Kongressissa Strasbourgissa

Euroopan Neuvoston Kunta- ja aluehallintokongressi CLRAE kokoontui viime viikolla 18. täysistuntoonsa Strasbourgissa Ranskassa.



Kuulun Suomen valtuuskuntaan. Oli kunnia edustaa Pohjois-Suomea. Asialistalla olivat mm. ihmisoikeudet paikallishallinnossa sekä Kööpenhaminan ilmastokokouksen johtopäätökset paikallistasolla. Suosituksissa vedottiin aluehallintoon, jotta paikallisesti aloitettaisiin varautuminen ilmaston lämpenemiseen. Täällä meillä asia on jo vireillä, sillä parhaillaan laaditaan maakunnallista ilmastostrategiaa, jonka neuvottelukunnan vetäjä olen.

On erittäin tärkeä käydä vuoropuhelua laajan Euroopan alueella. Se takaa alueen vakautta ja turvallisuutta. Koko Euroopan Neuvosto järjestönä perustettiin aikoinaan 1949 teemalla ”Ei koskaan enää”, mikä viittaa Toisen Maailmansodan kauhuihin. Kongressilla on arvokas tehtävä ylläpitää paikallisen ja alueellisen itsehallinnon periaatetta. Neuvoston päämajan edustan lippurivistö on vaikuttava. Se ei näy kuvassa, mutta silti:



Kongressi valitsi äänestämällä uudeksi pääsihteerikseen itävaltalaisen Andeas Kieferin. Kiefer (kuvassa) tulee järjestön ulkopuolelta, ja lupasi laittaa vauhtia kongressin toiminnan tehostamiseen.



Strasbourg on kaunis kaupunki. Asukkaita on noin kaksinkertaisesti Ouluun verraten. Erityisesti joukkoliikenteen toimivuus on hätkähdyttävän hyvällä tasolla. Bussit ja raitiovaunut kulkivat muutaman minuutin välein - mallikaupunki meikäläisille.

Seksuaalirikoslakia tiukennettava

Kansainvälistä Naistenpäivää vietetään 8.3. Sen kunniaksi maakuntaliitto järjestää vastaanoton, nyt jo viidettä kertaa. Olen emännöimässä naistenpäivän viettoa Oulun Tyttöjen Talolla Kello viiden tee -tapahtumassa.

Naistenpäivän vuoksi vakavaa asiaa.

Suomi kunnostautuu yleensä hyvien ihmisoikeuksien maana – onneksemme aivan ansiosta. Voimme olla tyytyväisiä, kun vaikkapa sananvapautemme kerää maailmalla hyväksyntää.

Hyvä suoritus ei silti anna aihetta ummistaa silmiä epäkohdilta.
Valitettavasti emme kaikilta osin yllä kansainvälisiin ihmisoikeusnormeihin.

Kansainvälisenä naistenpäivänä 8.3. julkistetaan Amnestyn raportti
seksuaalirikoskäytännön puutteista Pohjoismaissa. Suomen osalta
erityisen kiireellistä on seksuaalirikoksia koskevan lainsäädännön
korjaaminen. Kansainvälisessä oikeudessa vakiintuneen käytännön
mukaan raiskauksen tunnusmerkiksi riittää suostumuksen puute.
Suomessa, toisin kuin jo useissa Euroopan maissa, pelkkä
tahdonvastaisuus ei riitä tekemään raiskauksesta raiskausta, vaan
meillä tuomioistuimet arvioivat teossa käytettyä väkivaltaa.

Lainsäädännössämme raiskausrikoksia on kolmen tasoisia: törkeitä
raiskauksia, raiskauksia ja sukupuoliyhteyteen pakottamisia.
Viime mainittu on useimmiten kyseessä, kun oikeusistuimet tuomitsevat raiskauksista tavallisen kansan oikeustajun vastaisilla lievillä tuomioilla. Siispä, jos uhri on esimerkiksi humalan vuoksi tiedottomassa tilassa, voidaan tätä käyttää lieventävänä seikkana. Kukaan ei puolusta tiedottomaksi humaltumista, mutta kyse onkin siitä, ettei pahoinpitelijä tai lompakkovaras pääse vähemmällä uhrin humalan takia.

Kun käytetty väkivalta on raiskauksen mittari, riistetään ihmiseltä
seksuaalinen itsemääräämisoikeus. Jokaisella on oltava mahdollisuus
päättää kehostaan ja kieltäytyä yhdynnästä. Rikosta pidä lieventämän
se, onko väkivaltaa käytetty paljon vai eikö lainkaan. Suostumuksen puute riittää. Raiskaukset on määriteltävä aina virallisen syytteen alaisiksi. Suomen on korjattava rikoslainsäädäntöä tältä osin
ankarampaan suuntaan.

Lainsäädäntö kuvastaa aina yhteiskunnan arvoja ja moraalia. Muutosta
tarvitaan, sillä emme halua viestittää suvaitsevamme
seksuaalirikollisuutta.

---

Lopuksi kevennys. Yle Ouluradio kävi meillä tekemässä juttua, tällä kertaa kengistä. Jos et kuullut juttua, niin tiivistelmän voit katsoa tästä linkistä.

Seuraava hallitus hoitaa?

Suomen kansantalous oli hyvässä kunnossa porvarihallituksen aloittaessa taipaleensa. Demarit olivat hoitaneet tehtävänsä hallituksessa hyvin, ja saatettiin puhua julkisen talouden jakovarasta.

Toisin on nyt. Talouden puskurit on kulutettu, ja jakovara on muuttunut alijäämäksi.

Lähes kaikki elvytystoimet ovat olleet veronalennuksia, jotka on rahoitettu kasvattamalla valtionvelkaa. Veroelvytys on ollut kuitenkin tehotonta: lisäraha ei ole suuntautunut kulutukseen, vaan hyväosaiset ovat lisänneet säästämistä.

Hallitus on tehnyt kaikkiaan noin kolmen miljardin veronkevennykset saavuttamatta niille asettamiaan tavoitteita – työttömyys kasvaa ja uhkaa ylittää 300 000 työttömän rajapyykin piakkoin. Paremman työllisyysvaikutuksen olisi saanut työllisyyttä tukevin investoinnein, mutta tätä vaihtoehtoa ei hallitus ole halunnut käyttää.

Pyyhkeitä talouspolitiikan linjasta on tullut niin oppositiolta kuin EU-komissioltakin. Samaa viestiä välitti myös puhemies Sauli Niinistö vaatiessaan talouspolitiikan suunnanmuutosta. Tukensa tälle on jo ehtinyt esittää demarien uusi ryhmänvetäjä Eero Heinäluoma.

Muissakin EU-maissa budjettivajeet ovat ennätyksellisiä. Kuluvana vuonna keskimääräinen budjettialijäämä on likimain seitsemän prosenttia – Kreikassa ja Irlannissa jopa yli kymmenen prosenttia.

Suomi on yhä parhaimmistoa, vaikkei meillä enää ole paljoa kehuskeltavaa. Vuodelle 2008 kertyi vielä 4,5 prosenttia julkisen talouden ylijäämää, mutta tänä vuonna luku on sama ellei suurempikin - miinusmerkkisenä.

Kaikki EU-maat velkaantuvat karmeaa tahtia. Vakaussopimuksilla on enää paperin arvo, kun velan tason ihanteeksi asetuttu 60% bkt:sta on jo kaukana: ennusteen mukaan vuonna 2011 EU-maiden velkaantumisaste jo keskimäärin jo yli 80%.

EU:n yllä on velkaantuvien kansantalouksien, ikääntyvän väestön ja kasvavan työttömyyden kolmoisgiljotiini, kuten europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari on sattuvasti sanonut.

2011 eduskuntavaaleilla on merkitystä, mihin suuntaan Suomi menee.