sunnuntai 30. toukokuuta 2010

SDP. Kansan edustaja.

Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue.

Joensuun puoluekokouksen jälkeen kaksi asiaa on varmaa: puheenjohtaja Jutta Urpilainen vahvisti asemaansa puolueen johtajana, ja valittuamme Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi lähdemme kevään 2011 eduskuntavaaleihin uudella väännöllä. Keskusta ja kokoomus saavat todellisen haasteen.

Moni on ehtinyt epäilemään miten demareiden kolmoiskärki Urpilainen-Heinäluoma-Jungner toimii. Minä uskon että se puree. Jungner toi puoluejohtoon tarvittavaa katu-uskottavuutta tietyn politiikkaa vähemmän seuraavan ihmisryhmän parissa. Sellaista sanomaa, johon muun muassa Barack Obaman kampanja rakentui – horjumatonta uskoa parempaan. Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue!

Heinäluoma taas vetoaa ns. peruskannattajiin. Se on tarpeen, sillä työväenliikkeen pitää kyetä puhuttelemaan kaikkia kansankerroksia. Mutta SDP:n suuresta linjasta täytyy pitää kiinni. Ihmiset odottavat SDP:ltä ennen kaikkea ratkaisuja talouden ja työllisyyden vaikeisiin kysymyksiin. Ihmisten hätää ja epävarmuutta tulevaisuudesta ei saa käyttää hyväksi rakentamalla epärehellisiä syitä ja seurauksia talouskriisiin. Luottamuksen palauttaminen ja uskottavan talouden tasapainottamisohjelman laatiminen on SDP:n ydinosaamista, ja siinä on avain tulevaan vaalivoittoon.

Urpilainen hahmotteli linjapuheessaan aivan oikein tarvetta laatia kahden vaalikauden mittainen julkisen talouden tasapainotusohjelma. Tarvitaan menokuria ja maltillisia pääomaan ja varallisuuteen suunnattuja veronkorotuksia. Samaan aikaan on huolehdittava siitä, että kansan kahtia jakautuminen ja köyhyyden lisääntyminen torjutaan.

Oma varapuheenjohtajaehdokkuuteni meni kuten arvelinkin sen menevän: etelän suuret piirit jyräsivät ja entiset varapuheenjohtajat jatkoivat. Pohjois-Suomen rahkeet eivät riitä puoluejohtoon ilman isojen piirien tukea. Sain kuitenkin hyvää palautetta niin puheestani kuin ehdokkuudestakin. Kiitän tuesta ja rohkaisevasta palautteesta. Ehdokkuus oli tärkeä keskustelunavaus pohjoisesta: keskustapuolue tulee haastaa vahvemmin sen omilla kannatusalueilla. Näin torjumme sen pyrkimyksiä Etelä-Suomessa.

Töisevät kolme päivää Joensuussa kului. Olin mm. kommentaattorina talous- ja työllisyyskeskustelussa ja Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa tv:ssä.
Puoluekokouksen huipensi omalta osaltani se, että sain toimia lauantain kokouksen puheenjohtajana. Valtavan kokouksen vetäminen on huima homma – kunniatehtävä.

2 kommenttia:

Anonyymi kirjoitti...

Hyvä tiivistys tapahtuneesta! Olit puheenjohtajistoehdokkaista paras, näin paikalla olleen mielipiteenä sanottuna.

Anonyymi kirjoitti...

Nyt kyllä näyttää ja kuuluu hyvältä
puolueessa.
Sinulle onnea ja menestystä vaaleissa!