Uusi sivu

SDP:n piirikokouksessa valittiin eilen uusi puheenjohtaja. Kannaltani tämä tarkoittaa sitä, että poliittisessa toiminnassani kääntyy nyt uusi sivu. Keskityn täysillä tuleviin eduskuntavaaleihin 2011 sekä tulevan kevään puoluekokoukseen.

Eilisestä piirikokouksesta voitte kysyä piirikokousedustajilta. Erään silminnäkijän arvion voi lukea tästä linkistä

Oulun Demarit ovat yksimielisesti esittäneet minua puolueen varapuheenjohtajaksi. Kiitos tästä luottamuksesta ja tuesta, joka on esitetty avoimesti ja hyvissä ajoin kaikkien arvioitavaksi.

Kolumnistina Kuntaliiton sivuilla

Vierailen kolumnistina Kuntaliiton sivuilla. Tekstin voi lukea tästä.

Smart Grid on päivän sana

Euroopan Luonnonvarainneuvostojen verkoston EEAC:n vuosikonferenssi pidettiin viikonvaihteessa Dubrovnikissa Kroatiassa. Aiheena oli kestävät energia- liikenne- ja viherinfrastruktuurit Eurooppaan. Mielenkiintoista, ja mieleenpainuvaa, vai mitä sanotte tästä: paikalla ollut IPCC:n entinen puheenjohtajiston jäsen, Saksan neuvostoa edustanut professori Olav Hohmeyer ennusti kolmen asteen lämpötilan nousulla Grönlannin jäätikköjen sulamista ja merenpinnan nousua peräti seitsemällä metrilla.

Pelastukseksi tarjottiin eurooppalaista superverkkoa, joka yltäisi Pohjois-Afrikkaan asti, sekä voimakasta uusiutuvien energiamuotojen lisäämistä, ennen kaikkea tuulivoiman ja aurinkoenergian lisäämistä. Smart Grid (tai supergrid), eli uudenlainen voimansiirtoverkko, vilahtelee puheissa yhä tiuhempaan. Käsittelen konferenssin sisältöjä tarkemmin myöhemmissä teksteissäni.



Kuvassa Kroatian neuvoston puheenjohtaja Natalija Koprivanac kokouspaikalla kanssani.

Matka sisälsi jännitystä, kun Wienin sankan sumun vuoksi myöhästyimme jatkolennolta. Niinpä päädyinkin Zagrebiin, ihan yllättäen ja pyytämättä. Kuvassa Zagrebin katedraalin edusta, jota ehätimme ihailla vanhassa kaupungissa lentoa odotellessa.



Zagrebissa kiinnitti huomiota lähes hohtavan valkoiset paksut puunrungot:



Itse Dubrovnik oli todella kaunis kaupunki. Sää tosin oli myrskyinen, ja ainoastaan yksi väli oli sen verran tyyni, että uskaltautui ulos. Kävimme vanhan kaupungin muurien sisäpuolella. Linnoitus on vaikuttavan näköinen, erityisesti valaistuna illan pimeydessä.

Politiikan paluu

Lautapöly on laskeutunut ja pääministeri istuu paikallaan. Hallitus ei ole kaatunut, uusia eduskuntavaaleja ei ole pidetty, eikä edes Yleisradion pääjohtajaa ole erotettu – onneksi ei sentään tätä jälkimmäistä.

Pari viikkoa sitten velloneeseen kohuun nähden tilanteen asettuminen on katsantokannasta riippuen joko hieno osoitus suomalaisen yhteiskunnan vakaudesta ja kriisinsietokyvystä tai sitten osoitus siitä, ettei nykyajan teflon-yhteiskunnassa mikään tunnu miltään. Itse edustan pikemminkin tuota toiseksi mainittua kantaa: hallitus on ryvettynyt ennen näkemättömällä tavalla, mutta jatkaa kuin mikään ei olisi.

Monessa muussa länsimaisessa demokratiassa olisi nähty ministerieroja, mutta Suomen hallituksessa ollaan ölövinä, ja osoitellaan sormella oppositiota: Tekin siellä!

Monta kysymysmerkkiä on ilmassa yhä, mutta painetta on selvästi vähemmän.

Kävi miten kävi, seuraavat eduskuntavaalit ovat jo ovella. Selvää on, ettei raha enää 2011 vaaleissa ratkaise. Hanat ovat tiukemmalla, eikä Kehittyvien maakuntien Suomen tai Novan kaltaisia kummisetiä enempäänsä ilmene.

Politiikka palaa politiikkaan, ja pakottaa ainakin kokoomuksen paljastamaan todelliset kasvonsa. Pelkällä mainostoimiston kliffaa hei –kiiltokuvalla ei äänestäjiä enää hurmata. Tilanteessa, jossa Sari Sairaanhoitajalle ei enää voikaan luvata kaikkea kivaa, tulee porvarillinen politiikka pintaan.

Karu arki koittaa myös keskustalle. Puolue kuuluttaa ääni käheänä hajasijoituksesta, mutta yksi toisensa jälkeen sen itsensä kellokkaat pakkautuvat pääkaupunkiseudulle – viimeisin muuttoliikkeen viemä on Paula Lehtomäki Kuhmosta. Näytöt aluepolitiikasta ovat hataralla pohjalla.

Kaikkein ihmeellisintä on vihreiden politiikka. Vihreät istuvat hallituksessa, jonka pöydällä on kolme ydinvoimahakemusta ja joka rakentaa kansallispuistoon. Ei muuten mitään, mutta kun vihreät ovat ympäristöliike. Mutta nähtävästi vihreissä uskotaan, että kakku on mahdollista yhtä aikaa sekä syödä että säästää. Tulevia sukupolviakin muistetaan aina viherpuheissa säännöllisesti, mutta silti vihreitä ei nähtävästi närästä ottaa miljarditolkulla velkaa seuraavien sukupolvien kontolle. Vaalipiirimme vihreä mies moittii hallituksen politiikkaa minkä ehtii – moittisi omiaan.
Mutta ei, vihreiden politiikkakin on osoitus aikamme henkisestä rappeumasta: millään ei ole mitään väliä.

Mutta politiikka tulee taas. Valinkauhassa on nyt poikkeuksellisen paljon. Ennustan, että seuraavat eduskuntavaalit ovat ennen kaikkea verovaalit. Kokonaisveroastetta tulee nostaa, mutta kuinka? Tästä tulee seuraavien vaalien jakolinja. Porvarit ajavat linjaa kohti tasa-veroa. Sitä viitoittavat hallituksen välinpitämättömyys kuntien talousahdinkoa ja siitä seuraavaa kunnallisverojen nostoa kohtaan, sekä muiden tasaverojen (alv:n tuleva korotus) ja tasaveroluonteisten maksujen (kuten yleisradiomaksu) lanseeraus.

Muutos olisi käänteentekevä suomalaisessa yhteiskunnassa: pieni- ja keskituloisten suhteellinen maksurasitus kasvaisi.

Tätä ei voi hyväksyä.

Kysyntää alkaa olla sosialidemokratialle, jonka leipälaji on taloudellisen kilpailukyvyn ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden yhdistäminen.

Kenttäkierroksella Oulun eteläisessä

Viikonloppuna kiersimme jälleen kenttää. Suunta oli tällä kertaa Oulusta etelään, ja tilaisuudet pidettiin Vihannissa, Oulaisissa, Haapajärvellä, Pyhäjärvellä ja Siikalatvassa Piippolan työväentalolla. Hieno kierros. Alla on kuva sunnuntailta Pyhäjärveltä. Kanssani kuvassa ovat valtuutetut Tyyne Tuikka Pyhäjärveltä ja Jari Nahkanen Haapajärveltä, sekä kansanedustaja Raimo Piirainen.



Kuntatalouden kriisi puhutti ehkä eniten. Valtiolta ei kuntiin paljoa apuja heru. Kunnissa nostetaan veroja ja Haapajärvellä jopa lomautetaan henkilöstöä. Hallitus on ilmoittanut kylmästi, ettei valtio maksa kuntien syömävelkaa.
Anteeksi mitä?

Hoi, kuka muistaa miten kokoomus voitti edelliset vaalit tasa-arvotupolla?
Kuntien pienipalkkaisten naisten paras ystävä oli työväenpuolue kokoomus. Mutta kuinka kävikään: lantin lanttia ei kokoomus ole kuntien naisille antanut. Kunnissa ollaan nyt kurimuksessa, ja hunajaisten puheiden vaimennettua naisia uhkaakin nollakierros tai pahimmassa tapauksessa lomautukset.

Lautapölyä

Politiikan yllä leijuu lautapöly. Pääministeri Matti Vanhanen tekisi palveluksen kansanvallalle, mikäli hän haastaisi yleisradion oikeuteen kunnianloukkauksesta. Totuus lautagatesta selviäisi oikeudessa, mutta ei: meidän Matti on mies, joka kyllä saattelee yksinhuoltajaäidin käräjille, mutta jättää "pääministeri-instituutiota" kohtaan tehdyn hyökkäyksen sikseen.

Erikoista on, että Vanhanen nostaa pääministerinviran kilvekseen. Esillä ovat lopultakin kansalainen Vanhasen toimet. Ehkä onkin parempi lopettaa poliittinen veivaaminen pääministerin luottamuksesta. Oikeastaan vaalirahaskandaalin loppuluku kirjoitetaan poliisin ja oikeuslaitoksen kynin. Mitä Novan konkurssipesästä nousee, mitä Nuorisoasuntosäätiön jakamista vaalituista seuraa. Nämä tullaan tutkimaan perin pohjin. Se on kaikkien etu, ja sitten katsotaan kuka eroaa ja mistä.

Kaikki puoluekantaan katsomatta pitää selvittää viimeistä piirua myöten, jotta poliittisen järjestelmän toimivuus turvataan. Kansalaisten luottamus pitää saada palautettua.

Ikävää, erittäin surullista, on että tässä kohussa kaikki poliitikot näyttäytyvät yksinä kelmeinä ja koko politiikka on yhtä kähmintää.

Ei se niin ole.

On tullut korkea aika päättää ummehtuneisuuden aika suomalaisessa politiikassa. "Maan tavoille" tulee loppu, ja siirrymme avoimuuden aikaan. Uusia vaaleja ei kannata lähteä käymään ennen kuin Lauri Tarastin työryhmästä saadaa selvät sävelet siitä miten puolue- ja vaalirahoitus hoidetaan jatkossa. Kampanjabudjetit palautuvat järkevälle tasolle, kun vääristä kohdista vuotavat rahahanat sulkeutuvat. Raha ei jatkossa enää ratkaise.

Nyt aletaan kaivata jo paluuta arkipolitiikkaan. Irvokkainta on, että eduskunnassa viime viikolla käsitelty välikysymys vanhustenhuollosta katosi kokonaan vaalirahaskandaalin alle.

Kävin muuten perjantaina katsomassa oopperan Punainen viiva. Ilmari Kiannon samannimiseen romaaniin perustuva teos oli monella tapaa terveellinen muistutus mistä politiikassa on kyse. Suosittelen kaikille. Punainen viiva vielä vedetään.

Kainuun - Koillismaan kierros

Viikonloppuna oli hyvä sää. No mitä siitä tiedän: kiersimme sd-piirin toiminnanjohtaja Jyrki Pohjolan kanssa Kainuuta ja Koillismaata koko viikonvaihteen. Kivasti ruska hehkui vaikka autosta katsoi.

Mutta kierros oli onnistunut. Kajaaniin oli kerääntynyt maakunnan demarivaikuttajia aluetapaamiseen, jossa kanssani puhui kansanedustaja Raimo Piirainen. Puheenaiheeksi nousi kuntatalous ja verotus, joista molemmista tulee epäilemättä tulevien eduskuntavaalien teemoja. Lisäksi kentän ääni kritisoi katsastusmaksuja ja tulossa olevaa mediamaksua. Köyhää kansaa rokotetaan kohoavilla kunnallisveroilla ja moninaisilla maksuilla, joissa ei progressiota ole.

Koillismaan aluetapaamisessa vasta väkeä olikin. Taivalkoskella oli tunnelmaa, ja poliittisen keskustelun taso oli korkea. Jutta Urpilaisen lauantain tv-haastattelua oli katsottu ja viesti selvä: puheenjohtajan takana ollaan. Jutta parantaa pitkin matkaa.

Tytinpäivänä tapahtuu

Perjantaista nimipäivääni mukaillen tarjoan Tytinpäivän kahvit Cafe Saarassa klo 11 - 12: valtuuston varapuheenjohtajan kyselytunnilla saa tulla puhumaan ja kuulemaan kaupungin asioista, vaikka omaishoidontuesta tai neuvolapalveluista.

Iltatilaisuutta vietetään Oulun Tetralla, jonne tulee lisäkseni puolueen varapuheenjohtaja Pia Viitanen. Luvassa on tiukkaa asiaa taloustilanteesta ja valtion budjetista, ja kahvittelua tietysti myös. Tervetuloa mukaan!

Alla on kuvaterveinen viime viikonvaihteen koko perheen Liikennepuistotapahtumasta:



Kanssani kuvassa on Meritulli-Heinäpään Asukasyhdistys ry:n (Meriheinän) puheenjohtaja Jukka Lappalainen. Olimme mukana tapahtuman järjestelyissä, minä Keskusta-Heinäpään suuralueen yhteistyöryhmän puheenjohtajana. Päivä oli oikein onnistunut: oli musiikkia, hulavanteen pyöritystä, onnenpyörää, poliisiautoon pääsi tutustumaan ja saapastakin heitettiin. Ja tietenkin lapset ajoivat polkuautoilla ja opettelivat liikennesääntöjä. Se onkin kuin henkivakuutuksen ottaisi. Liikenne on vaaranpaikka lapsille. Muistakaa kaikki ajaa varovasti.

Monessa mukana

Viikonvaihteessa oli monenlaista menoa. Perjantaina juonsin 50-luvun iltamia. Keskustan asukasyhdistyksen järjestämä tilaisuus huokui eleganssia, ja sali oli tupaten täynnä. Ensi vuonna vietämme iltamia 60-luvun merkeissä.

Lauantaina käynnistyi Pohjolan demaritapaaminen Oulun Rotuaarilta:



Kuvassa kansanedustaja Raimo Piirainen ja nuorisopiirin puheenjohtaja Henri Kylen. Tapaamiseen kerääntyi Pohjois-Suomen demariväki pohtimaan taloustilannetta. Alla keskustelen euroedustaja Liisa Jaakonsaaren, Palkansaajien tutkimuslaitoksen johtajan Jaakko Kianderin ja naisliiton toiminnanjohtaja Merja-Hannele Vuohelaisen kanssa.




Talous- ja työllisyysseminaari pidettiin Holiday Innissä. Pääalustaja oli puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen (eturivissä). Edessä on lappilainen kansanedustajamme Johanna Ojala-Niemelä.



Demaritapaamiseen kuuluu myös naisten tapaaminen, mikä oli taas kerran suosittu. Kaikki kuvat on ottanut Pentti Lahdensivu.



Sunnuntaina vedin Oulunpäivien Kuorokavalkadin Madetojan salilla. Juonsin kolme konserttia, joissa kussakin esiintyi 4-5 kuoroa. Oulu on todellakin kuorokaupunki.

Eilen osallistuin Oulun yliopiston avajaisiin, ja aamulla esitin Oulun kaupungin puheenvuoron kutsunnoissa. Mukavaa, kun saa olla monessa mukana.

Arvottomasta hölmöilystä lähtee vain audimiehet

Kunnissa kohdataan nyt maailmantalouden kääntöpuolen synkät kasvot. Hallitus uskottelee kansalle, ettei mistään leikata, mutta tosiasiassa kunnissa on menossa vakavat lamatalkoot. Kuntien tulopohjassa on ammottava aukko, eikä hallitus ole tarttunut kuntaelvytykseen riittävällä valtionosuuksien nostolla, vaan on jättänyt kunnat selviämään sukelluksesta yksin.

Kunnissa nostetaan kunnallisveroja ja palvelujen asiakasmaksuja sekä supistetaan palvelutarjontaa. Kunnallisveron ja palvelumaksujen myötä tullaan tavallisen kansan kukkarolle. Näin hallitus on valinnut linjansa: laman lasku maksetaan ennen kaikkea Suomen kunnissa.

Tilanteen ollessa näin vakava on ollut hämmentävää seurata hallituksen budjettiriihen edesottamuksia. Suomessa koettiin ennennäkemättömän tökerö veropoliittinen farssi keskustan pitäessä jääräpäisesti kiinni poliittisesta kansanlahjuksestaan, ruuan arvonlisäveron alennuksesta. Täysin luokattoman menettelyn seurauksena
budjettiriihessä tehtiin lehmänkauppa, jossa ruuan alv ensin lasketaan, ja sitten taas yhdeksän kuukauden kuluttua nostetaan.

Todellakin mauton ja onneton näytös, josta kansalaiset kyllä näkevät läpi.

Kotitalouksille poukkoilusta ei jää mitään käteen, erityisesti kun ensi vuonna nostetaan paitsi ruuan verotusta niin myös koko yleistä arvonlisäverokantaa. Tämä tietää elämisen kallistumista kaikilla aloilla, ja tavalla, jossa hinta on yhtä kallis kaikkein köyhimmillekin.

Täytyy ajatella, että hallitus luottaa kansan huumorintajuun ruuan alv-poukkoilussa.

Tai sitten kyse on sokaisevasta ylimielisyydestä, mihin viittaisi aiemmin tänä vuonna nähty pääministerin suksima itsevaltainen yritys nostaa eläkeikää. Kansan suhteellisuuden tajua koetellaan, kun autoliikkeen myyntijohdon pöljistä puheista seuraa ero ja työpaikan menetys, mutta kun vallan kamareiden korkeimmilla palleilla sorrutaan vastaavaan lahjattomuuteen, niin ryhtiä ei löydy.

Oysin säästöjä ei voi hyssytellä

Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin hallitus päätti kokouksessaan 7,2 miljoonan euron säästöohjelman täytäntöönpanosta. Kyse on mittavasta operaatiosta budjettiylitysten hillitsemiseksi. Kuten aina, päätöksessä on sekä hyviä että huonoja puolia. Hyvää on se, että sairaanhoitopiirin sijaisjärjestelyjä tehostetaan. Mutta varsinaisten menoleikkausten kohdalla ajauduttiin harmaalle alueelle. Hallituksen vasemmistoedustajat esittivät, että budjetin ylityksistä olisi kuultu tulosyksiköiden johtajien selvitykset ennen säästöohjelmasta päättämistä. Esitys hävisi, ja päätökset nuijittiin pöytään.

On outoa, ja vähintäänkin kyseenalaista, ettei näin keskeisen asian toimeenpanossa haluttu perehtyä kaikkeen saatavilla olevaan informaatioon. Kyse on erittäin vahvasti kansalaisten arkeen liittyvästä palvelusta, ja siihen tehtävästä menojen kasvun supistuksesta. Terveydenhuolto ja sairaanhoito jos mitkä ovat peruspalveluja, joiden saatavuuteen ihmisten on voitava luottaa. Tätä varten koko järjestelmä on rakennettu: veroja vastaan kansalainen saa palvelut tulotasosta riippumatta tasavertaisesti.

Luottamusta kysytään tällä hetkellä psykiatrian, erityisesti nuorisopsykiatrian saatavuuteen. Julkisuuteen tulleet viestit mahdollisista nuorisopsykiatrian säästöistä tai peräti kokonaisista osastojen viikonloppusulkemisista ovat herättäneet syvää huolta. Miltä epävarmuus mahtaa tuntua perheissä, joissa on esimerkiksi masennuksen tai syömishäiriöiden kanssa oireileva nuori ja joissa ollaan kipeästi avun tarpeessa? Erityisesti nuorten mielenterveysongelmien kanssa vastaukset eivät voi odottaa huomiseen, vaan apua tarvitaan nyt. Yhteiskunnalla ei voi olla varaa lähettää ristiriitaisia viestejä nuorten psykiatristen palvelujen saatavuuteen liittyen.

Oysin psykiatrian tulosyksikön johtaja ylilääkäri Juha Moring ansaitsee kiitokset asian päivänvaloon nostamisesta. Psykiatria on ylittämässä henkilöstömenonsa tänä vuonna noin 1,8 miljoonalla eurolla.
Perustelevia puheenvuoroja on syytä kuunnella. Moringin mukaan psykiatrian alibudjetointia on perusteltu kuntien avohoitoon panostamisella, mutta asiaan tarvitaan selvyys. Osassa kuntia avohoito pelaa hyvin, mutta monessa kunnassa avohuollon palvelut ovat puutteellisia. Esimerkiksi Oulun kaupungissa aikuispsykiatrian avohuollon suhteen on parantamista.

Mikäli yhteiskunta ei halua toistaa 90-luvun laman aikaan tehtyjä virheitä, on valinnan paikka. Avohoitoon uskominen ei auta, ellei samaan aikaa resursoida kuntien avohoitoa. Pystyykö kuntien avohoito vastaamaan sairaanhoitopiirin säästöjen haasteeseen? Asia on vakava, mitä taloudellisen taantuman aika entisestään korostaa.

Mielenterveyspalveluilla ei ole laajoja kannatusjoukkoja, mutta kyse on kuitenkin yhteiskunnan perustavanlaatuisesta toiminnosta. Vähintä, mitä kansalaiset voivat odottaa, on se että päättäjät hankkivat kaiken mahdollisen tiedon päätösten tueksi. Oysillä ei voi olla varaa runnoa säästöpäätöksiä. Etenkin nuorten mielenterveyspalvelujen kohdalla avoin keskustelu on välttämätön.

Alkaa jo hirvittää

Olemme välttäneet 30-luvun laman toistumisen, sanoo talousnobelisti Paul Krugman. Mutta Suomessa emme voi olla täysin varmoja, olemmeko välttäneet 90-luvun laman kaltaisen kriisin toistumisen. Vienti on romahtanut, ja erityisesti idänkauppa on liki pysähtynyt. Tuttua, liiankin tuttua. Työttömyys kasvaa kammottavaa tahtia ja kuntatalouden tulopuolella on ammottava aukko.

Krugmannin positiivinen arvio perustuu elvytyspolitiikan onnistumiseen, mutta Suomessa on aihetta kysyä, onko elvytyspolitiikalla saatu mitään aikaiseksi. Hallitus syytää varoja veronalennuksiin vailla mitään tolkkua. Kansantaloutemme velkaantuu silmissä, pelkästään ensi vuodelle Jyrki Kataisen (kok.) budjetti sisältää 13 miljardia uutta velkaa. Tällä velalla katetaan muun muassa keskustan poliittinen kansanlahjus, ruuan arvonlisäveron alennus. Kansalaiset maksavat tämänkin lystin velanmaksun koittaessa, ja korot kanssa.


Mahtaako hallituksella olla tämä homma enää hanskassa? Hyvässä muistissa on, kuinka hallituspuolueet – keskusta, kokoomus ja vihreät, ynnä rkp – eivät viime syksyn kunnallisvaalien aikaan nähneet taloudessa minkäänlaisen taantuman merkkejä. SDP:n puheenjohtajan Jutta Urpilaisen huoli leimattiin pelotteluksi. Siis todellakin, leimattiin pelotteluksi! Ja nyt tilanne on tämä. Kirvelee lukea hallituksen ministereiden blogeja tuolta ajalta. Muuan muassa valtiovarainministeriössä istuva kuntaministeri Mari Kiviniemi (kesk.) kirjoittaa 14.10.2008 päivätyssä blogissaan näin (suora sitaatti): ” Sdp ei edes yritä esittää vaihtoehtoja, vaan ainoastaan pelotella kansalaisia. Viimeisin innovaatio on, että kansainvälinen finanssikriisi vaarantaisi kuntien palvelut. Urpilaisen puheenvuoro on edesvastuuton.”
Herranen aika tällä taloustiedolla tätä maata koetetaan nyt nostaa lamasta!

Kunnissa on nyt hätä. Esimerkiksi Oulussa työttömyys on jo ylittänyt 10 000 henkilön rajan. Kesäkuun lopussa työttömiä oli 10 039, joista nuoria alle 25-vuotiaita oli 2 228. Tämä on karmeaa tietoa.

Kun lukuja tarkemmin analysoi, huomataan, että tuntuvin työttömyyden hyppäys on tapahtunut marraskuun 2008 ja tammikuun 2009 välillä. Tämän lisäksi lukuja pahentaa touko-kesäkuun vaihde, jolloin on perinteisesti tapahtuu rakenteellinen työttömyyden kasvu opiskelijoiden tultua työmarkkinoille. Mutta oleellista on, että ensimmäisen aallon työttömyyden kasvusta alkaa olla jo kolme vuosineljännestä. Nyt tosiaan tarvitaan tuntuvia tekoja työttömien hyväksi, sillä muutoin näiden vuodenvaihteessa irtisanottujen kohdalla työttömyys uhkaa pitkittyä yli vuoteen.

Demareiden kehittämille porvareiden tempuiksi haukkumille työllistämistoimille on nyt huutava tilaus. Nuorisotyöttömyyttä on Oulussa lievennetty nuorten kesätyöseteleillä, jota nekin ovat demareiden keksimiä, ne nimittäin perustuvat valtuutettu Juha Sileniuksen (sd.) aloitteeseen.

Hallituksen budjettiriihen voimme vain toivoa suurta viisautta, jotta työllisyyteen lisättäisiin resursseja ja jotta kuntataloutta elvytettäisiin tuntuvalla valtionosuuksien lisäämisellä. Nyt alkaa olla viimeinen hetki.

Lopuksi liikenteestä: muistakaa ihmiset että tuhannet ekaluokkalaiset ovat tällä viikolla aloittaneet koulutiensä. Ajakaa varovasti.

Budjettikannanotto

SDP:n Oulun piirin puheenjohtaja Tytti Tuppuraisen budjettikannanotto:

Eripurainen hallitus ulkoistaa talousongelmat kuntiin

Talouskriisin oloissa on erityisen tärkeää ylläpitää kuluttajien luottamusta talouspolitiikan linjaan. Hallitus epäonnistuu markkinoiden luottamuksen herättämisessä, sanoo SDP:n Oulun piirin puheenjohtaja Tytti Tuppurainen budjettikannanotossaan. – Hallituspuolueiden erimielisyydet näkyvät tienpidon määrärahojen suhteen. Valtiovarainministeri Katainen (kok.) pihtaa väylärahoja vedoten siihen, että rakennuskalusto on täysimääräisesti käytössä. Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) sen sijaan tietää kapasiteettia olevan liki puolet vapaana. – Näin suuret erimielisyydet elvytyksen kannalta avainalalla ovat vahingollisia, sanoo Tuppurainen, ja toivoo nopeaa selvyyttä tie- ja väylärahoihin.

Räikeästi hallituksen erilinjaisuus näkyy ruuan arvonlisäveron alentamisen suhteen. Kokoomuksen kansanedustaja Ben Zyskowicz ehti tuoda esiin kokoomuksen todellisen kannan ruuan alvin alennukseen, mutta päähallituspuolue keskustalle asia on poliittinen pakkomielle. Keskusta ostaa markkinoimallaan ruuan hinnan alennuksella poliittisia irtopisteitä nähtävästi hinnalla millä hyvänsä. SDP on suhtautunut ruuan alvin laskemiseen koko ajan kriittisesti. Erityisesti nyt alennusta on vaikeaa ellei mahdotonta perustella: hintoja on jo ajat sitten nostettu tulevaa veronalennusta silmälläpitäen ja hintalappu hommalle ylittää nyt kirkkaasti siihen kaavaillut puoli miljardia. Nyt tämäkin veronalennus katetaan velalla ja maksatetaan veronmaksajilla myöhemmin korkoineen. Elvytystä temppu ei ole millään, etenkin kun ravintolaruuan alv pysyy korkealla ja ala menettää kilpailukykyään. – Keskustalle palvelualojen työllisyys ei nähtävästi paina riittävästi, suree Tuppurainen.

Myönteistä Kataisen budjetissa on SDP:nkin ajaman perusvähennyksen nosto. Perusvähennyksen nosto lisää käytettävissä olevia tuloja huomattavasti erilaisten sosiaalietuuksien varassa elävillä ja pieniä ansiotuloja saavilla. – On kuitenkin huomattava, että perusvähennyksen jälkeen lisääntyneet tulot leikkaantuvat toimeentulotukea saavilta. Näin toimenpide ei paranna lainkaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevien eli toimeentulotukea saavien asemaa, huomauttaa Tuppurainen. Kuntien toimeentulotukimenot uhkaavat kasvaa työttömyyden lisääntyessä, ja muun muassa opiskelijoiden kasvavien toimeentulovaikeuksien myötä. – Hallitus ei ole millään tavalla varautunut tähän. On sietämätöntä, että hallitus ulkoistaa talouskriisin kuntiin. Hallitus ei mukamas korota veroja tai leikkaa mistään, mutta samaan aikaan sadoissa kunnissa nostetaan kunnallisveroprosenttia ja karsitaan palveluja. Tuppurainen jää odottamaan tuntuvaa kuntaelvytystä hallituksen budjettiriiheltä. - On erikoista, ettei hallituspuolue vihreiden saati työministeri Sinnemäen (vihr.) kannanotot näy budjettiehdotuksessa millään tavoin, huomauttaa SDP:n Oulun piirin puheenjohtaja Tytti Tuppurainen lopuksi.

Kuhmosta Kuusamoon

Tiedänpähän nyt mitä ensi kesänä teen: lähden Kuhmon Kamarimusiikkijuhlille. Aurinkoinen lauantai Kuhmossa demareiden kesäpäivillä näytti kaupungin parhaat puolet. Musiikkijuhlavieraat olivat täyttäneet kaupungin, ja torilla ja lukuisissa kahviloissa oli upea tunnelma.

Pidimme tuoreen kansanedustajan Raimo Piiraisen kanssa palopuheet Kuhmon työväentalolla. Keskustelun aiheina olivat mm. vaalirahasotku ja terveyspolitiikka. On aivan käsittämätöntä, ettei hallitus varaa koko kansalle rokotetta sikainfluenssaa vastaan. 35 euron hinta rokotteesta on useissa kotitalouksissa mahdoton kustannus.



Kävimme tietysti Kuhmo-talolla, kuvassa minä ja kansanedustaja Piirainen. Aulatiloissa oli Caj ja Stefan Bremerin valokuvanäyttely musiikkijuhlien eri vuosilta.




Kuhmo-talon edustalla poseeraamme Kainuun tovereiden kanssa. Kotiin tuomisiksi ostin kassillisen tuoretta kainuulaista leipää ja rönttösiä.


Kuusamossa kävimme tiistaina juhlimassa pitkän linjan demarivaikuttajan Leena Mustosen 60-vuotispäiviä. Leena on tällä hetkellä mm. puoluevaltuuston jäsen. Leena piti vastaanottoa koko päivän klo 11-21 Kuusamon vesitornin uudelleen avatussa kehvilassa. Paikka oli mitä mainioin: maisemat olivat komeat. Juhlissa oli hieno tunnelma. Paikalla kävi Kuusamon kermaa ja tuttuja eri tahoilta. Leena säteili, eikä moni uskoisi ikää olevan jo 60.



Kuvassa minä, päivänsankarin puoliso Keijo Mustonen, itse Leena, Seppo Jaakonsaari, Oulun demarinaisten piirin puheenjohtaja Pia Saarela, Raili Säkkinen, ja edessä Salme Simpanen Sallan ja Ollin kanssa.

Suven Sopranos?

Politiikassa on korkea aika tarttua yhteistyöhön.


Suomella on kyseenalainen kunnia joutua jo toisen kerran syvään lamaan parin vuosikymmenen sisällä. Onnena onnettomuudessa on, että meillä on päättäjiä, jotka tietävät kuinka kriisi etenee. Ensin vienti ja talouskasvu romahtavat, sen jälkeen työttömyys karkaa käsistä.


Päättäjillämme pitäisi myös olla tiedossa, että laman pisimmälle ulottuvat vahingot ovat sosiaalisia ja psykologisia. Laman vuoksi joudumme tinkimään hyvinvoinnista. Silloin pitäisi pystyä rakentamaan yhteishenkeä ja aitoa tunnetta reilun pelin Suomesta.


Vanhasen II hallituksen eväät olivat jo alun pitäen heikot. Hyvinvoinnin perusta, kestävä julkinen talous, ei hallitusohjelman kirjoittajia kiinnostanut. Tarkoitus oli jakaa etuuksia omille taustaryhmille ja jättää laskut seuraavan hallituksen ja tulevien sukupolvien maksettavaksi. Talouslama on murskannut Vanhasen hallituksen lyhytnäköisyydelle ja tyhjille lupauksille rakennetun ohjelman.


Vuoden mittaan paisunut vaalirahakorruptio on vienyt loputkin hallituksen toimintakyvystä. Pääministerin puolueelta paljastuu koko ajan uusia kytköksiä rahavallan ja poliittisen päätöksenteon väliltä. On myös pelättävissä, että kunnallisen eläkevakuutuslaitos Kevan kautta myös julkisia, yhteisiä varoja on koplattu Keskustan omaan rahoitukseen. Kaikki vaalirahoituksen moraalisäännöt on kaadettu. Ainoaksi lohduksi on sanottu, ettei asiassa sentään ole mitään rikollista. No, katsotaan, mitä löytyy.


Hallituksessa kyräillään toisten tekemisiä. Kesän kovimpia lausuntoja rahan ja vallan kytkennöistä on antanut Kokoomuksen juristi-ministeri Vapaavuori. Valtiovarainministeri ja Kokoomuksen puheenjohtaja Katainen on harventanut tuenilmauksia ja tunnustanut, ettei pysy mukana Keskustan rahoituskuvioiden selvittelyssä.


Keva-Nova-Kepu – rahoituksen seuraaminen onkin haastavaa. Rahaa on siirrelty kolmen - neljän portaan välityksellä Kevan maksamista palkkioista salaiseen vaalitukeen. Onneksi YLE on viime aikoina uusinut amerikkalaista laatusarjaa Sopranos, joka auttaa pysymään kärryillä. Yhdessä ohjelmasarjan jaksoista kerrotaan, miten raha kulkee: mafiosot käyttävät rahan haalimisessa liikeyritystä, jonka nimiin tehdään laskua ja velkaa. Takaisin maksusta ei tarvitse kenenkään huolehtia, sillä rahasta tyhjennetty yritys ajetaan konkurssiin. 


Kaikki ovat varmasti sitä mieltä, että nyt kaivataan uutta aloitusta. On vaikea sanoa, miten pöytä saataisiin puhtaaksi, mutta kun edes tietäisi mitä missäkin astiassa on. 


Uuden alun vaatimusten muuttaminen puheesta toimiksi ei ole helppoa. Uusien eduskuntavaalien pitäminen ei olisi kovin viisasta: vajaan vuoden aikana on pidetty jo kunnallis- ja eurovaalit, joissa kummassakaan ei ylletty kovin innokkaaseen äänestämiseen. Entä jos sekava ja sotkuinen vaalirahoitus pudottaisi äänestysvilkkauden niin alas, että tulos olisi arpapeliä? 


On parempi selvittää puoluerahoitus kunnolla, säätää asiasta työryhmän huolella valmistelema tiukka laki ja mennä vasta sitten vaaleihin.


On myös tarpeen muistaa, että politiikassa ei ole kysymys puolueiden keskinäisestä pelistä, vaan asioiden hoitamisesta. Tärkein hoidettava asia ei suinkaan ole vaalirahoitus, vaan Suomen talouden ja suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan pelastaminen.


Hallituspuolueet tekisivät viisaasti, jos ne tarttuisivat SDP:n jo viime syksynä tarjoamaan yhteistyöhön. Ne voisivat panna jopa paremmaksi ja tarjota hallituksen ohjelman ja pohjan neuvottelemista uudelleen. Koska hallitusohjelma ei kuitenkaan toteudu, ne eivät siinä liikaa menettäisi. Riippumatta siitä, mitkä tai ketkä olisivat hallitusvallassa ensi vaalikaudella, olisi ainakin yritetty yhteistyötä, kun hyvinvointiyhteiskunta on vaakalaudalla.


Lomaa kuvina

Kaupunkimatkat ovat suosikkejani, ja tällä kertaa pääsin matkaan ilman työohjelmaa. Parin päivän loma vei Espanjan Kataloniaan, Barcelonaan. Kaupunki oli hieno, ja viihdyin erinomaisesti. Herkulliset tapakset ja cava tekivät kauppansa.
Kävin tietysti kaupungin tunnetuimmassa kohteessa, Gaudin suunnittelemassa huikeassa Sagrada Familia -katedraalissa. Kuvasta yllä saa hieman käsitystä mittasuhteista.

Rauhallinen käyskentely keskeytyi toisena lomapäivänä, kun kuulin kovaäänistä vihellystä ja pauketta. Kyseessä oli mielenosoitus:

Ihmettelin sen voimaa. Väkeä oli todella paljon, ja poliiseja kertakaikkiaan silmänkantamattomiin. Sitten kuului laukaus. Jähmetyin. Kyseessä oli kuulemma kuitenkin paukkupommi, ja rohkenin jäädä katsomaan.
Paukkupommeja räjähti sittemmin lisää, ja kummastelin niiden tarkoitusta: onko tarkoitus vihjailla, että seuraavaksi otetaan oikeat aseet avuksi? Syy mielenosoitukseen selvisi pylväisiin liimaista tarroista. Kyseessä oli Nissanin mittavat irtisanomiset.

Löysin myös paikalliset demarit. Sikälaisten demarinuorten päämaja sijaitsee Diputacio -kadulla. Sielläpä siis poseeraamaan:

Ehkä parasta antia matkallani oli vierailu barcelonalaisen taiteilijan Joan Miron museossa. Fundacio Joan Miro oli ihanassa puistossa kukkulan laella, ja katselemista riitti. Erityisesti pidän Miron voimakkaista väreistä ja muodoista, joista pieni väläys alla.


Hyvää kesää kaikille ja lomaa niille joilla sitä on!

Onnelliset demarit asuvat Oulussa

Maan onnellisimmat demarit ovat epäilemättä oululaisia. Saavutimme tavoitteemme ja voitimme eurovaalit: Liisa Jaakonsaari on MEP ja aloittaa työnsä Euroopan parlamentissa. Onnea Liisa! Hyvä me!

SDP:n tulos Oulun piirissä on hykerryttävän hyvä. Olemme kolmanneksi suurin puolue - vähällä piti ettemme toiseksi suurin. Ero toisena olevaan kokoomukseen on alustavan laskennan perusteella vain 131 ääntä. Kannatus kasvoi edellisistä eurovaaleista 3,7%. Tulos osoittaa sen, että Pohjois-Suomessakin ihmiset voivat äänestää demareita, kunhan ehdokas ja asiat ovat riittävän motivoivia. Kansa halusi Liisa Jaakonsaaren Euroopan eduskuntaan, ja kävi äänestämässä. Liisa oli uusien euroedustajien ääniharava alueellamme ja pesi komeasti niin Hannu Takkulan kuin Timo Soininkin. Vain valitsematta jäänyt keskustan Kyösti Karjula oli Liisan edellä.

Liisa meni läpi kuten pitikin, Pohjois-Suomi sai asiantuntevan mepin ja Kainuu pitkästä aikaa demarikansanedustajan.

Mutta sitten. Kasvot väkisinkin harmaantuvat kun tarkastelee koko maan tulosta. SDP:n kannatus jäi 17,5 prosenttiin, ja valituiksi tulivat vain Liisa ja (toistaiseksi) sitoutuman Mitro Repo.

Näin alhaisen kannatuksen on pakko olla pohjakosketus. Onhan? Esimerkiksi Erkki Tuomioja kirjoittaa blogissaan, että äänten menetys voi päättyä varmuudella vasta sitten, kun niitä ei ole enää lainkaan jäljellä. Kauhukuvaa ei tarvitse katsella kauempaa kuin vasemmistoliitosta: puolue tippui kokonaan ulos Euroopan eduskunnasta.

Lukemat ovat lohduttomia myös ay-liikkeen kannalta. Selvästi ay-liikkeen piiristä tulleet ehdokkaat keräsivät valitettavan laihan äänisaaliin.

Tietenkin eurovaalit ovat eriluonteiset kuin eduskuntavaalit. EU-vaalit ovat henkilökeskeisiä, ja voimme spekuloida olisiko tuloksemme ollut toinen, mikäli listalla olisi ollut useampi raskaan sarjan poliitikko: Heinäluoma, Tuomioja, Tarja Filatov ja vaikka Maria Guzenina.

Mutta listalla oli vain yksi Liisa, ja SDP puolueena kärsi kiistattoman tappion.

Näissä vaaleissa Timo Soinin perussuomalaiset rynnistivät. Sanomaa ryyditettiin unionivastaisuudella ja muukalaisvihamielisyyttä tihkuvalla maahanmuuttopolitiikalla. Soinin varasijalle jäi Terho Sampo (ps.), kiihotuksesta kansanryhmää vastaan syytteen saaneen Jussi Halla-Ahon oppipoika. Soinilla on porukassa pitelemistä, eikä euro-etätyöstä voi ennustaa helppoa edes mahti-Soinille.

Missä demarin tappio, siellä Soinin menestys. Meiltä vuoti ääniä niin perussuomalaisiin kuin vihreisiinkin, ja epäilemättä myös nukkuvien puolueeseen. Duunarimiehet ovat tarttuneet Soiniin, ja toisaalta ympäristön tilasta huolestuneet nuoret valitsevat sen kummempia miettimättä vihreät. Vihreät ovat kummajainen: samat ihmiset (sama ”perhe”) tulevat valituiksi vuosikymmenestä toiseen, eikä puheenjohtajasta demokratiaa kuuluttavalla puolueella synny minkäänlaista äänestystä.

Mutta pulinat pois. Persut, vihreät ja RKP voittivat vaalit, ja SDP:n on analysoitava poliittinen tilanne huolella. Tuotteemme ei voi olla vanhentunut. Ei, kelpasihan se täällä Oulussakin.

Parhaat kiitokset kaikille SDP:tä äänestäneille ja Liisalle vaalityötä tehneille.

Liisa menee läpi

Enää kuukausi Euroopan parlamentin vaaleihin: vaalipäivä on 7.6. Eurovaalit ovat erittäin tärkeät. Suomi saa uuteen parlamenttiin 13 edustajaa. On Suomen etu, että valittavat ovat vahvoja vaikuttajia ja kovan tason osaajia. Yksi on varma valinta, ja hän on tietenkin Liisa Jaakonsaari.

Liisa Jaakonsaaren taidot ja osaaminen hakevat vertaistaan ehdokkaiden joukosta. Lisäksi Liisa on hyvä tyyyppi, jonka kanssa on mukava tehdä vaalityötä ja parantaa maailmaa. Tutustu Liisaan hänen kotisivuillaan. Tässä muutama kuva taannoisesta Liisan kampanja-avauksesta Oulusta.


Tässä yllä esittelemme Maritta Heinosen kanssa pahvi-Liisaa. Oikeastaan se ei olekaan pahvia, vaan muovia, niinpä oikea termi on plastiikka-Liisa. Vaalityö on täydessä käynnissä, ja tunnelmat ovat positiiviset: Liisa menee läpi!

Tapasin Steve Ballmerin

Citizen Services Leadership Forum - tapahtuma huhtikuun lopulla Puolassa oli hieno kokemus. Varsovaan oli kutsuttu 200 Keski- ja Itä-Euroopan sekä Venäjän huippuvaikuttajaa. Mukana oli mm. Liettuan valtiovarainministeri ja aluetason päättäjiä useasta eri maasta. Teema oli kuinka teknologian avulla voidaan tuottaa parempia palveluja kansalaisille.

Varsovan kaupunginjohdon ohella tilaisuutta oli järjestämässä Microsoft. Sain harvinaisen tilaisuuden käyttää puheenvuoro Microsoftin pääjohtaja Steve Ballmerin alustuksen jälkeen. Mainitsin täydelle salille Oulun Ritaharjun Future School -kouluhankkeesta, sekä korostin koulutusta. Ballmer vastasi kertaamalla voimakkaasti kuinka koulutuksessa tulee voida hyödyntää uusinta teknologiaa. Session päätteeksi hän kiitti minua puheenvuorosta, ja kättelimme pariin kertaan. Ballmer on vahva johtajatyyppi. Aikamoista, että sain tilaisuuden tutustua tällaiseen huippujohtajaan.

Minut oli tietenkin kutsuttu paikalle kertomaan millaista on elää kaupungissa jossa teknologiaa on pitkään hyödynnetty. Oulussa parhaillaan käytävä keskustelu kaupungin kehityksen hidastumisesta ja eltaantuneesta ilmapiiristä ei ainakaan Varsovaan asti ollut yltänyt: Oulu tunnetaan yhä teknologiastaan.

Konferenssi kului siivillä, enkä ennättänyt hotelli Hiltonista ulos ennen kuin oli jo lähdettävä lentokentälle. Silti huomasin, kuinka kevät oli Varsovassa jo pitkällä. Silmut puissa ja vihertävä nurmi ovat vuosi vuodelta sykähdyttävämpi näky.

Päiväkotien sulkeminen on pöyristyttävää

Oulun kaupungin päiväkotien kesäaukiolon supistukset ovat suistaneet lukemattomat oululaisperheet epävarmuuteen. Kalevan huhtikuun alun uutisoinnin mukaan yli kaksikymmentä kaupungin päiväkotia sulkee ovensa kahdeksi kuukaudeksi, ja toiminta keskitetään päivystäviin päiväkoteihin. Sittemmin tietoon on tullut, että kahdeksan viikon sulkuaikaa jaetaan myöhemmällekin ja sulku ulottuu näin esimerkiksi myös syyslomaan.

Tästä on seurauksena monenlaista haittaa, mikä nakertaa lapsiperheiden hyvinvointia vastoin kaupungin tavoitteita. Monelle perheelle tutun päiväkodin sulku merkitsee lapsen siirtämistä vieraaseen ympäristöön. Lapsia ei voi siirtää kuten tavaroita, eikä sopeutuminen uuteen ympäristöön ole aina ongelmatonta. Kuljetusmatkojen pidennykset aiheuttavat ongelmia erityisesti perheissä, joissa ei ole autoa. Lisäksi, kun jo aiemmin on taiteiltu heinäkuun päiväkotien kiinnioloajan kanssa, on tänä kesänä tiedossa tuplasti vaikeuksia useissa perheissä. Uhkana on, että töissä oleville perheille ei jää ollenkaan mahdollisuutta yhteiseen lomaan. Puhumattakaan niiden vanhempien ongelmista, joille ei ole kertynyt lomia ollenkaan tai hyvin vähän. Monille pätkätyöläisille tai työssäkäyville yksinhuoltajille tilanne saattaa käydä ylivoimaiseksi.

Suomen lamakausi 90-luvulla ja sitä seuranneet tarkan markan vuodet eivät olleet sosiaalipolitiikan kehittämisen juhlaa. Yksi merkittävä parannus kuitenkin saatiin aikaan: alle kouluikäisille lapsille taattiin lakisääteinen oikeus päivähoitoon. Tästä uudistuksesta on pidetty kiinni. Hyvästä syystä: varsinkin nousukaudella se on turvannut pienten lasten vanhempien pääsyn työelämään. On huomattava, että päivähoito-oikeus on työssäkäynnin ohella mahdollistanut myös täysipainoisen opiskelun sekä työttömän työnhaun. Lapsille päivähoito on turvannut laadukkaan varhaiskasvatuksen sekä mahdollisuuden vertaisryhmäseuraan lapsiryhmässä.

Oikeus on kirjattu lakiin, eikä sitä sieltä ole otettu pois. Oulun kaupungin virkakunnan esitys päivähoitopaikkojen sulkemisesta kuukauden sijasta kahdeksi kuukaudeksi on kuitenkin vakava yritys toimia lakia vastaan. Lain noudattamiseksi ei voi riittää, että isoon ja laajaan runsaslapsiseen kaupunkiin jätetään auki muutama päivystävä päiväkoti.

Säästöt ovat tarpeen. Ja kaikesta pitää uskaltaa keskustella. Kaupungin ei kuitenkaan pidä ryhtyä säästämään tällaisin toimin. Näin aiheutetaan mielipahan lisäksi monenlaista vahinkoa ja haittaa oululaisille perheille. Ja surkeaksi lopuksi käy vielä niinkin, että päätös todetaan lainvastaiseksi, eikä kaupunki säästä euroakaan. Nyt on todettava esitykseen: Ei käy.

Mukavia kuulumisia

Huomenna on maakuntahallituksen kokous Kärsämäellä. Kokouksessa valitaan valmisteilla olevan maakunnan ilmastostrategian neuvottelukunnan vetäjä. Maakuntajohtaja esittää tehtävään minua, mistä olen todella mielissäni. Ilmastostrategia perustuu aloitteeseeni, jonka olen tehnyt maakuntavaltuuston puheenjohtajana. Hienoa päästä yhdeksi vetäjäksi työhön.

Muutakin kivaa on huhtikuussa. Esimerkiksi, vierailen nettikolumnistina Kuntaliiton sivuilla. Lue kirjoitukseni tästä linkistä.

Tiistaina sain kirjeen Varsovan kaupunginjohtaja Hanna Gronkiewicz-Waltzilta, joka kutsui minut merkittävään EU-konferenssiin Varsovaan tässä kuussa. Tilaisuuteen on kutsuttu 200 Euroopan ja Keski-Aasian vaikuttajaa. Uskomatonta, että olen päässyt tällaiselle listalle. Minun toivotaan tuovan esiin teknologian merkitystä palveluiden järjestämisessä. Sehän sopii oululaiselle. Konferenssia isännöi Gronkiewicz-Waltzin lisäksi Microsoftin toimitusjohtaja Steve Ballmer.

Puhujamatkalla Ateenassa

Viime viikon matkani Ateenassa oli varsinainen elämys. Ei vain siksi, että kyseessä oli harvinainen henkilökohtainen kutsu key-speakeriksi merkittävään EU-konferenssiin, vaan erityisesti siksi, että se oli missä oli: länsimaisen sivistyksen alkulähteessä Kreikan Ateenassa.

Minulta pyydettiin tutkimusta- ja tuotekehitystä EU:n aluepolitiikassa käsittelevään konferenssiin puhe teknologiakaupunki Oulusta. Oli upeaa edustaa kotikaupunkia ja kotimaata tilaisuudessa, jossa lisäkseni puhui liuta eurooppalaisia huippunimiä, komissaari Danuta Hübner ja isäntämaan kehitysministeri Kostis Hadjidakis etunenässä. Tilaisuuden isäntänä toimi kreikkalainen konservatiivimeppi Manolis Angelakas.

Puhettani valmisteltiin Pohjois-Pohjanmaan liitossa Oulun kaupungin ja elinkeinoelämän tuella. Valmistautuminen kannatti, sillä puheeni oli jättimenestys. Esiintyminen sujui erittäin hyvin ja Oulun kehitys herätti suurta kiinnostusta. Sain tärkeitä kontakteja, mistä on hyötyä alueellemme kv-edunvalvonnassa ja yhteistyössä. Alla puhujakaartistamme "perhekuvia":
Oikealta lukien yllä olevassa kuvassa EIT:n johtokunnan jäsen Giovanni Colombo sekä hänen avustajansa Gianluca Spinaci, alueitten komitean pääsihteeri Gerhard Stahl, minä, meppi Angelakas sekä hollantilainen konservatiivimeppi aluevaliokunnan koordinaattori Lambert van Nistelrooij vaimoineen.

Tässä alimmassa kuvassa näkyy upea konferenssipaikka Zappeion Palace.

Illallisella oli hymy herkässä, ilmeestäni näkyy tunnelmat:
Ja mikäpä hymyillessä, kun illallinen nautittiin ravintola Dionysoksessa, jonka ikkunasta avautui tällainen näky:
Ehdin kierrellä kaupungissa, mutta valitettavasti tämä tärkein kohde, Akropolis, jäi minulta käymättä. Syy näkyy alla:
Paikka oli työntekijöiden lakkomielenosoituksen vuoksi suljettu. Pitelen manifestia kädessäni, jossa vaadittiin parempia työoloja. Niin kreikkalaista! Kynnys osoittaa mieltä on suomalaiseen menoon verrattuna huomattavasti alhaisempi. Piti siis sekin saada kokea.

Nautin kuitenkin vanhan kaupungin, Plakan, kauniista kujista ja tunnelmista, sekä kävin historiallisella Pnyxillä, jonne ihmiset kokoontuivat demokratian syntyaikoina päättämään yhteisistä asioista. Muistoksi sain muun muassa Angelakasilta lahjaksi saamani kauniin rukousnauhan.

Sumuinen taloustilanne

Politiikan ja tiedostusvälineiden maailmassa viime vuosikymmenet ovat olleet jatkuvaa kriisien ketjua: suomalaiset muistavat 1990-luvun lamavuodet, Euroopassa valuuttakurssijärjestelmät romahtivat 1990-luvun alussa ja Aasian maat ajautuivat kriisiin saman vuosikymmenen lopussa. Nyt olemme kuitenkin kriisissä, joka laittaa aikaisemmat ongelmat eri mittakaavaan.

Suomessa moni on verrannut tilannetta 90-luvun lamaan ja todennut, että tilanne on nyt erilainen. Tulkinta on oikea - mutta valitettavasti vain siinä, että nykyinen tilanne on perustavalla tavalla pahempi kuin Suomen 90-luvulla koettu syöksy. Suomen oma kriisi sai alkunsa merkittävän kauppakumppanin Neuvostoliiton talouden romahduksesta samaan aikaan kuin talous hiipui läntisissä teollisuusmaissa. Tällä kertaa kuilun partaalla on koko maailmanyhteisö. Tie viime vuosikymmenen lamasta oli selkeä: parantamalla kilpailukykyä Suomi pääsisi uudelleen kasvu-uralle. Nyt maailmassa ei ole yhtään talousaluetta, joka tukisi elpymistä ja kasvua.

Yhdysvalloista alkaneen finanssikriisin vaikutukset levisivät kulovalkean tavoin. Taustalla on luottamuspula, jonka seurauksena pääomamarkkinat ovat halvaantuneet. Yhdysvaltain pitkään jatkunut velkaantuminen, finanssimarkkinoilla nähty liiallinen riskinotto, kekseliäät mutta kohtalokkaat johdannaismarkkinat ja subprime-luotot johtivat luottamuksen katoamiseen. Merkittäviä pankkeja on ajautunut konkurssiin. Raha ei liiku, sillä pankeilla ei yhtäkkiä ole luottamusta toistensa takaisinmaksukykyyn.

Tällä on erittäin tuntuvia vaikutuksia ulkomaankauppaan, sillä markkinat eivät yksinkertaisesti toimi ilman luototusta. Niinpä reaalitalous on ajautunut yhtälailla lamaan, minkä kansalaiset kokevat ympäri maailmaa irtisanomisina ja yt-neuvotteluina.

Suomen kaltaiseen maahan maailmankaupan tyrehtyminen iskee erityisesti. Liki puolet Suomen kokonaiskysynnästä tulee ulkomailta. Olemme erityisen riippuvaisia viennistä.

Yhteisöverot romahtavat koko maassa, ja Oulun kaupungin verotulot tippuvat 30 miljoonaa euroa. Budjetti täytyy avata. Kaupunginhallitus käsittelee talouden sopeuttamisen toimenpideohjelmaa ensi maanantaina.


Kuva SDP:n Oulun piirin Kuntapäiviltä aiemmin helmikuussa. Eturivissä myös EU-ehdokkaamme Liisa Jaakonsaari. Liity Liisan tukiryhmään tästä.

Ps. Kuten huomaat, olen hieman uudistanut tyyliä. Tai aika paljon: ohessa uusi kuva.

SDP:n uusi vuosi

SDP käy uuteen vuoteen väistämättömien haasteiden edessä. Kannatus on tuoreimpien kannatuslukujen mukaan painunut jo liki 20 prosentin tuntumaan. Kaikissa piireissä on nyt ponnisteltava yhteisen tulevaisuutemme eteen – niin myös meillä Oulun piirissä.

Edessä on järjestötoiminnan osalta runsaasti tilaisuuksia tarttua toimeen. Piiri järjestää heti tammikuussa 17.1. SDP:n Oulun piiri uudistuu –tilaisuuden, jossa puoluetoimiston Esa Suomisen vetämänä käymme läpi hyviä käytäntöjä ja opimme toisiltamme parhaat uudistuvan poliittisen järjestötoiminnan toimintamallit.

Piirikokous valitsi uuden piirihallituksen, jonka jäsenten toivon tulevan kenttäväen tutuksi. Olemme ottaneet käyttöön eräänlaisen ”alueministeri”-mallin, jossa kullakin piirihallituksen jäsenellä on salkussa oman alueensa asiat. Tätä soisin alueilla hyödynnettävän molempiin suuntiin, sekä piiristä alueelle että alueelta piiriin. Piirijärjestö on alueen toimijoiden palveluorganisaatio. Ja toivottavasti entistä terävämpi politiikan nyrkki.

Oulun Työväenyhdistys on merkittävä toimija alueellaan. Siellä uudistustoimet ovat jo pitkällä. Käyttöönotettu jaostomalli tukee eri sektoreiden asioiden syvällisempää käsittelyä ja politiikan muotoilemista. Jaostoissa voimme vaikuttaa Oulun demareiden kunnallispoliittisen linjan syntymiseen uudella tavalla. Esimerkiksi demareille tulossa oleva opetuslautakunnan puheenjohtajuus saa tukea ja koulutuspolitiikka monipuolista ja syvällistä sisältöä, kun asioita käsitellään myös yhdistyksen koulutusjaostossa (tokikaan sisältö ei jää puheenjohtajasta kiinni, onhan pestiin tarttumassa kokenut Raimo Järvenpää).

Työväenyhdistys valitsi postiäänestyksellä itselleen edustajiston ennen joulua, ja ensi maanantaina on edessä järjestäytymiskokous. Työväenyhdistys saa välttämättä uudet kasvot, sillä Mikko Sormunen on hyvissä ajoin ilmoittanut jäävänsä tehtävästä pois. Markku Kainulainen kirjoitti Pohjolan Työssä mainion kolumnin sopivan puheenjohtajan kriteereistä (PT 30.12.). Siinä kuvattuun työnhakuilmoitukseen sopii tietysti moni toveri. Erityisen hyvin sopii edellisen kauden johtokunnan jäsenenä aktiivisesti toiminut Eveliina Korkiakangas, joka onkin ilahduttavasti ilmoittautunut ehdokkaaksi.

Juttakuvat

Jutta Urpilainen on kuvattu keskiviikon Iltalehdessä verkkosukissa ja pinkissä mekossa. Herran tähden! Kiireisimmät eroavat jo puolueesta. Koska minullakin puhelin soi asian tiimoilta muutamaan kertaan, kävin Iltalehden nettisivuilla katsastamassa kuvat.

Voi hurja.

Kuvat ovat kauniita, sillä niinhän Jutta on. Jo on maailmaa nähty, jos naiskauneus karkottaa puolueesta. Kuvat ovat uuteen vuoteen sopivan bling bling ja reippaasti hyvän maun paremmalla puolella. Elegantteja.

Tällaiset kuvat saattavat olla sukupolvikysymys. Nuoremmalle polvelle on ihan luontevaa esiintyä kuvissa ja räväyttääkin. Käykääpä vaikka katsomassa irc gallerian kuvia. Toisaalta, moni pitkän päivätyön tehnyt saattaa kokea tällaisen pinnalliseksi. Mutta elämässä on monta puolta, pinnallista ja syvällistä. Tuskin Jutta on päättänyt ryhtyä yksinomaan kuvauralle.

Miespoliitikoita esitellään myöskin aika usein sukupuolelleen eduksi olevissa kuvissa. Harvoin kukaan on ilmoittautunut loukkaantuneeksi. Muistatteko Putinin ilman paitaa? Tai kotimaassa, Niinistöä esimerkiksi on esitetty niin tosi miehenä, niin tosi miehenä. Ainakaan tuoreiden kannatuslukujen perusteella on vaikea kuvitella kenenkään karttaneen kokoomusta asian vuoksi.

Jaa, olisinko itse esiintynyt vastaavissa kuvissa? Vaikea sanoa. Terveiset kuvaajalle silti: mistä noin kauniita kenkiä saa?