessa

H-hetki lähestyy Pohjois-Suomelle. Nousemmeko lamasta pärjääjien joukkoon, vai alkaako hidas näivettyminen? Monikaan ei tunnu oivaltaneen mikä hetki aamuyöstä nyt on.

Norsunluutorneista on laskeuduttava aivan aluepolitiikan perusasioiden ääreen: osaamiseen, liikenteeseen ja luonnonvaroihin.

Pohjoisen on huolehdittava osaamisestaan. Oulun yliopiston rooli on elintärkeä, sillä osaamisen tutkimusperusta syntyy yliopistolla. Oulun yliopistolla on oltava vahva taloudellinen perusta. Sen turvaamiseksi yliopisto on käynnistänyt yliopistorahastoa kartuttavan varainhankintakampanjan. Rahastoon kertyvien lahjoitusten tuotolla tuetaan innovatiivisen tutkimuksen jatkuvuutta. Itse koottu raha on tarpeen, mutta silti nyt on korkea aika tunnustaa, että tarvitsemme edunvalvontaa, jolla turvataan valtion vastuulla oleva perusrahoitus. Tänäkin vuonna yliopistolta puuttuu noin 9 miljoonaa, jonka maksaminen on valtion vastuulla. Tilanne on kestämätön, ja vaatii nopeaa korjausliikettä eduskunnalta.

Yliopiston ohella on varmistettava ammattikorkeakoulun iskukyky, sekä lukio- ja ammatillisen koulutuksen laatu.

Myös peruskoulun taso tulee taata: Oulu on Pohjoisen Suomen keskus, ja sen vuoksi esimerkiksi riittävän kielivalikoiman turvaaminen perusopetuksessa on välttämätöntä. Ranskan, venäjän – tai kiinan ja arabian – kielen opetuksen saaminen lapselle ei ole mitään erikoisuuden tavoittelua, vaan tulevaisuuden turvaamista, mihin vanhempien soisi tarttuvan entistä hanakammin.

Pohjois-Suomi ei pärjää ilman sujuvia liikenneyhteyksiä. Paljon liikematkoja tekevät ihmiset ovat lamavuoden aikana valittaneet, kuinka Oulu ei enää olekaan aina joustavan ja kohtuuhintaisen lentoyhteyden päässä. Tämäkin asia kaipaa korjausta, mutta ensisijaisesti yhteyksiä pitäisi parantaa rakentamalla nopeasta ratayhteydestä toimiva kilpailija lentoliikenteelle. Raiteilla on lentämiseen verrattuna monia etuja: siitä voidaan rakentaa verkostoyhteys, jossa muualla Suomeen meno ei aina vaadi Helsinki-Vantaan kautta kiertämistä. Ja ennen kaikkea: rautatieliikenne kestää tiukankin ympäristötarkastelun.

Ouluun on saatava nopea raideyhteys. Vähempään ei pidä tyytyä.

Tosiasia kuitenkin on, ettei rataverkkoon koskaan investoida vain pelkän henkilöliikenteen hoitamiseksi. Tavarankuljetuksessa on kajottava ympäristön kannalta arkaan asiaan, nimittäin pohjoisen Suomen luonnonvarojen (kuten kaivannaisten) hyödyntämiseen. Asian tekee araksi juuri edellä esiin tullut ympäristökysymys. Miten voimme hyödyntää luonnonvaroja ilman, että rasitamme ympäristöä?

Monessa tulevaisuudennäkymässä halutaan Suomen keskittyvän yksinomaan aineettomien hyödykkeiden ja palveluiden tuottamiseen. Luonnonvarojen, uusiutuvienkin, käyttö on näiden näkyjen mukaan menneisyyttä. Asiassa on vielä ajattelemisen aihetta. Talouden rakennemuutoksesta huolimatta luonnonvaroihin perustuva teollisuus ei maailmasta ole katoamassa. Kysymys on siitä, missä luonnonvaroja hyödynnetään ja miten kestävästi niitä hyödynnetään.

Euroopan unioni on viimeisten parinkymmenen vuoden aikana onnistunut leikkaamaan kolmanneksen taloutensa kokoon suhteutetusta hiilikuormasta. Niinpä Euroopassa tuotettu kansantuote-erä aiheuttaa vain kolmanneksen kasvihuonekaasuja Kiinaan verrattuna. Tämä johtuu palveluiden suuresta merkityksestä, mutta suurelta osin teollisuuden tarkemmasta energiatehokkuudesta.

Pohjois-Suomella on kaikki edellytykset olla edelläkävijä luonnonvarojen vastuullisessa käytössä. Sitä olemme toki jo nyt. Teollisuuden täysi ulkoistaminen maamme ulkopuolelle ei olisi vastuullista ympäristö- saati työllisyyspolitiikkaa. Tulevaisuudessa voimme tehdä luonnonvara- ja ympäristöosaamisesta itsenäisen vientivaltin, jolla luomme uutta kasvua ja työpaikkoja.

(Kolumni julkaistu Forum24:ssä 9.2.2010.)

Tervetuloa!

Maakunnan kuuluu mahdollistaa

Greenpeace osoitti mieltään tänään Pohjois-Pohjanmaan liiton viraston oven edessä. En harmi vaan ennättänyt nähdä heitä, vaikka olin tullut jo kahdeksaksi kokouksiin liittoon. Kylmähän ulkona tulee, ja ehkä tarkoituskin oli saada vain näyttävät lehtikuvat, eikä jäädä jaarittelemaan päättäjien kanssa. Tiedä häntä.

Ydinvoima oli saanut mielenosoittajat liikkeelle. Tänään nimittäin oli maakuntahallituksen käsittelyssä Hanhikiven ydinvoimamaakuntakaava, jolla kaavoitetaan alueet Pyhäjoen Hanhikivelle mahdollista Fennovoiman ydinvoimalaa varten.

Minä en kuulu ydinvoiman ajajiin. Olen, kuten olen monessa todistanut, uusiutuvien energialähteiden ja energiatehokkuuden aktivisti. Kannatin silti äänestyksessä maakuntakaavan hyväksymistä ja sen viemistä maakuntavaltuuston käsittelyyn. Miksi?

Ajattelin näin: maakuntakaavalla emme päätä ydinvoimasta. Ratkaisun ydinvoimalasta tekee eduskunta. Eduskunnalla tulee olla käytettävissään soveltuvat sijaintipaikat, jos ja kun päätös ydinvoimalasta tulee. Eduskunnalla tulee olla edellytykset tehdä hyvä päätös, oli se luopua tai lisätä ydinvoimaa.

Maakuntakaavan hylkäämällä sen sijaan olisimme sulkeneet pois mahdollisuuden päättää sijaintipaikaksi Pohjois-Pohjanmaa. Se ei olisi viisasta politiikkaa, sillä maakunnan tulee mahdollistaa. Kyseessä on alueemme historian mittavin teollinen investointi, mikäli eduskunta luvasta näin päättää, ja voimayhtiö paikan näin valitsee. Tätä en ole valmis täysin torpedoimaan, jos se vain kaavasta olisi kiinni.

Omassa punninnassani painoi ympäristöviranomaisten kanta. Ympäristöviranomaisen mukaan Hanhikiven hanke ei aiheuta merkittäviä välittömiä haittoja alueen luontotyypeille ja lajeille. Alueemme ympäristöviranomaiset eivät ole mitään kepeitä herroja, kuten muun muassa Kollajan YVA:n yhteydessä olemme nähneet. Ympäristöviranomaisen kanta on painava, luonto ei tuhoudu.

Kaava siis etenee maakuntavaltuustolle, joka kokoontuu päättämään asiasta 22. helmikuuta.

Maakuntavaltuuston puheenjohtaja, kansanedustaja Lyly Rajala oli lahjojen kanssa liikkeellä kokouksessa. Ja ei, Lyly ei lahjonut meitä kannattamansa ydinvoiman taakse. Vaan herra oli lomaillut Thaimaassa (kuten me hänen facebook -kaverinsa olemme saaneet lukea), ja toi kaikille maakuntahallituksen naisille tuliaisiksi silkkihuivit. Valitsin omani lempivärini perusteella, eli päivään sopivan vihreän.

Törmäilevät valtionyhtiöt

Mikä näitä valtionyhtiöitä oikein vaivaa?

Pitkin talvea on kuultu takkuilevasta liikenteestä. Pendolino-junien hyytyminen on jo klisee, ja Finnairin myöhästelyistä uhkaa muodostua toinen. Lapin matkailubisnekselle nähty matkalaukkukatastrofi on märkä rätti päin naamaa, minkä korjaamiseksi tarvitaan melkoinen matkustamisen kasvojen kohotus.

Mutta ei, loppua ei näy: uusin luku kirjoitettiin tänään Helsingin rautatieasemalla. Karkaavat junanvaunut eivät ole leikinasia. Luojan kiitos ihmishenkien menetykseltä säästyttiin. Mutta luulisi, olisi todellakin luullut, että junien jarrujärjestelmät kestävät Suomen pakkasen. On täällä sentään aika usein lunta ja jäätä!

Omakohtaista kokemusta valtionyhtiön törmäilystä tuli joulunaikaan. Finnairin kone oli juuri lähdössä Belgiaan. Odotimme kentällä vielä jäänpoistoa, mutta kaikkea muuta: jäänpoistosta vastaava huoltoajoneuvo törmäsi koneeseemme. Kapteeni kuulutti, että koneen moottori on pahasti vaurioitunut, eikä sillä koneella lennettäisi pariin viikkoon. Konetta piti vaihtaa. Kaikkea siis voi sattua, huoltoajoneuvotkin voivat kolaroida koneet lentokyvyttömiksi.

Sinänsä, jos lentokoneeseen pitää jonkun törmätä, niin toki mieluiten juuri näin vielä kun ollaan kentän kamaralla.

Mutta alkaa olla korkea aika, että näihin valtionyhtiöihin tehdään laatutarkastus. Matkustaminen on välttämätön osa monen ihmisen arkea, ja lento- ja junaliikenteen laatuun ja turvallisuuteen on voitava luottaa.

2010-luvulle

Vuosi on vaihtunut valoisan pakkastalven merkeissä. Kävin joululomalla Belgiassa. Brysselin joulumarkkinat olivat runsaat ja tunnelmalliset, ja kaupungin tunnetuin pikkupoika, Manneken Pis, oli asianmukaisesti pukeutunut:



Oululaisittain avartavaa oli vierailla vajaan sadantuhannen asukkaan Monsin kaupungissa. Siellä oli autoton kävelykeskusta järjestetty tavalla, jonka soisi inspiroivan täälläkin: keskustakehän ulkopuolella oli runsaasti paikoitusalueita, joilta (sekä juna-asemalta) liikennöi tihein vuorovälein kolme linjaa busseja keskustaan ja sen alueella. Bussit olivat matkustajille täysin ilmaisia. Ja vaivattomia, turha sanoakaan.

Tämän tyyppistä ratkaisua maalailin Ouluunkin vuosituhannen alussa, kun kallioparkkiratkaisua vasta viriteltiin. Sitä pidettiin humpuukina. Jaa-a, jossain muualla ollaan oltu toista mieltä. Ehkä tänään olisi toinen ääni kellossa.

Hyvää alkanutta vuotta kaikille.