torstai 4. lokakuuta 2007

Ministeri Suvi Lindenin perheonni

Porvarihallituksessa toisen tilaisuuden ministerisalkkuun saanut Suvi Linden on ollut viime päivät valtavassa mediapaineessa. Voisi kuvitella että kyse olisi merkittävästä joko taloudellisia tai poliittisia riskejä sisältävästä kysymyksestä, mutta ei: kansakunta kohisee ministeriperheeseen adoptoidun pienen kiinalaistytön hoitojärjestelyistä. Herranpieksut. On kuin eläisimme ahdasmielistä takavuosien aikakautta, jolloin naisille oli käytännössä kaksi mahdollisuutta, joko olla kokopäiväinen kotiäiti tai puhtaasti työssäkäyvä uraäiti. Kun ministeri Linden yrittää tehdä sitä mitä sadoissa tuhansissa suomalaisperheissä tehdään, eli sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää, on moralistit ja besserwisserit molemmilta äärilaidoilta sormi pystyssä.

En voi käsittää. Missä ovat eduskunnan feministit ja muut edistykselliset? Missä ovat tasa-arvoaktivistit? Hämmentävää, että toistaiseksi vain pääministeri Matti Vanhanen on ilmaissut julkisen tukensa ministeri Lindenin perhejärjestelyille. Tosin Vanhasen puoluetta lähellä oleva oululainen "sitoutumaton" Oululehti osoitti missä keskustan todelliset rintamat tässä ovat. Keskiviikon lehden pääkirjoitus ylitti kaiken hyvän maun. Ulkopuolistakin jo hävettää, kuinka samassa hallituksessa olevaa räimitään. Ikäänkuin samaanaikaan voisi hyötyä hallitusyhteistyöstä ja kuitenkin tilaisuuden tullen moittia kuin olisi oppositiossa.

Mitä Linden siis tekee ansaitakseen kaiken tämän? Hän on hyvä maalitaulu kaikille kateellisille, sillä entiset virheet tuntuvat nostattavan kaunan esiin. Lindenin ratkaisut tehdä etätöitä ja hyödyntää vuosilomapäiviä uuden perheenjäsenen hoitoon ovat täysin hyväksyttäviä ja moderni tapa 2000-luvun johtavassa asemassa olevalle naiselle koettaa selviytyä ja nauttia sekä perhe-elämän että työelämän haasteista. Perheissä tiedetään parhaiten mitkä järjestelyt ovat kullekin parhaita. Nämä julkisessa keskustelussa esiintyneet ensimmäisen kiven heittäjät ovat puistattava esimerkki kulttuurissamme esiintyvästä suhtautumisestä menestykseen. Omasta puolestani toivotan ministeri Lindenin perheelle mitä parhainta onnen uuden perheenjäsenen johdosta sekä iloa ja jaksamista arkeen.

Ei kommentteja: