Kirje Venäjältä

Sain kirjeen Venäjältä. Murmamskin alueellisen duuman puhemies Evgeny Nikora lähetti faksilla onnittelunsa Suomen valtion 90. itsenäisyyspäivän johdosta. Kirje on osoitus on alueidemme lisäntyneestä yhteistyöstä, Pohjois-Pohjanmaahan on parhaillaan Barentsin alueneuvoston puheenjohtajana.

Faksi on osoitettu minulle, "To: Chairwoman of the Council of Oulu Region - Dear Ms. Tytti Tuppurainen!" Olen huomionosoituksesta ylpeä. Puhemies kirjoittaa arvostansa maidemme pitkää hyvää naapuruutta ja luotettavaa yhteistyötä. Välitän tässä puhemies Nikoran onnentoivotukset kaikille alueemme kansalaisille : "I wish you and all Oulu County inhabitants to live in peace and stability, happiness and prosperity!" (Toivon sinun ja kaikkien Oulun alueen ihmisten elävän rauhassa ja vakaudessa, onnessa ja vauraudessa.)

Aivan näillä minuuteilla alkaa tv:sta suora lähetys Linnan juhlista. Hyvää itsenäisyyspäivää!

SDP:n Oulun piirin johtoon

Oulun läänin sosialidemokraatit osoittivat minulle suuren luottamuksen valitsemalla minut uudeksi puheenjohtajakseen lauantaina. Olen pestistä innoissani ja pidän sitä suuressa arvossa. Valinta on herättänyt kiinnostusta, ja muun muassa sunnuntain Kaleva ja päivän Pohjolan Työ tekivät siitä näyttävät jutut. Alla oleva kuva on edelleen Venetsiasta, mutta tunnelman vuoksi ansaitsee paikkansa tässä blogissa.

Nyt kääntyy Oulun piirissä uusi vaihde. Teen parhaani hyvien yhteistyösuhteiden ja tuoreiden toimintatapojen eteen. Sosialidemokratiaa tarvitaan yhä, sen ovat osoittaneet ihmisten kaipuu yhteisöllisten arvojen perään ja esimerkiksi porvarihallituksen pöyristyttävä aie poistaa päivähoidon nollamaksuluokka.

Huomenna Oulun kaupunginvaltuustossa äänestetään ensi vuoden budjestista. Ensi kertaa jo pohjaesitys ylittää yli miljardin euron rajan koko konsernin osalta. Budjettiesitykseen voi olla varsin tyytyväinen. Sosiaali- ja terveystoimeen tulee huomattavia lisäsatsauksia ja vuosia vaivannut alibudjetointi on nyt mennyttä. Hyvä niin. Pitkällä tähtäimellä huolta herättää talouden epätasapaino. Olemme asettaneet strategiseksi tavoitteeksi, että käyttötalouden kasvuprosentin tulisi olla verotulojen ja valtionosuuksien kasvuprosenttia pienempi. Nyt tilanne on kiikun kaakun. Menojen kasvun täytyy olla hallinnassa. Toisaalta on muistettava, että Oulu on kasvava kaupunki. Väestö kasvaa tulevakin vuonna yli tuhannella.

Valtuutetut voivat tehdä talousarvioon omia lisäysehdotuksiaan jo keväällä. Minä tein useita: esitin alueellisen vanhustyön sijaistukseen 100 000€, lapsiperheiden kotipalveluun ja pienten koululaisten iltapäiväkerhoihin lisäresursseja, tukea Oulun Steiner-koululle, lisää ilmoitustauluja ja -pylväitä vapaaseen ilmoitteluun, kulttuurilautakunnalle 100 000€ taiteilijoiden vapaisiin apurahoihin sekä teknisen tuottajan vakanssia Oulun musiikkikeskukselle. Lisäksi yhdessä nuorten valtuutettujen kanssa esitimme opiskelijaterveydenhuollon parantamista.
Moni näistä asioista on tullut hoidetuksi budjettiin jo valmisteluvaiheessa, mutta huomenna katsotaan valtuuston tahto kokonaisuuden kannalta.

I'll always have Venice

Sain juuri kuvia Venetsiasta, jossa olin marraskuun toisella viikolla. Venetsian naapurimaakunnassa pidettiin AER:n (Assembly of European Regions) vuosikokous, jossa aiheena oli Euroopan alueelliset identiteetit ja aluepolitiikka. Kokous on mittava. Tunsin suurta ylpeyttä hakeutuessani saliin paikalleni, jossa oli Pohjois-Pohjanmaa -kyltti tunnisteena. Edessä istui Sarajevon edustajat. Julistuksessaan AER linjasi alueellisen kulttuuri- ja mediapolitiikan autonomian puolesta. Sitä ei pidä alistaa kilpailuttamis- tai valtiontukipolitiikalle. Kannalla on toivottavasti merkitystä myös meidän alueellemme. Pohjoisen elokuva- ja mediakeskus POEM:n menestyksekäs toiminta edellyttää että alueellisia elokuvatuotannon tukia voidaan osoittaa nimenomaan alueellisille toimijoille.

Kokouksen päätti EU:n komission puheenjohtaja Jose Manuel Barroso. Hän on kerrassaan loistava puhuja. Koko sali nousi puoli metriä ilmaan, näin väitän. Mitä hehkutusta: "because what is Europe? Europe is the laboratory of future!" Barroso on puhujana omaa luokkaansa, ja hänestä voimme olla ylpeitä Euroopan ulkopuolellakin.

Venetsiaan ehdin tutustua juuri sen verran, että menetin sydämeni. Kaupunki on satumainen, kuin kaunista koristelua kaikki. Silmänkantamattomiin upeita historiallisia rakennuksia ja kiehtovia kujia. Sinne täytyy päästä vielä uudelleen.

Lukeeko kukaan enää blogeja?

Muoti-ilmiö on vallannut kaikki: nyt pidetään yhteyttä vain Facebookissa. Kerran sinne jouduttuani olen nyt siellä minäkin. En ihan koko ajan, mutta riittävästi, kuitenkin. Verkoston voima on huima. Uudet ja vanhat kaverit ja tutut ovat siellä, tutut joista ei kuunaan olisi uskonut enää kuulevansa. Toistaiseksi Facebook on tuonut mukanaan vain hyvää ja kivaa. Toisaalta, sen lukemattomat eri sovellukset saattavat aiheuttaa ähkyä. Ystävä-spämmäys saattaa myös lisääntyessään puurouttaa koko yhteisön. Tätä ounasteli mm. lokakuun The Economist.

Poliittiseen toimintaan facebook näyttää soveltuvan erinomaisesti. Eri vetoomukset ja kampanjat leviävät kulovalkean tavoin, ja kaikille frendeille käy selväksi mitä kukin edustaa. Kampanjoita käydään niin Itämeren kuin seksuaalisten vähemmistöjen hyväksi. Kuka enää sanoisi ettei kannanottaminen kiinnosta nykyajan ihmistä.

Syksy on taipumassa alkutalveen. Olen seuraavaksi valmistautumassa AER:n (Assembly of European Regions) kokoukseen Italian Udinessa. Edustan maakuntaa. Reissuun lähdemme keskiviikkona, mutta sitä ennen kokoontuu maakuntaväki maanantaina Madetojansalille maakuntapäivään. Aiheena on hyvinvointia luonnosta. Vedän paneelin luonnonvarojen kestävän käytön teemasta. Ilmasto ja energia ovat takuulla jälleen huomion keskiössä.

Reissuun

Olin viime torstaina puhumassa Oulun demareiden kaupunkipoliittisessa keskustelusarjassa Cafe Saarassa, kuva sieltä. Aiheenani oli ilmastonmuutos ja toimet joilla muutokseen varaudutaan. Puhetta riitti joukkoliikenteestä ja energiantuotannosta. Teema jatkuu alkavalla reissullani.

Olen valmistautumassa Portugalin matkalle. Edustan Suomen Luonnonvarainneuvostoa Euroopan luonnonvarainneuvostojen yhteisjärjestön EEAC:n vuosikonferenssissa Evorassa, noin 100 km Lissabonista. Suomen ryhmään kuuluvat lisäkseni kokoomuksen uusi kansanedustaja Sanna Perkiö, keskustan kansanedustaja Timo Kaunisto sekä neuvoston sihteeri Tiia Yrjölä. Luvassa on tiukkaa kokoustamista energiatehokkuudesta. Energia on hyvin nopeasti noussut yhdeksi keskeisimmistä aihepiireistä sekä kansallisessa että kansainvälisessä politiikassa. Hinnan nousu ja päästövähennystavoitteet vaikuttavat taustalla.

Odotan mielenkiinnolla konferenssin antia. Kun meillä Pohjois-Pohjanmaalla laadittiin energistrategiaa, kävi ilmi että nimenomaan energiatehokkuudessa häviämme muulle maalle. Asia selittyy pitkälle alueemme raskaalla teollisuudella, mutta tehtävää varmasti on.

Hedelmälliset nimikeskustelut

Kuvitellaan tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kehottaa pohtimaan kotimaakuntaasi. Just-joo. Ei paljon kiinnosta. Otetaan toinen tilanne. Joku pysäyttää sinut kadulla ja kysyy pitäisikö kotimaakuntasi nimi olla Pohjois-Pohjanmaa vai Oulunmaa. Alkaa kiinnostamaan! Tämä jälkimmäinen tilanne on tosi, meneillään on arviointi nykyisen Pohjois-Pohjanmaan maakunnan nimen muuttamisesta Oulunmaaksi. Testasin nimikysymyksen kiinnostavuutta hiljattaisella junamatkallani Tampereelle. Tutut ja satunnaiset muut matkustajat herkesivät vallan analyyttiseen keskusteluun maakuntamme identiteetistä.

Miksi maakunnan nimenmuutosta on syytä harkita? Ennenkaikkea alueemme erottuvuuden ja sijainnin ilmentämisen vuoksi. Pohjanmaita on lukuisia, Etelä-, Keski-, Pohjois-, ja itse Pohjanmaa. Vaatii perehtyneisyyttä tuntea mistä yksi Pohjanmaa alkaa ja toinen päättyy. Nimi on jonkinverran kankeakin, pitkähän se on. Napakampia ovat esimerkiksi läheiset Kainuu ja Lappi, saati Häme. Englanniksi olemme jo nimen kääntäneet Oulunmaaksi, liittomme tunnetaan kansainvälisissa yhteyksissä Council of Oulu Region:na. Ei Oulu-yhteyksiä paikannimissä ole kaihdettu maakunnassamme. Esimerkiksi maakunnan eteläosan seutukunnat ovat nimenneet itsensä Oulun Eteläiseksi, ja pohjoispuolelta löytyy Oulunkaari.

Onneksi meillä on varaa harkita, mikään pakkotilanne ei ole kyseessä. Maailma ei kaadu millään, vaikka jatkaisimme Pohjois-Pohjanmaana. Mutta nyt on tilaisuus käydä hedelmällistä keskustelua maakuntamme identiteetistä ja tulevaisuudesta.

Vastaava syvällisiin keskusteluihin johtanut nimikaruselli pyöri hiljattain SDP:n piirissa europarlamentaarikko Lasse Lehtisen ehdotettua puolueen nimen muuttamista Suomen demokraattiseksi puolueeksi. Lyhenne olisi pysynyt samana, SDP. Vain sosialismi olisi pudotettu pois. Ehdotuksen aikaansamaa pohdintaa puolueen luonteesta tuskin olisi syntynyt itsestään. Vaikka puolueväki onkin selkeästi päätynyt pitämään nimen sosialidemokraatteina, on syytä kiittää Lehtistä.

Ministeri Suvi Lindenin perheonni

Porvarihallituksessa toisen tilaisuuden ministerisalkkuun saanut Suvi Linden on ollut viime päivät valtavassa mediapaineessa. Voisi kuvitella että kyse olisi merkittävästä joko taloudellisia tai poliittisia riskejä sisältävästä kysymyksestä, mutta ei: kansakunta kohisee ministeriperheeseen adoptoidun pienen kiinalaistytön hoitojärjestelyistä. Herranpieksut. On kuin eläisimme ahdasmielistä takavuosien aikakautta, jolloin naisille oli käytännössä kaksi mahdollisuutta, joko olla kokopäiväinen kotiäiti tai puhtaasti työssäkäyvä uraäiti. Kun ministeri Linden yrittää tehdä sitä mitä sadoissa tuhansissa suomalaisperheissä tehdään, eli sovittaa yhteen työtä ja perhe-elämää, on moralistit ja besserwisserit molemmilta äärilaidoilta sormi pystyssä.

En voi käsittää. Missä ovat eduskunnan feministit ja muut edistykselliset? Missä ovat tasa-arvoaktivistit? Hämmentävää, että toistaiseksi vain pääministeri Matti Vanhanen on ilmaissut julkisen tukensa ministeri Lindenin perhejärjestelyille. Tosin Vanhasen puoluetta lähellä oleva oululainen "sitoutumaton" Oululehti osoitti missä keskustan todelliset rintamat tässä ovat. Keskiviikon lehden pääkirjoitus ylitti kaiken hyvän maun. Ulkopuolistakin jo hävettää, kuinka samassa hallituksessa olevaa räimitään. Ikäänkuin samaanaikaan voisi hyötyä hallitusyhteistyöstä ja kuitenkin tilaisuuden tullen moittia kuin olisi oppositiossa.

Mitä Linden siis tekee ansaitakseen kaiken tämän? Hän on hyvä maalitaulu kaikille kateellisille, sillä entiset virheet tuntuvat nostattavan kaunan esiin. Lindenin ratkaisut tehdä etätöitä ja hyödyntää vuosilomapäiviä uuden perheenjäsenen hoitoon ovat täysin hyväksyttäviä ja moderni tapa 2000-luvun johtavassa asemassa olevalle naiselle koettaa selviytyä ja nauttia sekä perhe-elämän että työelämän haasteista. Perheissä tiedetään parhaiten mitkä järjestelyt ovat kullekin parhaita. Nämä julkisessa keskustelussa esiintyneet ensimmäisen kiven heittäjät ovat puistattava esimerkki kulttuurissamme esiintyvästä suhtautumisestä menestykseen. Omasta puolestani toivotan ministeri Lindenin perheelle mitä parhainta onnen uuden perheenjäsenen johdosta sekä iloa ja jaksamista arkeen.