Reissuun

Olin viime torstaina puhumassa Oulun demareiden kaupunkipoliittisessa keskustelusarjassa Cafe Saarassa, kuva sieltä. Aiheenani oli ilmastonmuutos ja toimet joilla muutokseen varaudutaan. Puhetta riitti joukkoliikenteestä ja energiantuotannosta. Teema jatkuu alkavalla reissullani.

Olen valmistautumassa Portugalin matkalle. Edustan Suomen Luonnonvarainneuvostoa Euroopan luonnonvarainneuvostojen yhteisjärjestön EEAC:n vuosikonferenssissa Evorassa, noin 100 km Lissabonista. Suomen ryhmään kuuluvat lisäkseni kokoomuksen uusi kansanedustaja Sanna Perkiö, keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto sekä neuvoston sihteeri Tiia Yrjölä. Luvassa on tiukkaa kokoustamista energiatehokkuudesta. Energia on hyvin nopeasti noussut yhdeksi keskeisimmistä aihepiireistä sekä kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa. Hinnan nousu ja päästövähennystavoitteet vaikuttavat taustalla.

Odotan mielenkiinnolla konferenssin antia. Kun meillä Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin energistrategiaa, kävi ilmi että nimenomaan energiatehokkuudessa häviämme muulle maalle. Asia selittyy pitkälle alueemme raskaalla teollisuudella, mutta tehtävää varmasti on.

Hedelmälliset nimikeskustelut

Kuvitellaan tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kehottaa pohtimaan kotimaakuntaasi. Just-joo. Ei paljon kiinnosta. Otetaan toinen tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kysyy pitäisikö kotimaakuntasi nimi olla Pohjois-Pohjanmaa vai Oulunmaa. Alkaa kiinnostamaan! Tämä jälkimmäinen tilanne on tosi, meneillään on arviointi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan nimen muuttamisesta Oulunmaaksi. Testasin nimikysymyksen kiinnostavuutta hiljattaisella junamatkallani Tampereelle. Tutut ja satunnaiset muut matkustajat herkesivät vallan analyyttiseen keskusteluun maakuntamme identiteetistä.

Miksi maakunnan nimenmuutosta on syytä harkita? Ennenkaikkea alueemme erottuvuuden ja sijainnin ilmentämisen vuoksi. Pohjanmaita on lukuisia, Etelä-, Keski-, Pohjois-, ja itse Pohjanmaa. Vaatii perehtyneisyyttä tuntea mistä yksi Pohjanmaa alkaa ja toinen päättyy. Nimi on jonkinverran kankeakin, pitkähän se on. Napakampia ovat esimerkiksi läheiset Kainuu ja Lappi, saati Häme. Englanniksi olemme jo nimen kääntäneet Oulunmaaksi, liittomme tunnetaan kansainvälisissa yhteyksissä Council of Oulu Region:na. Ei Oulu-yhteyksiä paikannimissä ole kaihdettu maakunnassamme. Esimerkiksi maakunnan eteläosan seutukunnat ovat nimenneet itsensä Oulun Eteläiseksi, ja pohjoispuolelta löytyy Oulunkaari.

Onneksi meillä on varaa harkita, mikään pakkotilanne ei ole kyseessä. Maailma ei kaadu millään, vaikka jatkaisimme Pohjois-Pohjanmaana. Mutta nyt on tilaisuus käydä hedelmällistä keskustelua maakuntamme identiteetistä ja tulevaisuudesta.

Vastaava syvällisiin keskusteluihin johtanut nimikaruselli pyöri hiljattain SDP:n piirissa europarlamentaarikko Lasse Lehtisen ehdotettua puolueen nimen muuttamista Suomen demokraattiseksi puolueeksi. Lyhenne olisi pysynyt samana, SDP. Vain sosialismi olisi pudotettu pois. Ehdotuksen aikaansamaa pohdintaa puolueen luonteesta tuskin olisi syntynyt itsestään. Vaikka puolueväki onkin selkeästi päätynyt pitämään nimen sosialidemokraatteina, on syytä kiittää Lehtistä.

Ministeri Suvi Lindenin perheonni

Porvarihallituksessa toisen tilaisuuden ministerisalkkuun saanut Suvi Linden on ollut viime päivät valtavassa mediapaineessa. Voisi kuvitella että kyse olisi merkittävästä joko taloudellisia tai poliittisia riskejä sisältävästä kysymyksestä, mutta ei: kansakunta kohisee ministeriperheeseen adoptoidun pienen kiinalaistytön hoitojärjestelyistä. Herranpieksut. On kuin eläisimme ahdasmielistä takavuosien aikakautta, jolloin naisille oli käytännössä kaksi mahdollisuutta, joko olla kokopäiväinen kotiäiti tai puhtaasti työssäkäyvä uraäiti. Kun ministeri Linden yrittää tehdä sitä mitä sadoissa tuhansissa suomalaisperheissä tehdään, eli sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää, on moralistit ja besserwisserit molemmilta äärilaidoilta sormi pystyssä.

En voi käsittää. Missä ovat eduskunnan feministit ja muut edistykselliset? Missä ovat tasa-arvoaktivistit? Hämmentävää, että toistaiseksi vain pääministeri Matti Vanhanen on ilmaissut julkisen tukensa ministeri Lindenin perhejärjestelyille. Tosin Vanhasen puoluetta lähellä oleva oululainen "sitoutumaton" Oululehti osoitti missä keskustan todelliset rintamat tässä ovat. Keskiviikon lehden pääkirjoitus ylitti kaiken hyvän maun. Ulkopuolistakin jo hävettää, kuinka samassa hallituksessa olevaa räimitään. Ikäänkuin samaanaikaan voisi hyötyä hallitusyhteistyöstä ja kuitenkin tilaisuuden tullen moittia kuin olisi oppositiossa.

Mitä Linden siis tekee ansaitakseen kaiken tämän? Hän on hyvä maalitaulu kaikille kateellisille, sillä entiset virheet tuntuvat nostattavan kaunan esiin. Lindenin ratkaisut tehdä etätöitä ja hyödyntää vuosilomapäiviä uuden perheenjäsenen hoitoon ovat täysin hyväksyttäviä ja moderni tapa 2000-luvun johtavassa asemassa olevalle naiselle koettaa selviytyä ja nauttia sekä perhe-elämän että työelämän haasteista. Perheissä tiedetään parhaiten mitkä järjestelyt ovat kullekin parhaita. Nämä julkisessa keskustelussa esiintyneet ensimmäisen kiven heittäjät ovat puistattava esimerkki kulttuurissamme esiintyvästä suhtautumisestä menestykseen. Omasta puolestani toivotan ministeri Lindenin perheelle mitä parhainta onnen uuden perheenjäsenen johdosta sekä iloa ja jaksamista arkeen.