44 000 oululaista ilman lääkäriä!

Jo 2-3 vuoden aikana Oulun kaupungissa on ollut sitkeästi parin lääkärin pula, mutta viime keväänä tilanne kärjistyi. Tällä viikolla (vko 38) tilanne on, että joka kolmas lääkärinvirka on Oulussa täyttämättä: 22 lääkäriä puuttuu. Vaikein tilanne on Kaijonharjun, Rajakylän, Tuiran ja Myllyojan terveysasemilla. Ja mikä huolestuttavinta, Oulun kahdeksasta terveysasemapiiristä peräti kuudelta asemalta puuttuu vastaavat lääkärit. 44 000 oululaista on vailla omalääkärinpalveluja. Tilanne on kestämätön. Lääkärille pitää päästä kun tarve on, ja verorahoille pitää olla vastinetta.

Tilannetta on koetettu korjata eri konsteilla: on perattu virkavapauksia, on kehitetty nuorten lääkärien tukitoimenpiteitä, selvitetty mahdollisuuksia rekrytoida ulkomailta lääkäreitä, ja niin edelleen, mutta keinot eivät ole tepsineet. Sairaanhoitajia on lisätty neljänneksellä eli 13 uutta sairaanhoitajaa, mutta lääkäreitä tarvitaan. Ensi kuun alussa on onneksi tulossa pari uutta virkaa, mutta hätä on käsissä.

Maassa on toki lääkäreitä, ainakin 17 000 ja Oulussakin tuhat. Vuodesta 2002 alkaen Suomessa on valmistunut vuosittain 620-630 lääkäriä. Terveyskeskukset eivät kuitenkaan työllistä lääkäreitä: vuosina 1996 – 2006 esimerkiksi työterveyshuoltoon lisätty liki 500 lääkäriä ja erikoissairaanhoitoon vielä enemmän. Samalla aikajaksolla terveyskeskuksiin on lisätty vain noin sata uutta lääkäriä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea vetovoimasta, sillä yksityiset lääkärifirmat houkuttelevat lääkäreitä monesta eri syystä. Terveyskeskustyö työ on raskasta ja tunne työnhallinnasta saattaa olla huono. Terveyskeskustyön imago on ankea. Monille perheellisille nuorille lääkäreille on ymmärrettävästi vaikeaa sitoutua raskaaseen terveyskeskustyöhön. Liki 70 prosenttia valmistuvista ikäluokista on lisäksi naisia, joten perhejärjestelyt ovat merkittävä seikka. Osansa lääkäripulasta selittää myös lisääntynyt tietokoneen käyttö: ATK vie noin 5 minuuttia per potilas, siis 1-2 potilaan vastaanottoajan keskiverto päivässä.

Raadollisempi puoli on, että raha ratkaisee lääkärinkin sijoittumista: palkkaero kunnallisella puolella verrattuna yksityiseen nähden on huikea. Ansiot yksityisellä saattavat kivuta jopa 12 000 – 24 000€/kk. Tämän lisäksi lääkärifirmoissa työskentelevät pystyvät erilaisilla yhtiöjärjestelyillä siirtämään ansionsa 28 prosentin yhtiöverotuksen piiriin. Lääkärit itse kuitenkin korostavat valinnoissaan työjärjestelyjä ja –olosuhteita ennen palkkaa.

Ongelma on valtakunnallinen, mutta siinä missä muualla joka kymmenes lääkäri uupuu, niin Oulusta puuttuu joka kolmas. Lienee kitkerä fakta, että Oulun kaupungilta on mennyt maine lääkärityönantajana. Johtamisjärjestelmä on epäluottamuksen takana. Tilaaja – tuottaja –mallista on tästäkin syystä tehtävä uudelleenharkinta ja muotoiltava uusi linjakkaampi tavoiteorganisaatio.

Ratkaisuna pahimpaan hätään on Oulussa nyt päätetty kokeilla Tampereen mallia. Yksi terveyskeskustyöpari, eli pienimuotoinen vastaanottotoiminta kilpailutetaan. Vastaanotto tapahtuu yksityisen tiloissa. Kilpailuun laitetaan 22 000 asukkaan palvelut, mikä jättää myös kaupungin omalle tuotannolle tilaa kehittyä. Kyseessä on tilapäinen, kolmivuotinen ratkaisu. Näin voimme turvata hoitoonpääsyn myös tässä erittäin vaikeassa tilanteessa. Kaikki kahdeksan kaupungin terveysasemapiiriä jatkavat toimintaansa eikä yhtään asemaa kilpailuteta. Tehty ratkaisu on kuitenkin vain ensiapua. Lääkärinpulan syvemmät syyt vaativat myös valtakunnan tason toimenpiteitä. Terveyskeskustyö ansaitsee kunnianpalautuksen.