Kirje Venäjältä

Sain kirjeen Venäjältä. Murmamskin alueellisen duuman puhemies Evgeny Nikora lähetti faksilla onnittelunsa Suomen valtion 90. itsenäisyyspäivän johdosta. Kirje on osoitus on alueidemme lisäntyneestä yhteistyöstä, Pohjois-Pohjanmaahan on parhaillaan Barentsin alueneuvoston puheenjohtajana.

Faksi on osoitettu minulle, "To: Chairwoman of the Council of Oulu Region - Dear Ms. Tytti Tuppurainen!" Olen huomionosoituksesta ylpeä. Puhemies kirjoittaa arvostansa maidemme pitkää hyvää naapuruutta ja luotettavaa yhteistyötä. Välitän tässä puhemies Nikoran onnentoivotukset kaikille alueemme kansalaisille : "I wish you and all Oulu County inhabitants to live in peace and stability, happiness and prosperity!" (Toivon sinun ja kaikkien Oulun alueen ihmisten elävän rauhassa ja vakaudessa, onnessa ja vauraudessa.)

Aivan näillä minuuteilla alkaa tv:sta suora lähetys Linnan juhlista. Hyvää itsenäisyyspäivää!

SDP:n Oulun piirin johtoon

Oulun läänin sosialidemokraatit osoittivat minulle suuren luottamuksen valitsemalla minut uudeksi puheenjohtajakseen lauantaina. Olen pestistä innoissani ja pidän sitä suuressa arvossa. Valinta on herättänyt kiinnostusta, ja muun muassa sunnuntain Kaleva ja päivän Pohjolan Työ tekivät siitä näyttävät jutut. Alla oleva kuva on edelleen Venetsiasta, mutta tunnelman vuoksi ansaitsee paikkansa tässä blogissa.

Nyt kääntyy Oulun piirissä uusi vaihde. Teen parhaani hyvien yhteistyösuhteiden ja tuoreiden toimintatapojen eteen. Sosialidemokratiaa tarvitaan yhä, sen ovat osoittaneet ihmisten kaipuu yhteisöllisten arvojen perään ja esimerkiksi porvarihallituksen pöyristyttävä aie poistaa päivähoidon nollamaksuluokka.

Huomenna Oulun kaupunginvaltuustossa äänestetään ensi vuoden budjestista. Ensi kertaa jo pohjaesitys ylittää yli miljardin euron rajan koko konsernin osalta. Budjettiesitykseen voi olla varsin tyytyväinen. Sosiaali- ja terveystoimeen tulee huomattavia lisäsatsauksia ja vuosia vaivannut alibudjetointi on nyt mennyttä. Hyvä niin. Pitkällä tähtäimellä huolta herättää talouden epätasapaino. Olemme asettaneet strategiseksi tavoitteeksi, että käyttötalouden kasvuprosentin tulisi olla verotulojen ja valtionosuuksien kasvuprosenttia pienempi. Nyt tilanne on kiikun kaakun. Menojen kasvun täytyy olla hallinnassa. Toisaalta on muistettava, että Oulu on kasvava kaupunki. Väestö kasvaa tulevakin vuonna yli tuhannella.

Valtuutetut voivat tehdä talousarvioon omia lisäysehdotuksiaan jo keväällä. Minä tein useita: esitin alueellisen vanhustyön sijaistukseen 100 000€, lapsiperheiden kotipalveluun ja pienten koululaisten iltapäiväkerhoihin lisäresursseja, tukea Oulun Steiner-koululle, lisää ilmoitustauluja ja -pylväitä vapaaseen ilmoitteluun, kulttuurilautakunnalle 100 000€ taiteilijoiden vapaisiin apurahoihin sekä teknisen tuottajan vakanssia Oulun musiikkikeskukselle. Lisäksi yhdessä nuorten valtuutettujen kanssa esitimme opiskelijaterveydenhuollon parantamista.
Moni näistä asioista on tullut hoidetuksi budjettiin jo valmisteluvaiheessa, mutta huomenna katsotaan valtuuston tahto kokonaisuuden kannalta.

I'll always have Venice

Sain juuri kuvia Venetsiasta, jossa olin marraskuun toisella viikolla. Venetsian naapurimaakunnassa pidettiin AER:n (Assembly of European Regions) vuosikokous, jossa aiheena oli Euroopan alueelliset identiteetit ja aluepolitiikka. Kokous on mittava. Tunsin suurta ylpeyttä hakeutuessani saliin paikalleni, jossa oli Pohjois-Pohjanmaa -kyltti tunnisteena. Edessä istui Sarajevon edustajat. Julistuksessaan AER linjasi alueellisen kulttuuri- ja mediapolitiikan autonomian puolesta. Sitä ei pidä alistaa kilpailuttamis- tai valtiontukipolitiikalle. Kannalla on toivottavasti merkitystä myös meidän alueellemme. Pohjoisen elokuva- ja mediakeskus POEM:n menestyksekäs toiminta edellyttää että alueellisia elokuvatuotannon tukia voidaan osoittaa nimenomaan alueellisille toimijoille.

Kokouksen päätti EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso. Hän on kerrassaan loistava puhuja. Koko sali nousi puoli metriä ilmaan, näin väitän. Mitä hehkutusta: "because what is Europe? Europe is the laboratory of future!" Barroso on puhujana omaa luokkaansa, ja hänestä voimme olla ylpeitä Euroopan ulkopuolellakin.

Venetsiaan ehdin tutustua juuri sen verran, että menetin sydämeni. Kaupunki on satumainen, kuin kaunista koristelua kaikki. Silmänkantamattomiin upeita historiallisia rakennuksia ja kiehtovia kujia. Sinne täytyy päästä vielä uudelleen.

Lukeeko kukaan enää blogeja?

Muoti-ilmiö on vallannut kaikki: nyt pidetään yhteyttä vain Facebookissa. Kerran sinne jouduttuani olen nyt siellä minäkin. En ihan koko ajan, mutta riittävästi, kuitenkin. Verkoston voima on huima. Uudet ja vanhat kaverit ja tutut ovat siellä, tutut joista ei kuunaan olisi uskonut enää kuulevansa. Toistaiseksi Facebook on tuonut mukanaan vain hyvää ja kivaa. Toisaalta, sen lukemattomat eri sovellukset saattavat aiheuttaa ähkyä. Ystävä-spämmäys saattaa myös lisääntyessään puurouttaa koko yhteisön. Tätä ounasteli mm. lokakuun The Economist.

Poliittiseen toimintaan facebook näyttää soveltuvan erinomaisesti. Eri vetoomukset ja kampanjat leviävät kulovalkean tavoin, ja kaikille frendeille käy selväksi mitä kukin edustaa. Kampanjoita käydään niin Itämeren kuin seksuaalisten vähemmistöjen hyväksi. Kuka enää sanoisi ettei kannanottaminen kiinnosta nykyajan ihmistä.

Syksy on taipumassa alkutalveen. Olen seuraavaksi valmistautumassa AER:n (Assembly of European Regions) kokoukseen Italian Udinessa. Edustan maakuntaa. Reissuun lähdemme keskiviikkona, mutta sitä ennen kokoontuu maakuntaväki maanantaina Madetojansalille maakuntapäivään. Aiheena on hyvinvointia luonnosta. Vedän paneelin luonnonvarojen kestävän käytön teemasta. Ilmasto ja energia ovat takuulla jälleen huomion keskiössä.

Reissuun

Olin viime torstaina puhumassa Oulun demareiden kaupunkipoliittisessa keskustelusarjassa Cafe Saarassa, kuva sieltä. Aiheenani oli ilmastonmuutos ja toimet joilla muutokseen varaudutaan. Puhetta riitti joukkoliikenteestä ja energiantuotannosta. Teema jatkuu alkavalla reissullani.

Olen valmistautumassa Portugalin matkalle. Edustan Suomen Luonnonvarainneuvostoa Euroopan luonnonvarainneuvostojen yhteisjärjestön EEAC:n vuosikonferenssissa Evorassa, noin 100 km Lissabonista. Suomen ryhmään kuuluvat lisäkseni kokoomuksen uusi kansanedustaja Sanna Perkiö, keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto sekä neuvoston sihteeri Tiia Yrjölä. Luvassa on tiukkaa kokoustamista energiatehokkuudesta. Energia on hyvin nopeasti noussut yhdeksi keskeisimmistä aihepiireistä sekä kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa. Hinnan nousu ja päästövähennystavoitteet vaikuttavat taustalla.

Odotan mielenkiinnolla konferenssin antia. Kun meillä Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin energistrategiaa, kävi ilmi että nimenomaan energiatehokkuudessa häviämme muulle maalle. Asia selittyy pitkälle alueemme raskaalla teollisuudella, mutta tehtävää varmasti on.

Hedelmälliset nimikeskustelut

Kuvitellaan tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kehottaa pohtimaan kotimaakuntaasi. Just-joo. Ei paljon kiinnosta. Otetaan toinen tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kysyy pitäisikö kotimaakuntasi nimi olla Pohjois-Pohjanmaa vai Oulunmaa. Alkaa kiinnostamaan! Tämä jälkimmäinen tilanne on tosi, meneillään on arviointi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan nimen muuttamisesta Oulunmaaksi. Testasin nimikysymyksen kiinnostavuutta hiljattaisella junamatkallani Tampereelle. Tutut ja satunnaiset muut matkustajat herkesivät vallan analyyttiseen keskusteluun maakuntamme identiteetistä.

Miksi maakunnan nimenmuutosta on syytä harkita? Ennenkaikkea alueemme erottuvuuden ja sijainnin ilmentämisen vuoksi. Pohjanmaita on lukuisia, Etelä-, Keski-, Pohjois-, ja itse Pohjanmaa. Vaatii perehtyneisyyttä tuntea mistä yksi Pohjanmaa alkaa ja toinen päättyy. Nimi on jonkinverran kankeakin, pitkähän se on. Napakampia ovat esimerkiksi läheiset Kainuu ja Lappi, saati Häme. Englanniksi olemme jo nimen kääntäneet Oulunmaaksi, liittomme tunnetaan kansainvälisissa yhteyksissä Council of Oulu Region:na. Ei Oulu-yhteyksiä paikannimissä ole kaihdettu maakunnassamme. Esimerkiksi maakunnan eteläosan seutukunnat ovat nimenneet itsensä Oulun Eteläiseksi, ja pohjoispuolelta löytyy Oulunkaari.

Onneksi meillä on varaa harkita, mikään pakkotilanne ei ole kyseessä. Maailma ei kaadu millään, vaikka jatkaisimme Pohjois-Pohjanmaana. Mutta nyt on tilaisuus käydä hedelmällistä keskustelua maakuntamme identiteetistä ja tulevaisuudesta.

Vastaava syvällisiin keskusteluihin johtanut nimikaruselli pyöri hiljattain SDP:n piirissa europarlamentaarikko Lasse Lehtisen ehdotettua puolueen nimen muuttamista Suomen demokraattiseksi puolueeksi. Lyhenne olisi pysynyt samana, SDP. Vain sosialismi olisi pudotettu pois. Ehdotuksen aikaansamaa pohdintaa puolueen luonteesta tuskin olisi syntynyt itsestään. Vaikka puolueväki onkin selkeästi päätynyt pitämään nimen sosialidemokraatteina, on syytä kiittää Lehtistä.

Ministeri Suvi Lindenin perheonni

Porvarihallituksessa toisen tilaisuuden ministerisalkkuun saanut Suvi Linden on ollut viime päivät valtavassa mediapaineessa. Voisi kuvitella että kyse olisi merkittävästä joko taloudellisia tai poliittisia riskejä sisältävästä kysymyksestä, mutta ei: kansakunta kohisee ministeriperheeseen adoptoidun pienen kiinalaistytön hoitojärjestelyistä. Herranpieksut. On kuin eläisimme ahdasmielistä takavuosien aikakautta, jolloin naisille oli käytännössä kaksi mahdollisuutta, joko olla kokopäiväinen kotiäiti tai puhtaasti työssäkäyvä uraäiti. Kun ministeri Linden yrittää tehdä sitä mitä sadoissa tuhansissa suomalaisperheissä tehdään, eli sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää, on moralistit ja besserwisserit molemmilta äärilaidoilta sormi pystyssä.

En voi käsittää. Missä ovat eduskunnan feministit ja muut edistykselliset? Missä ovat tasa-arvoaktivistit? Hämmentävää, että toistaiseksi vain pääministeri Matti Vanhanen on ilmaissut julkisen tukensa ministeri Lindenin perhejärjestelyille. Tosin Vanhasen puoluetta lähellä oleva oululainen "sitoutumaton" Oululehti osoitti missä keskustan todelliset rintamat tässä ovat. Keskiviikon lehden pääkirjoitus ylitti kaiken hyvän maun. Ulkopuolistakin jo hävettää, kuinka samassa hallituksessa olevaa räimitään. Ikäänkuin samaanaikaan voisi hyötyä hallitusyhteistyöstä ja kuitenkin tilaisuuden tullen moittia kuin olisi oppositiossa.

Mitä Linden siis tekee ansaitakseen kaiken tämän? Hän on hyvä maalitaulu kaikille kateellisille, sillä entiset virheet tuntuvat nostattavan kaunan esiin. Lindenin ratkaisut tehdä etätöitä ja hyödyntää vuosilomapäiviä uuden perheenjäsenen hoitoon ovat täysin hyväksyttäviä ja moderni tapa 2000-luvun johtavassa asemassa olevalle naiselle koettaa selviytyä ja nauttia sekä perhe-elämän että työelämän haasteista. Perheissä tiedetään parhaiten mitkä järjestelyt ovat kullekin parhaita. Nämä julkisessa keskustelussa esiintyneet ensimmäisen kiven heittäjät ovat puistattava esimerkki kulttuurissamme esiintyvästä suhtautumisestä menestykseen. Omasta puolestani toivotan ministeri Lindenin perheelle mitä parhainta onnen uuden perheenjäsenen johdosta sekä iloa ja jaksamista arkeen.

Kolme kertaa Venäjä

Viime viikonvaihteessa kävin Pietarissa. Ensimmäistä kertaa minun osaltani Venäjällä. Tuoretta puolustusministerin lausuntoa mukaillen, kolme kertaa Venäjä:

1. Ensinnäkin puhuttelevin havainto. Se on lähellä. Esimerkiksi Pietariin pääsee muutamien tuntien junamatkalla. Ihan naapurissa Suomenlahden äärellä on viiden miljoonan asukkaan suurkaupunki, joka on todellakin ulkomaa. Strategisesti länteen suuntautuneen Suomen kansalaiselle tämä on iso havainto omakohtaisesti koettuna.

2. Suomalainen on siellä supertähti. Kävikin niin hauskasti, että kulkiessani Nevskillä törmäsin TV-haastattelutilanteeseen erään kahvilan patiolla. Siinä haastateltiin Ville Haapasaloa, joka on superjulkkis Venäjällä. Myöhemmin illalla hotellin TV:stä sattui tulemaan ohjelma Ville Haapasalosta. Suomalainen on siellä tosiaankin Supertähti.

3. Vastaani myöhään lauantai-iltana käveli Nevskillä kolmen lapsen joukko. Vanhin heistä oli ehkä 8 tai 10 vuotias, ja poltti tupakkaa. Hän talutti kädestä pienempäänsä, olisiko ollut 4-vuotias. Tällaiseen ei ollut voinut valmistautua. Toivon ja rukoilen, että nuo lapset olivat menossa johonkin hyvään paikkaan.

Terveisiä Tulevaisuusfoorumista

SDP kokoontui tänään Lahteen Sibeliustaloon pohtimaan puolueen ja sen toiminnan tulevaisuutta. Tulevaisuusfoorumiin oli kutsuttu vaikuttava määrä puolueen aktiiveja. Arviolta tuhatkunta demaria keskuteli 2000-luvun haasteista ja poliittisen toiminnan muutostarpeista. Tuttuja oli paljon: juttelin pitkään mm. Maria Guzeninan kanssa ja ay-puolen vaikuttajan Matti Putkosen kanssa. Pääsin myös MTV3 -haastatteluun, jota tehtiin ad hoc paikanpäällä. En tiedä tuliko se koskaan ulos, mutta tv-kameroiden edessä on joka tapauksessa mieleenpainuvaa käydä.

Nostan kaksi asiaa foorumista yli muiden: ensinnäkin kokoontumisen järjestelyt olivat tavanomaisesta poikkeavia. Kerrankin kunnon edellytyksen kovan tason keskustelulle. Juontajana alkukeskustelussa oli Tommy Tabermann ja mukana useita eri henkilöitä lavalla kivasti aseteltuna. Edessä keskustelivat "päätähdet" ja hieman taaempana lavalla alustajat. Yleisöltä pyydettiin lyhyitä kommentteja. Tämän järjestelyn toisin mielelläni Oulun piiriin. Perinteinen kokousten rakenne, jossa puhujat peräjälkeen pitävät monologeja, on täysin ajasta jäänyt.

Toinen kohokohta oli STTK:n pääsihteeri Leila Kostiaisen alustus. Hän toi esiin suomalaisen yhteiskunnan toimihenkilöistymisen. Työntekijäasemassa olevien palkansaajien määrä on tällä hetkellä noin 800 000 ja määrä on laskussa. Toimihenkilöitä on jo 1,2 miljoonaa ja määrä on kasvussa. Tämä kehitys on on otettava politiikassakin terävämmin huomioon. Kuinka tehdä politiikkaa, joka vetoaa kasvavaan keskiluokkaan, kadottamatta SDP:n ainutlaatuista piirrettä olla aina heikomman puolella? Vastaus lähtee varmasti arvoista ja järkevästä käytännön politiikasta, ja ennenkaikkea taas arvoista.

Maakuntajohtajaa etsitään

Pohjois-Pohjanmaan liitossa on auki maakuntajohtajan virka. Hakuaika päättyy ensi viikon keskiviikkona. Jos olet: kielitaitoinen, sinulla on ylempi korkeakoulututkinto, johtajakokemusta löytyy ja omaat kehittämiskykyä -ja näkemystä, niin laita hakemus. Haku on syytä tehdä avoimena ja laajana. Maakuntamme on Suomen kyvykkäimpiä ja sen johtajuuden soisi saavan liikkeelle valtakunnan parhaimpia voimia. Mielellään dynaamisia ja nykyaikaisia. Avoimuutta arvostavia.

Puhelin on asian tiimoilta hieman soinutkin. Yleinen kysymys koskee puolueen jäsenkirjaa. Jaa-a. Se onkin kiinnostava mauste hakuprosessissa. Pitääkö olla maakunnan valtapuolueen keskustan jäsen tullakseen valituksi? Sitä ei voi lain mukaan edellyttää eikä se voi olla valinnan peruste - eikä este. Fakta silti on, ettei poliittisesti johdetun viraston kärkeen voi nousta ilman voimakasta luottamusta poliittisilta ryhmiltä. Suurin on keskustan ryhmä, mutta sekään ei päätä puhtaasti yksin. Keskustalla ei ole ehdotonta enemmistöä maakuntavaltuustossa, 96 valtuutetusta keskustalla on 47. Tiukalle menee mikäli päädytään äänestämään.

Toivottavasti tähän ei päädytä. Toivottavasti saamme hyviä hakemuksia. Tehtävä tulee olemaan haastava ja täynnä kasvavia odotuksia hallitusohjelman mukaisen maakuntahallinnon vahvistamisen merkeissä. Parhaat voimat kehiin, Pohjois-Pohjanmaan ei pidä tyytyä maakuntasarjaan.

Nyt kaikki katsomaan Neo Arenaa. www.neoarena.fi lähettää pian suorana lähetyksenä ilmakitaransoiton MM-kisat Oulusta. Kisalla hieno filosofia. Jos kaikki maailman ihmiset soittaisivat ilmakitaraa, niin aseisiin ei tarvitsisi enää tarttua. Let's air!

Uusin tuulin ja voimin

Eilen Helsingin Sanomat kirjoitti Maria Guzenina-Richardsonin nosteesta SDP.n puoluejohtoon. Maria itse vaati malttia ja väläytti pikemminkin varapuheenjohtajakorttia. Tervetullutta on että johtajistosta keskustellaan. SDP on oppositiossa, ja puheenvuoroja uudistumisesta tarvitaan kipeästi. Viime viikolla asiasta puhui Liisa Jaakonsaari: Iltasanomissa Liisa vaati rapsakkaa puoluejohdon vaihtoa kevään 2008 puoluekokouksessa. Ulostulolla oli oma vaikutuksensa Pohjolan demaritapaamiseen, jota vietimme viime viikonvaihteessa Pudasjärven Syötekeskuksessa. Paikalla oli puheenjohtaja Eero Heinäluoma.

Keskustelua ei voi tyrehdyttää, ja nyt on syytä toivoa että se kantaa aina puoluekokoukseen asti. Rehti kisa puheenjohtajan paikasta on paikallaan. Se edistää uudistuskeskustelua.

Arkinen aherrukseni on jatkunut ilman työkonetta ja pyörää. Nyt esikoisellani on korvatulehdus. Se aikatauluttaa menoja tietysti ohi muun.

Kädetön ja jalaton

Kylläpä joskus on mukava olla väärässä: arvelin Oulun valtuuston johtoon nousevan Riikka Moilanen-Savolaisen, mutta toisin kävi. En olisi uskonut kepusta löytyvän rohkeutta nostaa paikalla Kyösti Oikarista. Mutta niin kävi, ja hyvä. Paikka oli ryhmien sopimuksen mukaan kepun, ja siihen nähden paras valittiin. Kyösti on osoittautunut ennakkoluulottomaksi ja aidosti uusia tuulia tuovaksi kunnallispoliitikoksi. Suvaitsevaisuus ja kulttuuri pääsevät toivottavasti hänen kaudellaan voimakkaammin esiin. Siihen Kyösti tulet saamaan tukea minulta ja varmasti monilta muilta uudistusmielisiltä.

Tätä kirjoitan nyt vanhalla PC:lläni, seuraavasta syystä. Aamu käynnistyi tänään, mutta kannettava MacBook -tietokoneeni ei. Ei vain käynnistynyt. Kone on nyt huollossa, ja minä KÄDETÖN. Tiedättehän tunteen. Kun ei voi tehdä oikein mitään, kun kaikki on koneella. Voi rähmä. Saa nähdä milloin ja missä tilassa saan koneeni takaisin. Eikä tässä vielä kaikki. Kumpa olisikin ollut, vaan ei: pyöräni varastettiin tänään. Ihan kahden tunnin sisällä, ihan takapihaltani ja ihan lukittuna. Se kurja ketale, joka pyöräni vei! Minulla ei ole autoa, pyöräni on minulle arkisen elämän välttämättömyys. Olo on paitsi kädetön niin myös jalaton. Pyöriä näköjään viedään Oulussa kuin maasta marjoja. Käsittämätön moraali niillä jotka tätä harjoittavat. Häpeäpaaluun toripolliisin viereen kuuluvat.

Olin varmaan vielä tuohtumuksen vallassa kun luin päivän Forumia (taas). Lehdessä haastateltiin Kiimingin uutta kunnanjohtajaa Leila Pekkasta. Tervetuloa seudulle, vaikuttaa pätevältä henkilöltä. Vaan yhteen asiaan tartuin. Kysymykseen "verot vai palvelumaksut" tuleva johtaja vastasi palvelumaksut. Jaa-a. Olisi hyvä palauttaa mieliin mikä kunnan tehtävä on: tarjota kaikille ihmisille varallisuudesta riippumatta tarvittavat peruspalvelut. Nämä palvelut rahoitetaan erittäin pitkälle veroilla. Asiakaspalvelumaksujen rooli on marginaalinen kunnan taloudessa. Sen sijaan yksittäiselle pienituloiselle ihmiselle esimerkiksi terveyskeskusmaksut saattavat olla huomattava meno. Jos halutaan pitää kiinni periaatteesta, että palvelut kuuluvat kaikille, ei peruspalveluita koskevia palvelumaksuja pidä mennä nostamaan kuin korkeintaan indeksin verran. Ja muuten, kunnanjohtajan palkkakin tulee verorahoista. Mitähän Leila sanoisit, jos palkkasi ei tulisikaan automaattisesti, vaan asiakaspalvelumaksuilla. Kirkastuisi tämäkin asia yksilön kannalta.

Naiset Oulun taustalla?

Luin uusimmasta Forum24 -lehdestä väistyvän Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Matti Pikkaraisen (kesk.) haastattelua. Jälleen kerran kiinnitin huomiota seikkaan, joka toistuu kun Oulun keskeisiä vaikuttajanimiä listataan: ei yhtään naista. Pikkarainen toi esiin hänen mielestään vahvan vaikuttajan vaikutelman jättäneitä henkilöitä eri puolueista. Vain miehiä. Keränen, Moilanen, Kalliorinne, vahvoja toki kaikki, mutta Matti hyvä, eikö kukaan nainen ole tehnyt sinuun vaikutusta? Demarien Leena Piikivi aikoinaan, tai nykyvaltuustosta esimerkiksi kiistatta vahva vihreiden Taina Pitkänen-Koli? No, Matti listaa ketä listaa. Sama ilmiö toistuu kuitenkin kiusallisen usein kun Oulun ihmeen historiaa käsitellään. Aivan kuin naisilla ei olisi ollut mitään roolia kaupunkimme nykyisen menestyksen luomisessa. Joko se kertoo asenteista, tai sitten mitataan asioita tavalla joka ei nosta esiin naisten osaamista.

Pikkarainen siis jättää puheenjohtajuuden. Hän siirtyi tuomiorovastiksi, eikä ole sopivaa olla samanaikaiesti sekä maallisen että hengellisen vallan keskeinen haltija. Tuomiorovastiksi häntä tuki laaja joukko eri taustan omaavia ihmisiä, minäkin kävin ääneni antamassa. Toivottavasti hän tuo kirkkoon omalta osaltaan dynaamisempaa ja ajassa kiinni olevaa toimintaa. Hänen seuraajastaan valtuuston johtoon päätetään maanantaina. Ounastelen, että keskusta tulee esittämään paikalle eduskunnasta pudonnutta Riikka Moilanen-Savolaista. Mikäpä siinä, Riikka ei ole lainkaan hulluimmasta päästä. Tosin koulustustaso valtuuston johdossa romahtaa: Pikkarainen oli tohtori, kun taas Moilanen-Savolainen ei ole saanut tutkintoaan valmiiksi. Se on hieman noloa, ajatellen että kyse on voimakkaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluskeskuksen ylimmästä luottamustoimesta.

Tänään saimme lukujärjestyksen ekaluokkalaiselleni. Lukujärjestyksen! Taas iso askel.

Syyskauteen

Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi tauon jälkeen. Viisi kuukautta on mennyt vaaleista, ja nyt on jo selkeästi uusi vaihde päällä. Kävin keväällä hakemassa uutta virtaa Euroopasta, maakuntaliiton kanssa matkailimme Brysselissä ja Haagissa, ja Euroopan neuvoston työhön osallistuin touko-kesäkuun vaihteessa Strasbourgissa.

Kesäloman vietin kotimaassa. Aika kului siivillä, tai sateisesti, miten sen nyt sanoisi. Siskoni maratontreenin innoittamani juoksin tunnin lenkkejä pari kolme kertaa viikossa. Juokseminen ja erityisesti maraton näyttää olevan suorastaan muotia nyt. Innostus tarttui. Eilen kokeilin kuinka juoksu sujuu lasten kanssa: urheat pikkupyöräilijät ajoivat keveästi tunnin lenkin minun juostessa pääasiassa perässä. Apurattaat irroitettiin molemmilta heinäkuussa. Koko maailma näyttäytyy erilaiselta kun lapset ajavat itsenäisesti omilla kulkuneuvoillaan.

Politiikan syksy on käynnistynyt keskustalaisen ministereiden kimaralla. Ensimmäisenä, tosin jo heinäkuussa, Pohjois-Pohjanmaalle ehätti Paavo Väyrynen. Tässä kuussa olen lounastanut kuntaministeri Mari Kiviniemen ja liikenneministeru Anu Vehviläisen kanssa. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuus on poliittisesti varsin tyydyttävä paikka. Siinä pysyy mukavasti ajantasalla, vaikkei kansanedustajuus auennutkaan maalisvaaleissa.

Syksyn ylivoimaisesti tuntuvin uusi juttu on omassa perheessä: esikoinen aloitti koulun. Kun kotona on ekaluokkalainen, ei mikään enää ole ennallaan. Tunne on ihana. Elämä jatkuu.

22.3.2007 Tunnelmia vaalituloksen jäljiltä

Äänet on laskettu ja tarkistettukin. Sain 2791 ääntä, mikä on paljon se. Se ei kuitenkaan riittänyt, enkä ole tullut valituksi kansanedustajaksi. En kiellä etteikö se olisi minulle pettymys, sillä minä ja monet tukijat ympärilläni teimme hartiavoimin töitä kampanjan eteen. Äänimääräni on kuitenkin suuri, sillä olisi tullut valittua monessa eri vaalipiirissä ja myös SDP:n listoilta esimerkiksi vuoden 1995 vaaleissa. Mutta nyt se ei riittänyt, emmekä saavuttaneet tavoitettamme. SDP kärsi suurtappion koko maassa.

Muutamia valopilkkuja haluan jakaa tässä: ensinnäkin kampanjani oli erittäin onnistunut. Sitä oli kiva tehdä, en saanut kertakaikkiaan juuri lainkaan negatiivista palautetta. Ehdokkuuteni ja minut otettiin jokapuolella hyvin ja innostuneesti vastaan. Kampanjan ilme oli onnistunut ja minun näköiseni. Mitään ei tarvitse katua, eikä mikään jäänyt kaivelemaan. Kaikki tehtiin mitä aiottiin. Toiseksi, ilahdutti katsoa YLE:n tulossivuilta Oulun tuloksista, että kaupungissa annettujen äänten perusteella olisin tullut valittua, siis jos vaalit olisi suoritettu ainoastaan Oulun kaupungin alueella. Kotikaupungin tuki tuntuu hyvälle.

Omat sanani eivät nyt riitä jakamaan enempää. Haluan lainata erästä minulle Ruotsista tullutta sähköpostia (kirjoittajan luvalla):

"Terve Tytti!Sait 2791 ääntä ja olet kolmannella varapaikalla. Se on hyvä tulos ja antaa erittäin hyvät asemat seuraaviin vaaleihin. --- Tänään olet varmaankin väsynyt kovan vaalitaistelun jälkeen ja ehkä valmis ripustamaan hanskat naulaan, mutta nuku muutama yö ennenkuin teet päätöksiä. Ne näkemykset ja asenteet joita sinä ja minä kannatamme ovat välttämättömiä maapallon ja ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Uskon, että ne saavat kasvavaa kannatusta ennenkaikkea nuorten äänestäjien keskuudessa. ---Onnitteluni vaalimenestyksesi johdosta."

Kiitos kaikille tukensa minulle osoittaneille!