Tapahtui taksissa

Tapahtuipa taksissa eilen: tilaamaani taksia kuljetti hauskannäköinen (no sanotaan suoraan että komea) nuori mies. Hän oli hyväntuulinen, ja sehän on tarttuvaa. Niinpä käynnistin kepeän small talkin, mikä yleensä ottaen laistaa minulta hyvin.

Kuski vastasi niitä-näitä-heinänpäitä jutteluuni myöntelemällä ja väliin naurahtamalla ilahtuneesti. Minä tietysti intouduin, kun tällä tavalla läppä upposi. Mukavaa kun juttu luistaa! Tarinoin siis antaumuksella.

Raja on minunkin puhegeneraattorilla, ja näin ollen hiljenin toviksi tunnelman yhä pysytellessä rattoisana. Unohduin siksi aikaa (kyse on luultavimmin muutamista sekunneista) kuuntelemaan päällä olevaa radiota. - Kuka siellä puhu, kysäisin silkasta kysäisemisen ilosta.
- Minä, vastasi kuski.

Mitä?

- Siis mitä, ketä haastatellaan, sinua?!, huudahdin. - No minua minua, taksikuski vastasi sillä samalla rattoisan ilahtuneella äänensävyllä kuin koko matkan ajan.

Olin niin äimistynyt, että suu loksahti auki.

Minä siis olin purkanut juttua kuvitellen minun lyömättömän tarinankerrontani aiheuttaneen sen positiivisen hyväksyvän hymistelyn, mutta sen sijaan kuski olikin kaiken aikaa kuunnellut omaa haastatteluaan radiosta!

Kyseessä oli radion Kerran Kärppä, aina Kärppä haastattelusarja, jossa toden totta samalla siunaaman hetkellä tuli minua kuljettavan ex-Kärpän haastattelu.

Kyllä minua nauratti. - Olisit nyt sanonut että haastattelusi tulee juuri nyt radiosta, minä pälätin päälle koko ajan, huolehdin. Mutta kuski naureskeli etteipä se paljoa ollut haitannut, olihan hän kertaalleen kuullut, tai tarkemmin ottaen puhunut, lähetyksen sisällön.

Että terveisiä vaan ex-Kärpälle, oli mukava sattuma.

Tämän hauska(hko)n tositarinan myötä toivotan kaikille Hyvää Uutta Vuotta 2009. Pilkettä silmään kaikille vuoden päiville.

Maakunnan imagoa voidaan kohottaa

Kaleva kirjoitti (28.12.) Pohjois-Pohjanmaan maakuntavaltuuston kokousten päätösvaltaisuusongelmista maakuntavaltuutettujen runsaiden poissaolojen vuoksi. On syytä yhtyä kirjoituksen huoleen. Esimerkiksi joulukuun kokous uhkasi jäädä torsoksi kriittisen niukan osallistujajoukon vuoksi, ja päättäjiä piti pidätellä kokoussalissa asianmukaisten päätösten aikaansaamiseksi. Valtuuston itsensä toivomaa perehdytysseminaaria ei ole saatu kahdesta yrityksestä huolimatta kuluvalla kaudella aikaiseksi liian pienen ilmoittautuneiden joukon vuoksi.

Artikkelissa esitettyihin poissaolosyihin voi muun muassa todeta, että maakunnan liitto maksaa asiaankuuluvat ansionmenetys- ja matkakulukorvaukset töistä poissaolojaksolta. Samaan hengenvetoon on annettava tunnustus, että päätösvaltaisuusongelmia lukuun ottamatta maakuntavaltuusto on kuluvalla kaudella työskennellyt ansiokkaasti, ja kokoukset ovat olleet korkeaa tasoa.

Hedelmällisempää kuin poissaolijoiden grillaaminen on pohtia, kuinka maakuntavaltuuston ja yleensä maakunnan liiton työstä saadaan riittävän houkuttelevaa poliittisesti luottamustoimeensa sitoutuville päättäjille. Maakunnan liitto päättää joka tapauksessa monesta tärkeästä suoraan kansalaisten arkeen vaikuttavasta asiasta, mainittakoon vaikka kaavoitusta ohjaava maakuntakaava tai tärkeä edunvalvontatyö esimerkiksi Oulu-Seinäjoki kaksoisraiteen osalta.
Tekeillä olevan aluehallinnon uudistushankkeen myötä maakuntien liittojen merkitys tulee kasvamaan. Tämä nostanee kiinnostusta osallistua maakuntien toimintaan, mutta salkun painoarvon kasvua ja kiinnostavuutta voitaisiin lisätä myös muilla keinoin.

Pohjois-Pohjanmaan osalta on esillä ollut nimenmuutos Oulunmaaksi. Päätöksiä ei asiassa ole tehty, mutta aluehallinnon uuden organisoitumisen myötä tätäkin asiaa olisi mahdollista – ja syytä – pohtia. Olisiko Oulunmaan maakunta imagotasolla vetovoimaisempi kehittämisympäristö kuin nykyinen? Kansainvälisissä yhteyksissä kyseinen nimi on liitolle jo otettu käyttöön (englanniksi nimi on Council of Oulu Region).

Samaan linjaan sopisi tarkastella esitystä ottaa läänien lakkauttamiselta orvoksi jäävä nykyinen Oulun lääninhallituksen rakennus pääasiallisesti maakunnan käyttöön maakuntatalona.

Kehittelystä muodostuu edelleen kiehtovampi, mikäli uudistaisimme nykyisen Franzenin puiston aukioksi ja nimeäisimme sen maakunnan (Oulunmaan) aukioksi. Joulutori esimerkiksi soveltuisi tähän miljööseen upeasti.

Jos rohkeus riittäisi vielä jatkaa kävelykatua nykyiseltä Rotuaarin aukiolta kaupungintalon ohi aina Tuomiokirkon edustalle uuden aukion ja maakuntatalon äärelle saakka, niin lopputulemana syntyisi eheä historiallisten rakennusten ja tulevaisuuden kehittämishengen kokonaisuus.

Tästä elinvoiman kasvattamisesta hyötyisivät sekä Oulun kaupunki että koko maakunta.

Läksyt vasemmalla

Kun tohtori Seppo Kääriäinen puhui Kalevassa SDP:n identiteettikriisistä, ei voinut väistää tulkintaa väärästä potilaasta. Seppo hyvä, kyllä kai otsaa kelpaa kurtistella ennen kaikkea keskustan tilanteesta. Vielä joku vuosi sitten hämmästeltiin keskustan ihmettä: sitä miten maalaisliitosta keskustaksi muuntautunut maaseudun puolue oli onnistunut valloittamaan kaupungit ja nousemaan porvarillisen blokin johtavaksi voimaksi.

Toisin on nyt. Kokoomus kasvaa kasvamasta päästyään ja keskusta on tipahtanut kolmanneksi suurimmaksi puolueeksi – jopa niin alas että kannatuksen maaginen 20 prosentin haamuraja hengittää niskaan. Kun pääministeri Vanhanen vetää kylmäkiskoista kovaa talouslinjaa ja maakuntien miehet turhautuen vaativat alueellista tasa-arvoa, niin siinäpä identiteettikriisin aineksia kerrakseen.

Kaiken SDP:n tappiomässäilyn jalkoihin on jäänyt se kiistaton tosiseikka, että kunnallisvaaleissa SDP sai kansalaisilta vahvemman valtakirjan kuin keskusta. SDP oli kannatusluvuissa kakkonen. Sitä saattaa vaalia mielessä kun tulevan vaalikauden asemointi kunnissa on alkanut.

Mutta tohtori Kääriäinen, totta toinen puoli. Itsetutkiskelu on hyvästä, kunhan siihen ei vallan unohdu. Kyllä SDP:ssä identiteettikysymys on ajankohtainen. Olemmeko hupenevaan työväenluokkaan nojaava vasemmistolainen palkansaajapuolue, vai kasvavan keskiluokan keskustavasemmistolainen arvopuolue. Keskustelu ja pohdinta tästä jatkuu, vaikka puoluekokous onkin ehtinyt linjata SDP:n olevan moderni vasemmistopuolue.

Identiteetti ja imago ovat tärkeitä. Vai voiko muuta päätellä siitä, että aika moni heistä, jotka moittivat Eero Heinäluoman joutuneen ennen kaikkea löysin imagosyin siirtymään syrjään puoluejohdosta, huolehtii nyt, sopiiko Jutta Urpilaisen akateeminen kaupunkilaisladyn imago duunarimiesten äänten kalasteluun.

Aihe liittyy oleellisesti puolueemme uudistamisesta käytävään keskusteluun. Vaikka onkin jo esitetty näkemyksiä uudistamisen kuoppaamisesta, seison vakaasti uudistajien joukoissa. Siteeraan arvostettua nobelistia Martti Ahtisaarta: kaikkien yhteisöjen eloonjäämisen edellytys on uudistuminen.

Uudistua ei silti pidä silmät ummessa. On totta että yhteiskunta keskiluokkaistuu. Työläiset ovat kouluttaneet lapsiaan akateemisiin ammatteihin, ja selkeä työväenluokka pienenee. SDP:n tulee hakea ja SDP tulee saamaan uusia kannattajia keskiluokasta; hyvin toimeentulevista toimihenkilöistä ja akateemisista.

Mutta kotiläksyt pitää tehdä vasemmalla.

SDP ei voi astua syrjään heikompiosaisten elämästä. On sietämätöntä, että avustusjärjestöt joutuvat jakamaan ruoka-apua kohta kaikkialla. On sietämätöntä, että verotus, jonka kuuluisi tasata tuloeroja, itse asiassa kasvattaa niitä. Asiasta huomautti ansiokkaasti JHL:n puheenjohtaja Tuire Santamäki-Vuori Motiivi-lehdessä: tuloerot ovat verotuksen jäljiltä suuremmat kuin bruttona, ja syy on pääomatulojen selkeä suosiminen suhteessa muihin tuloihin.

Sanottakoon sitä vasemmistolaiseksi politiikaksi tai miksi vain, mutta eriarvoisuuden ja huono-osaisuuden kasvu tulee katkaista. Taantuman syventyessä yhteisvastuun vaade on entistä polttavampi. Kenttää ei pidä jättää populisteille.

So, so happy for Hillary!

Hillary Clintonista tulee Yhdysvaltain seuraava ulkoministeri.

MAHTAVAA!

Olen niin, niin iloinen valinnasta. Yhtä hieno tunne kuin itse Obaman valinnan aikoihin. Nyt tämä menee hyvin.

Täällä Oulussa on uuden valtuuston luottamuspaikat jaettu. Kurjemminkin olisi SDP:lle voinut käydä, saimme sentään kaksi paikkaa kaupunginhallitukseen, valtuuston 4. varapuheenjohtajan postin (istuu kaupunginhallituksen pöydässä) sekä mm. tärkeän opetuslautakunnan puheenjohtajuuden. Haaste politiikan uudistamiselle on kova.

Uutta virtaa tulee väkisinkin kenttään, kun Oulun Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Sormunen on ilmoittanut jättävänsä tehtävän. Mikko on hoitanut hommansa erinomaisesti, mutta aikaa aikaansa kutakin. Ratkaisu on ollut Mikon oma. Ty:n puheenjohtajan paikalle soisin olevan kiinnostusta laajemmaltikin.

Vaalit on käyty

SDP kärsi tappion Oulussa ja menetimme kaksi paikkaa. Tappio on tosiasia, ja tässä on sulateltavaa ja pohdittavaa pitkäksi aikaa. Uuden SDP:n tekeminen jatkuu (tai oikeastaan alkaa) vaalipiirissämme poikkeuksellisen haasteellisessa maastossa.

Oulun kaupungin politiikka muuttuu näiden vaalien seurauksena. Perussuomalaiset nousivat vaa'ankieleksi, sillä oikeistolla ja vasemmistolla (mikäli vihreät laskee tähän) on tasan yhtä paljon paikkoja. Mitään koalitiota ei tässä asetelmassa tule syntymään.

Yhtä vaikea on jatkaa konsensuspolitiikkaa, sillä kokoomuksen ja keskustan kaula on muihin nähden niin huomattava. Näiden perässä on keskikasti, jossa SDP on peränpitäjä. Ja sitten on vielä kd ja pers. ryhmät. Varmaa kuitenkin on, että valtaa käytetään.

Demareiden tappio ei äänimäärissä ollut niin murskaava kuin prosenteissa. Äänimäärissä hävisimme vuoden 2004 kunnallisvaaleihin Oulun kaupungissa noin sata ääntä, ja koko Oulun vaalipiirissä noin 200 ääntä. Mutta äänestyprosentti nousi, eikä se (toisin kuin oletus oli) palvellut demareita.

Meillä oli kuitenkin hyvä vaalityö ja aivan mahtava ehdokasjoukko. Reilu kolmasosa ehdokkaistamme oli ihan uusia. Meistä vielä kuullaan! Tehty kantaa hedelmää aikanaan.

Sydämelliset kiitokset kaikille kannattajillemme, sekä minua äänestäneille. Sain 625 ääntä, mikä on erittäin hyvä tulos. Kiitos! Työ jatkuu.

Vaalityö on huipentunut

Viimeiset kortit on jaettu ja tilaisuudet pidetty. Tunnelma vaalikentillä on ollut poikkeuksellisen hyvä. Olen tutustunut mahtaviin uusiin ihmisiin, sekä vaihtanut ajatuksia lukemattomien kaupunkilaisten kanssa.

Omalta osaltani päätän varsinaisen vaalityön tänään. Huomenna olen tavoitettavissa ja tarvittaessa käyn työhön, mutta suunnitelmissani nyt on koti-ilta lasten kanssa ja huomenna kohokohta: käymme koko perheen voimin äänestämässä.

Yllä oleva kuva on vaalit avanneesta demaripiirin piirikokouksesta 20.9. Hymy ei hyytynyt matkalle. Toivon korkeaa äänestysaktivisuutta huomiselle.

Lapsiperheille kotiapua

Lapsiperheiden kotipalvelu karsittiin laman aikana lähes olemattomiin. Tarve kotiavulle ei kuitenkaan ole vähentynyt – päinvastoin. Oulussa onkin viime vuosina herätty lapsiperheiden tarpeeseen saada kotipalvelua. Kotipalvelussa työskentelee muutamia työntekijöitä, mutta läheskään kaikille ei kyetä tarjoamaan apua.

Sosiaalihuoltolain mukaan kotipalvelua annettava sitä erikseen tarvitseville lapsiperheille. Syitä voivat olla esimerkiksi alentunut toimintakyky, perhetilanne, rasittuneisuus, sairaus, synnytys tai vamma. Vuonna 2006 kotiapua sai vain 1,6 prosenttia suomalaisista lapsiperheistä. Itse asiassa, valtakunnallisesti apua saavien määrä on vähentynyt neljän viimeisen vuoden aikana. Sosiaali- ja terveydenhuollon asiantuntijat arvioivat lapsiperheiden kotipalvelujen saatavuuden nykytilan heikoksi kaikkialla maassa.

Ruuhkavuosia elävissä perheissä kamppaillaan työelämän vaatimusten ja lastenhoidon välissä. Kaikilla ei ole auttavia isovanhempia, muita sukulaisia saati naapureita, jotka pystyisivät auttamaan. Monissa niin yksinhuoltaja- kuin muissakin perheissä sinnitellään todella vaikeissa tilanteissa vaikkapa sellaisessa kriittisessä tapauksessa, että huoltaja sairastuu tai useampi lapsi on kerralla sairas ja tarvitaan lääkärireissuja. Tällöin tarvitaan tukea ihan arkisten töiden hoitoon – siivoukseen, ruuanlaittoon, vaatehuoltoon. Avun ei tarvitse olla luksusta, kunhan saisi auttavan käden yhdessä tekemään.

Kyse on aivan eri asiasta kuin lastensuojelun tukitoimenpiteenä tarjottavassa perhetyössä. Perhetyöntekijöillä on oma tärkeä tehtävänsä, mutta tavallisetkin ilman erityisongelmia olevat lapsiperheet ansaitsevat apua kotiin kun sitä tarvitaan.

Viime vuonna kaupunginvaltuusto päätti palvelusetelin käyttöönotosta ja varasi 100 000 euron määrärahan palvelujen ostoon. Mutta kuinka kävikään: kilpailuun vastasi vain kaksi yritystä, joista vieläpä toinen veti tarjouksensa pois. Kilpailutus kompastui palveluntarjoajien puutteeseen, eikä hankintaa ole tehty. Palveluseteleillä ei siten pystytty parantamaan lapsiperheiden kotipalveluja lainkaan. Varatut rahat onkin käytettävä kotipalvelutyöntekijöiden palkkaamiseen, jotta tavoite parantaa lapsiperheiden kotiapua toteutuu.

Lintu vai kala?

Kysely lupaa Kokoomukselle vaalivoittoa. Mutta onko Kokoomus lintu vai kala? Työväenpuolueena itseään markkinoinut puolue tuntuu omaksuneen sosialismista itselleen muutakin kuin sirpin ja vasaran mainontaansa. Näin vain nähtiin sekin, että hallituksessa omistajapolitiikasta vastaava kokoomusministeri yhtyi keskustalaiseen aluepolitikointiin, jolla laitettiin valtion omistama osakeyhtiö polvilleen. VR: vaunutilaus aikaistettiin poliittisin perustein vastoin yhtiön toimivan johdon kantaa. Hanke on tietysti mieluinen meille Pohjois-Suomen ihmisille, sillä Kainuun Transtech saa todennäköisesti tästä urakan.

Mutta pointti ei olekaan itse urakkakilpailu. Vaan se, miten yhteiskunta näytti kaapin paikan yhtiölle. Eikä markkinoiden itsemääräämisoikeutta korostavalle Kokoomukselle tuntunut olevan asiassa mitään ongelmaa.

Toinen esimerkki. Vallitsevassa finanssikriisissä pankeille ollaan antamassa vakuuksia 53 miljardin verran. No hyvä, täytyyhän järjestelmä pelastaa. Nyt odotan jännitykselle taipuuko Kokoomus myös pääomittamaan pankkeja, eli suomeksi sanottuna ostamaan näiden osakkeita. Vanhaan hyvään aikaan tällaista kutsuttiin sosialisoinniksi. Voi aikoja, voi tapoja!

Kerro kerro Kokoomus, ken on maassa aatteellisin.

Tänään olin Helsingissä Luonnonvarainneuvoston kokouksessa. Entinen pääministeri Esko Aho alusti Sitran metsäsektorin tulevaisuuskatsauksesta. Täytyy antaa tunnustusta Aholle - hyvä kolmen vartin esitelmä ilman papereita. Mielenkiintoinen näkemys Aholla oli luonnonsuojelun muutoksesta: siinä missä ennen parasta metsänsuojelua oli metsän hoitamatta jättäminen, niin tänä päivänä ekoteon tekee kun hoitaa metsää. Kasvava metsä kun on hiilinielu, mikä on suotuista ilmastonmuutoksen hillinnälle. Tietysti monimuotoisuusarvot tulee suojella.

Huomenna aion kampanjoida Rotuaarilla noin klo 11-12. Yhdeltä menen Diakonissalaitoksen uuden hyvinvointikeskuksen avajaisjuhlaan, jonka juhlapuheen pitää - upeaa! - Martti Ahtisaari. ODL oli kutsunut Ahtisaaren Ouluun ennen kuin rauhannobelista tiedettiin. Veikkaan, että tunnelma huomenna on katossa.

Rakennusalaa elvyttämään

Ihmettelen sitä kuinka yliolkaisesti valtiovarainministeri Katainen (kok.) ja pääministeri Vanhanen (kesk.) ohittivat SDP:n puheenjohtaja Jutta Urpilaisen yhteistyötarjouksen uhkaavan taloudellisen taantuman ehkäisemisestä. Yhteiskuntasopimuksen esittäminen on vakava poliittinen keskustelunavaus, jonka vähättely kertoo ainakin puoluepoliittisesta laskelmoinnista tai sovinistisesta asenteesta - kumpikaan ei kovin imartelevaa istuvalle hallitukselle.

Kansalaisten kannalta ei ole yhdentekevää kuinka maan asioita hoidetaan: yhteistyön vai vastakkainasettelun hengessä. Kun maamme taloudellisesta tilanteesta ja tulevaisuudesta on kyse, niin on sopivaa toivoa yksituumaisempaa otetta - joku voisi tässä yhteydessä muistuttaa Talvisodan hengestä.

Tällä hetkellä taantuman varjo on ainakin rakennusalan yllä. Sitä ehkäisemään on syytä valjastaa toimia, sillä kyse on mittavasta työllisyysvaikutuksesta. Nyt on oikea aika palauttaa maahan sosiaalinen asuntotuotanto ja käynnistää kunnallinen vuokra-asuntotuotanto jälleen. Kohtuuhintaisia asuntoja ei tahdo löytyä etenkään kasvukeskuksista, ja omistusasunnot jäävät käsiin. Käsittelen aihetta Reilu Suomi -sivuston kolumnissani, jonka voit lukea täältä.

--------

Kampanja etenee hyvin. Eilen Rotuaari täyttyi ihmisistä puoluesihteeri Ari Korhosen vieraillessa Oulussa. Tänään paistoimme makkaraa Raksilan marketeilla. Kaiken kaikkiaan Oulun Demareilla on kolmisensataa eri tilaisuutta ennen vaaleja. Loppukirin aikatauluja voi tsekata Oulun Demareiden kotisivulta.

Itse olen huomenna Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskuksessa maakunnan ilmastostrategian käynnistyseminaarissa. Olen tilaisuuden puheenjohtaja. Olen hyvin mielissäni että tämä työ nyt käynnistyy, sillä olen esittänyt sen laatimista alkuvuonna. Hyvä hyvä!

Kaijonharjun kampanjointi perutaan

Tänään kunnioitamme Kaijonharjun asukkaiden surua eilisen traagisen perhesurman vuoksi. Kampanjatilaisuutemme Kaijonharjun Salen edustalla klo 16 perutaan.

Sanoja on vaikea löytää tällaisen pohjattoman surullisen tapauksen edessä. Mielessämme on kysymykset miksi tällaista tapahtuu. Tuska on suuri.

Juuri nyt unelma paremmasta huomisesta on väkevämpi kuin koskaan. Kunpa kaupunkimme olisi enemmän. Kunpa se olisi ihmisten yhteisö, jossa kukaan ei jää yksin eikä ketään jätetä ulkopuoliseksi. Tämä on unelmamme.

Tytti kampanjoi viikonvaihteessa

Perjantaina 17.10.

17.30 Tuirassa Valintatalon edessä
18.30 Tuirassa Siwan edessä
19.15 - 20 Torilla asunnottomien yö-tilaisuudessa (Asunnottomien yötä vietetään 17. lokakuuta Oulun torilla teemalla "Kaiken kansan toritanssit". YK:n julistamaa köyhyyden ja syrjäytymisen vastaista päivää vietetään Suomessa Asunnottomien Yön -tapahtumien sarjana jo kymmenettä kertaa.)
n. 21.00 Rotuaarin kopilla makkaraa paistamassa


Lauantaina 18.10.

10.00-11.30 Ruskon Citymarketin edustalla
12.00-13.00 Haapalehdon Valintatalo
13.30-14.30 Euromarket Raksila
15.00 AC-Oulun peli Castrenin urheilukeskuksessa
18.00 Rotuaarin kopilla Maria Guzeninan kanssa
20.00 Rotuaarin kopilla makkaraa paistamassa

Sunnuntaina 19.10.

13.00 Valintatalo Rajakylä
14.30 Siwa Kaukovainio
16.00 Sale Kaijoharju

Ma

11.00 Rotuaarin kopilla, lohisoppaa ja puoluesihteeri Ari Korhonen paikalla

Voiko mammutti olla inhimillinen?

Oulun kaupunginvaltuusto jätti maanantain kokouksessaan Kastelliin suunnitellun monitoimitalon hankesuunnitelman kuukaudeksi pöydälle. Moni tulkitsi tilanteen vaalijännitykseksi, sillä hanke on saanut varsin mittavan vastustuksen. Puheissa koulu on leimattu mammuttikouluksi, jättihankkeeksi, jopa Molokin kidaksi, johon pieni koululainen hukkuu.

Isohan koulurakennuksesta tulee, sillä kokonaisuudessa työskentelisi noin 1500 lasta ja nuorta päiväkoti-ikäisistä lukiolaisiin. Verrataanpa silti vähän: nykyisessa Kastellin koulukeskuksessa on yhteenlaskettuna 1200 oppilasta. Eilen vierailin Kempeleen koulukeskuksessa, jossa on jopa 1570 oppilasta. Siis enemmän kuin Oulun "Suomen suurimmassa" koulussa.

Keskuksesta on syntynyt mielikuva, jossa oppilaat vaeltavat samasta portista sisään samalle pihalle ahtautuakseen samasta ovesta sisään tukkoisiin käytäviin ja edelleen ylikansoitettuihin luokkahuoneisiin. Tämä mielikuva on väärä! Siksi on hyvä että hanke jäi pöydälle. Voimme käydä kaupunkilaisten kanssa keskustelua avoimesti ja tuoda tietoa millaisesta hankkeesta on kyse.

Kastellin koulukeskus tarvitaan, sillä nykyiset koulurakennukset ovat sairaita. Erityisesti Kastellin lukio on vakavasti homevaurioinen, ja sisäilmaongelmista kärsitään myös Karjasillalla. Tilanteeseen on koetettu hakea ratkaisu jo vuosia, ja aina on menty mahalleen. Vaihtoehtoja on esitetty vaikka kuinka, mutta mitään ei ole syntynyt. Nyt esitetty suunnitelma on viimeisin yritys saada asiaan ratkaisu.

Miksi voin harkita tätä "mammuttia"? Siksi, että kokonaisuuteen on tulossa aivan eri maailmat niin päiväkodille kuin peruskoulun ala- ja yläluokille ja lukiolle. Oppilaat tulevat omiin tiloihinsa kukin omasta erillisestä portistaan, omalle pihalleen, josta käydään omalle ovelle ja edelleen sisään. Eri puolilla kokonaisuutta tai "koulukorttelia" olevat oppilaat eivät tiedä mitään siitä mitä toiselle puolella on meneillään. Omat erilliset pihat, ruokailutilat ja muut tilat ovat reunaehto hankkeelle, ja tämä tekee monitoimitalosta ei vain siedettävän vaan jopa hyvän.

Kokonaisuudessa on paljon etuja, ei vähiten se että oppilashuollon resursseja voidaan lisätä ja hyötyä yhteiskäytöstä. Myöskin opettajat, koulunkäynti- ja kouluavustajat hyötyvät suuremmasta ammatillisesta yhteisöstä. Moni opettaja ja rehtori on kertonut minulle pitävänsä suurempaa työyhteisöä hyvänä. Ehkä ongelmiinkin voidaan puuttua paremmin.

Demariryhmässä emme kuitenkaan nielaisseet esitystä aivan sukkana, vaan aiomme esittää Juha Sileniuksen aloitteesta muutamia reunaehtoja: vaadimme, että erilliset ruokailu- ja pihatilat suunnitellaan viimeisen päälle lasten ja nuorten etua korostaen, ja että mahdollinen opetuksen porrastuksesta johtuva oppilaiden tulemisen ja menemisen aiheuttama melu otetaan huomioon.

Lapsivaikutusten arvionti pitää tehdä, ja muutenkin kuunnella herkällä korvalla kaupunkilaisten mielipiteitä asiasta. Kaikki, joiden kanssa olen päässyt asiasta keskustelemaan, ovat sanoneet että hanke olekaan niin paha kuin mitä he pelkäsivät.

Post-jokelalaisessa ja post-kauhajokisessa yhteiskunnassa lasten ja nuorten hyvinvointiin on kiinnitettävä erityistä huomiota. Yhteisöllisyyden eteen on tehtävä kaikki voitava. Myös Kastellin monitoimitalo on suunniteltava viimeisen päälle viimeisintä tietoa ja osaamista hyväksikäyttäen. Uusi tila todellakin tarvitaan, sillä minä en ainakaan voi ottaa kontolleni sitä, että Oulussa opiskellaan homekouluissa eikä kukaan tehnyt mitään.

-----------------------

Heh, tässäpä hauska otos, jonka eskarissa oleva poikani valitsi. Huvittelemme usein tietokoneellani, jolla tämäkin kuva on otettu (Macin Photo Booth). Tämä päivän otos kuvastaa tätä Suomen sateista ja pimeää syksyä, mutta katse on kohti valoa - toivoa.



Pankaapa seuraavat ajat ylös: lauantaina Rotuaarilla demareiden kopilla vierailee valovoimainen SDP:n toinen varapuheenjohtaja Maria Guzenina klo 18 - 19.30. Ja maanantaina, jälleen Rotuaarilla, klo 11 on tavattavissa puoluesihteerimme Ari Korhonen. Minä olen mukana molemmissa, tapaamisiin siis!

Bordeauxista politiikkaan

Palasin viikonvaihteessa Ranskasta, jossa pidettiin Euroopan Luonnonvarainneuvostojen 16. vuosikonfenssi. Bordeaux oli hieno kapunki, jonka historiallinen keskus on yksi Unescon maailmaperintökohteitä. Historiasta nykypäivään palauttivat upeat kaupunkijunat, jotka kulkivat liki äänettömästi koko ajan kaikkilla. Vastaava raideliikenne Ouluun niin kyllä joukkoliikenne kehittyy. Asukkaita Bordeauxissa oli noin 250 000, eli hieman päälle Oulun seudun nykyisen (kasvavan) väkimäärän.

Tapasin Bordeauxissa mm. Ranskan entisen pääministerin Alain Juppen, joka on tätä nykyä Bordeauxin pormestari. Hän piti konferenssimme päätteeksi todella innostavan puheen kaupunkipolitiikasta ja kestävästä kehityksessä. Hänen avainhuomioitaan oli lisääntynyt yksinasuvien määrä (Bordeauxissa yli puolte kotitalouksista on yhden hengen talouksia) ja tätä taustaa vasten tarvittava kaupunkirakenne. Yhteisöllisyyttä tukevia tiloja ja rakennuksia on järjestelmällisesti lisättävä Oulussakin. Rakennusten katutasossa olevat kerrokset on tehtävä helposti lähestyttäviksi ja mahdollisimman avoimiksi sisäänpoikkeamiselle missä vain mahdollista.

Matkan kohokohta oli ehdottomasti ylellinen konferenssi-illallinen Bordeauxin kaupungintalolla. Istuin Juppen edustajan pöydässä, jossa oli lisäkseni mm. Bordeauxin yliopiston rehtori ja eri ympäristö- ja luonnonvaraneuvostojen puheenjohtajia. Pidin ennen ruokailua spontaanin puheen, jossa kiitin ranskalaisia isäntiä. Tätä varten en kuitenkaan olisi rohjennut pyytää huomiota, mutta puheeni huipennus oli maljannosto presidentti Martti Ahtisaarelle, joka juuri oli saanut Nobelin rauhanpalkinnon. Olin niin ylpeä Ahtisaaresta, ja niin ylpeä ollessani suomalainen! Tunnelma kohosi kattoon, ja kaikki onnittelivat Suomea merkittävästä huomionosoituksesta Ahtisaarelle.

Tässä blogissa aion vielä ennen vaaleja ottaa kantaa ainakin Kastellin monitoimitaloon, lapsiperheiden kotipalveluun ja vuokra-asuntomarkkinoihin. Lisäksi kerron loppuviikosta, missä kaikkialla olen tavattavissa viikonvaihteen aikana. Pysytään siis kuulolla. Tänään olen kampanjoinut Kempeleen lukion energiapaneelissa ja Oulun yliopistolla. Vastaanotto on ollut myönteinen. Muista muuten, että jo huomenna keskiviikkona alkaa ennakkoäänestys. Käytä äänioikeuttasi!

Unelmaklubi

Voihan Vehviläinen

Liikenneministeri Anu Vehviläinen (kesk.) kävi Oulussa avaamassa Kuusamontien laajennuksen. Kiva Anu kun kävit. Jäin kuitenkin kummastelemaan ministerin lausuntoa joukkoliikennepolitiikasta. Liikenneministeri totesi olevansa ennenkaikkea huolissaan syrjäseutujen ja maaseudun joukkoliikenteestä ja että painopisteen tulisi olla siellä. No jopas: kyllä me täällä Oulussa pidämme ihan oikeutettuna vaatimuksena päästä suurten kaupunkien joukkoliikennetuen piiriin, ja kyllä, me pidämme tätä prioriteettiasiana.

Harvaanasuttujen alueiden joukkoliikennettä kelpaa kehittää, mutta mikäli halutaan vaikuttaa suurten joukkojen liikkumiseen ja arjen sujuvuuteen, niin joukkoliikennepolitiikan painopisteen on oltava siellä missä joukotkin: kaupunkiseuduilla. Siellä ne henkilöliikenteen päästötkin syntyvät. Oulussa erityisesti joukkoliikenne vaatii voimakkaita kehittämistoimia. Lisää City-linjoja ja seudullisen raideliikenteen selvittämistä. Tälle tarvitsemme myös valtiovallan tukea.

--

Sinnin tapahtumakalenterista voit katsoa sunnuntain Demarinaisten Unelmaklubin ohjelman. Olemme Pia Saarelan ja Leena Teräksen kanssa Cafe Saarassa (Kirkkokatu 2) klo 15-17. Puheenaiheena on ajankohtainen nuorison hyvinvointi. Nähdään kahvilla. Sunnuntain Kalevassa on ilmoitus tilaisuudesta.

Maanantaina onkin lounasta tarjolla Rotuaarilla: lohisoppaa klo 11. Mukana on puolueen puheenjohtaja Jutta Urpilainen. Sinne siis!

Vaalit tulevat - olen ehdokas nro 533

Kunnallisvaalit lähestyvät ja äänestysnumerot on arvottu. Numeroni on 533. Tässäpä tämänkertainen vaalikuvani:





Ensi viikolla on pari paneelia, jossa olen mukana. Ensinnäkin tiistaina 30. päivä on Oulun yliopiston ylioppilaskunnan vaalipaneeli klo 14.15 alkaen yliopistolla salissa TA105. Lauantaina olen paneelissa Rajakylän asukastuvalla klo 12.

Ensi viikon tärkein juttu on kuitenkin perhepiirissä: tyttäreni täyttää kahdeksan vuotta torstaina! Prinsessabileet tiedossa. Tämä tietää äidille runsasta leipomista.

Syksy

Tällä viikolla tunnelmat ovat olleet apeat - niin minulla kuin varmasti koko maassa. Suru Kauhajoen tapahtumien vuoksi on ollut niin suuri. Miksi taas?

Varmasti on syytä keskustella aselupien myöntöperusteista ja nuorten mielenterveysongelmista. Mutta yhtä varmasti kyse on paljon syvällisemmästäkin asiasta.

Mistä moinen viha syntyy? Miksi yhteiskunnassa, jossa on onnistuttu pidentämään elinikää ja poistamaan tappavia tauteja?

Syvä osanottoni kaikkein uhrien omaisille ja läheisille.

44 000 oululaista ilman lääkäriä!

Jo 2-3 vuoden aikana Oulun kaupungissa on ollut sitkeästi parin lääkärin pula, mutta viime keväänä tilanne kärjistyi. Tällä viikolla (vko 38) tilanne on, että joka kolmas lääkärinvirka on Oulussa täyttämättä: 22 lääkäriä puuttuu. Vaikein tilanne on Kaijonharjun, Rajakylän, Tuiran ja Myllyojan terveysasemilla. Ja mikä huolestuttavinta, Oulun kahdeksasta terveysasemapiiristä peräti kuudelta asemalta puuttuu vastaavat lääkärit. 44 000 oululaista on vailla omalääkärinpalveluja. Tilanne on kestämätön. Lääkärille pitää päästä kun tarve on, ja verorahoille pitää olla vastinetta.

Tilannetta on koetettu korjata eri konsteilla: on perattu virkavapauksia, on kehitetty nuorten lääkärien tukitoimenpiteitä, selvitetty mahdollisuuksia rekrytoida ulkomailta lääkäreitä, ja niin edelleen, mutta keinot eivät ole tepsineet. Sairaanhoitajia on lisätty neljänneksellä eli 13 uutta sairaanhoitajaa, mutta lääkäreitä tarvitaan. Ensi kuun alussa on onneksi tulossa pari uutta virkaa, mutta hätä on käsissä.

Maassa on toki lääkäreitä, ainakin 17 000 ja Oulussakin tuhat. Vuodesta 2002 alkaen Suomessa on valmistunut vuosittain 620-630 lääkäriä. Terveyskeskukset eivät kuitenkaan työllistä lääkäreitä: vuosina 1996 – 2006 esimerkiksi työterveyshuoltoon lisätty liki 500 lääkäriä ja erikoissairaanhoitoon vielä enemmän. Samalla aikajaksolla terveyskeskuksiin on lisätty vain noin sata uutta lääkäriä. Kyse on kuitenkin ennen kaikkea vetovoimasta, sillä yksityiset lääkärifirmat houkuttelevat lääkäreitä monesta eri syystä. Terveyskeskustyö työ on raskasta ja tunne työnhallinnasta saattaa olla huono. Terveyskeskustyön imago on ankea. Monille perheellisille nuorille lääkäreille on ymmärrettävästi vaikeaa sitoutua raskaaseen terveyskeskustyöhön. Liki 70 prosenttia valmistuvista ikäluokista on lisäksi naisia, joten perhejärjestelyt ovat merkittävä seikka. Osansa lääkäripulasta selittää myös lisääntynyt tietokoneen käyttö: ATK vie noin 5 minuuttia per potilas, siis 1-2 potilaan vastaanottoajan keskiverto päivässä.

Raadollisempi puoli on, että raha ratkaisee lääkärinkin sijoittumista: palkkaero kunnallisella puolella verrattuna yksityiseen nähden on huikea. Ansiot yksityisellä saattavat kivuta jopa 12 000 – 24 000€/kk. Tämän lisäksi lääkärifirmoissa työskentelevät pystyvät erilaisilla yhtiöjärjestelyillä siirtämään ansionsa 28 prosentin yhtiöverotuksen piiriin. Lääkärit itse kuitenkin korostavat valinnoissaan työjärjestelyjä ja –olosuhteita ennen palkkaa.

Ongelma on valtakunnallinen, mutta siinä missä muualla joka kymmenes lääkäri uupuu, niin Oulusta puuttuu joka kolmas. Lienee kitkerä fakta, että Oulun kaupungilta on mennyt maine lääkärityönantajana. Johtamisjärjestelmä on epäluottamuksen takana. Tilaaja – tuottaja –mallista on tästäkin syystä tehtävä uudelleenharkinta ja muotoiltava uusi linjakkaampi tavoiteorganisaatio.

Ratkaisuna pahimpaan hätään on Oulussa nyt päätetty kokeilla Tampereen mallia. Yksi terveyskeskustyöpari, eli pienimuotoinen vastaanottotoiminta kilpailutetaan. Vastaanotto tapahtuu yksityisen tiloissa. Kilpailuun laitetaan 22 000 asukkaan palvelut, mikä jättää myös kaupungin omalle tuotannolle tilaa kehittyä. Kyseessä on tilapäinen, kolmivuotinen ratkaisu. Näin voimme turvata hoitoonpääsyn myös tässä erittäin vaikeassa tilanteessa. Kaikki kahdeksan kaupungin terveysasemapiiriä jatkavat toimintaansa eikä yhtään asemaa kilpailuteta. Tehty ratkaisu on kuitenkin vain ensiapua. Lääkärinpulan syvemmät syyt vaativat myös valtakunnan tason toimenpiteitä. Terveyskeskustyö ansaitsee kunnianpalautuksen.

Kuva Slovenian matkalta

Tässä on tiistailta kuva Ljubljanan yliopistoon kuuluvan kuntoutussairaalan edestä, jossa tutustuimme Living lab - hankkeeseen. Hankkeessa oli toteuttu ns. ubi-koti, jossa oli uusinta tekniikkaa ja internetiä hyödyntäen luotu muun muassa vaikeavammaisille soveltuva ympäristö. Tietokone toimi silmänliikkeellä, ikkunat saattoi avata kauko-ohjaimella ja niin edelleen.

Kuvassa sekä meitä pohjois-pohjalaisia että slovenialaisia isäntiä.

Noottikriisiä kokemassa

Slovenian lähestyvät parlamenttivaalit saivat epämukavan suomalaiskäänteen, kun Ylen MOT-ohjelma esitti hiljattain väitteen 21 miljoonan euron lahjuksista Patrian panssariajoneuvo- ja kranaatinheitin kaupan yhteydessä. 278 miljoonan euron kauppa tuli Patrialle ohi paikallisen tarjoajan, mikä ymmärrettävästi kiristi suupieliä. Löylyä kiukaalle lisäsi sekin tieto, että Kroatia on tehnyt Patrian kanssa vastaavat kaupat – juuri väitettyjä lahjuksia edullisemmalla hinnalla.

Kohu on maassa tuntuva, minkä sain kokea paikanpäällä Ljubljanassa, josta palasin maakuntaliiton matkalta keskiviikkona aamuyöllä. Päivälehdet olivat täynnä usean sivun liitteitä asiasta, ja aiheesta puhuivat niin kadunmiehet kuin kansanedustajat. Suomi on saanut peräti kaksi noottia Slovenian valtiolta, missä vaaditaan oikaisua väitteisiin sekä toisen näkökulman esittelevää kakkososaa MOT:iin. Nootit eivät siis olekaan pölyistä historiaa Kekkosen tuoksusta huolimatta. Asian vakavuudesta kertoo se, että suomalainen MOT –ohjelma lähetettiin 3.9. kokonaisuudessaan tekstitettynä Slovenian TV:ssä.

Kuten kunnon poliittiseen soppaan kuuluu, on tässäkin kriisissä esitetty huimia väitteitä kupletin juonesta. Salaliittoteoriaan taipuvaiset näkivät MOT-ohjelman yrityksenä puuttua vaalitulokseen. Vaalit käydään 21.9. ja päähaastajana on sikäläinen demaripuolue. Yhden päivän uutiseksi onneksi jäi epäilys kansainvälisen sosialidemokratian juonesta kaataa istuva pääministeri Janez Jansan keskustaoikeistolainen hallitus: onhan Ylen pääjohtaja Mikael Jungner jestas sentään demari ja entinen pääministeri Lipposen eritysavustaja! Oulun SDP:n piirin puheenjohtaja sai silti kulkea täysin rauhassa, kuten myös matkalla ollut Ylen hallintoneuvoston jäsen kansanedustaja Mirja Vehkaperä (kesk.). Keskenämme naureskelimme, että juuri nyt ei kannata erikseen kerskua näillä ”kytköksillä”.

Mielenkiintoista on seurata kuinka vaaleissa käy. Paikallisilla tuntui olevan se käsitys, että Jansa on parhaimmillaan puolustautuessaan, joten jännät paikat on.

Suurlähetystöstä saamamme tilannekuvan mukaan enemmistä slovenialaisista kuitenkin luottaa Suomen poliisin tutkintaan. Suomea on aina arvostettu Sloveniassa, eikä hyvä kuva hevin säry. Pieni kulttuuriero liittyy ehkä siihen, pääministeri Janez Jansa on vaatinut Suomea ojentamaan tiedotusvälineitä. Sehän ei tietenkään tule kuuloonkaan Suomessa, missä riippumaton media on itsestään selvyys.

Tämä kohu laantuu vähitellen, ellei tutkimuksissa ilmene aihetta korruptiosyytteisiin.

Slovenia on muuten erittäin kaunis, viehättävä ja kohtuullisen vauras maa. Länsi-Balkanin maista se on ehkä edistyksellisin, ja on ollut sitä jo Titon hallinnon aikana osana Jugoslaviaa. Maa kuuluu EU:hun ja Natoon vuodesta 2004 ja euro on toista vuotta käytössä. Oululaisetkin tuntuvat löytäneen Ljubjanan, ainakin mitä voi päätellä liki sadan hengen eläkeläisporukasta, joka käveli kadulla vastaan.

Kivaa koleaan syksyyn

Oulun kulttuurielämän kohokohtia on Musiikkivideofestivaalien palkintojenjakotilaisuus Pumpeligaala. Sieltä muutama kuva tuomaan tunnelmaa. Kanssani kuvissa on Hilkka Suvanto, valokuvaaja puolestaan oli Juha Säkkinen. Glamour!


Lisää kivaa oli Demarinaisten tyyli-illassa Tyylikoulu WellHottarissa. Kuvassa Elisa Koivumaa kokeilee minulle uutta mineraalimeikkiä (kuvat Hanna Hedman):

Naisia oli liikkeellä iso porukka ja ilta oli rattoisa, kuten näkyy. Ahkeran puurtamisen ohella on mukava kokoontua välillä ihan muissa merkeissä. Täytyy ottaa toistekin.


Syksy on aina harvinaisen työteliäs. Syyskausi on niin lyhyt. Syyskuuhun, lokakuuhun ja marraskuuhuhn pitää mahduttaa kaikki tekeminen, sillä joulukuu menee jo joulun odotuksessa. Tänä vuonna syksyä sähköistävät kunnallisvaalit. Vaalipäivä on lokakuun 26.päivä. Demarit ovat hyvässä iskussa ja listat alkavat olla jo valmiita.

Sofi Oksanen, Runoilija

En ole lukenut yhtään Sofi Oksasen runoa, mutta olen vakuuttunut että hän on suuri Runoilija. Vielä hetki sitten Oksaselta oltiin eväämässä kutsu Suomen Pietarin pääkonsulaatin runoiltaan. Kohu nousi, eikä syyttä. Vaikka pääkonsuli Olli Perheentupa mitä selitti, asiaa ei voinut olla yhdistämättä Oksasen tuoreeseen romaaniin Puhdistus, joka käsittelee Viron vaikeita vuosia venäläisen miehitysvallan alla. Muodostui vaikutelma poliittisesta tarkoitusharkinnasta menneen maailman tyyliin. Sananvapausjärjestö Suomen PEN puuttui asiaan ja kritisoi Sofi Oksasen tulleen diskriminoiduksi poliittisin perustein. Lopulta kutsu tuli, kun ulkoministeri Alexander Stubb esitti toiveen Oksasen esiintymiskutsusta. Hyvä. Turhaan nöyristelyyn ei pidä sortua.

Maailma ei ole pelkästään mikään auvoisa lintukoto, sen osoittaa viime aikojen kauhistuttavat uutiset Venäjän ja Georgian sodasta. Jos joku ajatteli ettei tällaista enää voi tapahtua, ei ainakaan länsimielistä EU:n ja Naton jäsenyyttä kaipavaa maata kohtaan, niin valitettavasti väärin ajateltu. Tunnelmat idän ja lännen välillä on kiristyneet. Lisää paineita saattaa muodostua Puolan ja Yhdysvaltain päästyä sopimukseen ohjuskilven rakentamisesta.

Kunpa maailman kansat osaisivat elää sovussa. Kunpa voimat miteltäisiin rauhan areenoilla kuten Pekingissä tänään.

Kauppa käy ja elämä jatkuu

En usko että varsinaisesti olisi salailtu asiaa, mutta vähintään minulle tämä tuli aitona uutispommina: Toivo Sukari rakentaa Ideaparkin Oulun eteiseen, Kiiminkiin.

No huh huh.

Asiasta on tehty esisopimus tänään Kiimingin valtuustossa ja kaavapuoli on kunnossa. Ostosparatiisi tulee kiimingin yrityspuiston laajennukseen, johon on kaavoitettu erikoistavarakaupan toimintoja myös seudun yleiskaavassa. Toivotetaan siis ostosneliöt tervetulleiksi. Mutta silti: vuosikausia olemme voivotelleet Oulun kaupungin keskustan keskenkasvuista tilaa. Kiimingin Ideapark on totinen märkä rätti naamalle. Tällä etäisyydellä oleva 100 000 neliön ostoskeskus ei voi olla syömättä Oulun kaupungin vetovoimaa. Onkohan asiasta keskusteltu seutuvaltuustossa? Entä tarkoittaako tämä että seudullinen joukkoliikenne parantuu tältä osin? Vähintään Sukari tuli heittäneeksi pallon Oulun päättäjille. Seutu tulisi nähdä nykyistä laajemmin yhteisenä kaupan (ja muiden toimintojen) kehittämiskohteena. Toisaalta olen vahvasti sitä mieltä, että Oulun kaupunkikeskustan elinvoimaisuuden ja vetovoimaisuuden kehittäminen ei ole vain Oulun tai seudun, vaan koko Pohjois-Suomen etu.

Toinenkin päivän uutinen kosketti monia: legendaarinen 45Special -ravintolan portsari Juha Oksanen on kuollut äkillisesti. Kuolemantapaus on herättänyt vilkkaan keskustelun Kalevan Juttutuvassa. Oksanen on legenda, josta minullakin on kokemukseni, ja josta on monet jutut kerrottu. Lainaan Juttutupaan kirjoittaneen nimim. entisen oululaisen tekstiä, sillä se kuvaa omia (haikeita) tuntemuksiani hyvin: "Kyllä Oksanen on jättänyt minunkin nuoruuteen omat muistot, ja ei niitä huonoiksi voi sanoa. Ajan hampaan nakertamista ei voi pysäyttää, vain muutos on pysyvää. Mutta onneksi jutut jäävät elämään. Juhan muistoa kunnioittaen."
Moni kommentoi ettei Oksasen kuolema ole julkaisukynnyksen ylittävä uutinen lainkaan. Mielestäni Kaleva oli mukana monen oululaisen todellisuudessa tuodessaan asian julki. Jotkut persoonat ovat kokoaan suurempia.

Elokuu on jo hyvässä vauhdissa. Kiitos kärsivällisyydestä teille kaikille jotka olette kaivanneet kesätunnelmiani tänne blogiin... kesä sujui kivasti. Kohokohta oli Muumimaa -matka lasten kanssa heinäkuussa. Mieleenpainuva päivä oli myös uuden puoluesihteerimme Ari Korhosen vierailu täällä. Pidimme tilaisuudet Ylikiimingin ja Oulun toreilla.

Kuluttajille tietoa

24d -sivustolla suomenruotsalaisten demarien puheenjohtaja Steven Frostdahl otti kiinnostavan näkökulman vaalirahoituskohuun. Kaikkea jupakasta on sanottu, mutta juurikaan ei ole huolta kannettu näiden maakuntien Suomen yritysten vastuusta kuluttajille. Kyllä kai kuluttajaa kiinnostaa tietää kenen kampanjaa yrityksen voitoista tuetaan.

Ostokäyttäytymiseen ei voi olla vaikuttamatta se, mitä puolueita ja ketä on tuettu. Euronsa antaa ilman muuta mieluummin sen yrityksen kassaan, joka tukee kuluttajalle tärkeitä arvoja. Tänä päivänä firmoja vaaditaan kertomaan monenlaisia tietoja toiminnastaan yhteiskuntavastuun nimissä. Lisättäköön listan jatkoksi nimet keitä on tuettu. Saapa nähdä syntyykö valistuneiden kuluttajien toimesta vaalirahaboiketteja. Ei Ideaparkille, ei Maskulle...

Avoimuutta ei voi liikaa korostaa.

Vasemmistoliiton vallanhimo hämmästyttää

Oulun vasemmistoliiton kellokkaat ovat olleet viime päivänä näyttävästi äänessä paikallisissa lehdissä. Lähestyvät kunnallisvaalit ovat herättäneet puolueessa piilevän vallanhalun: nyt halutaan rynniä valtuuston johtoon. Ryhmän puheenjohtaja Risto Kalliorinne ei paljoa kainostellut ilmoittaessaan ykskantaan tavoittelevansa ykköspuheenjohtajan nuijaa.

Tällaista vallanhimoa on tavattu politiikassa toki toisaallakin. Sukua ilmiölle on pääministeri Matti Vanhasen vallanhimo hänen ilmoittaessaan pyrkynsä jatkaa tehväänsä vielä vuoden 2011 eduskuntavaalien jälkeen. Näitä poikia ei vaatimattomuus paljoa kaunista, mutta järjestelmän turvalukko on onneksi äänestäjien tahto. Vaaleissa puheet punnitaan.

Vasemmistoliitto haluaa hyökätä erityisesti SDP:n kimppuun. Tämä kohauttaa väkisinkin kulmia. Politiikka on tietysti taistelua kannatuksesta ja asemista, mutta toisaalta: ilman yhteistyökykyä ei pitkälle pötkitä. Kun Kalliorinne arvostelee erityisesti nykyisen kaupunginhallituksen puheenjohtajan Tuija Pohjolan (sd.) saaneen asemansa vain punavihreiden koalition ansiosta, hän ohittaa sujuvasti sen tosiseikan ettei hänelläkään ole asiaa tuolle paikalle ilman mainittua yhteistyötä. Vai kuvitellaanko vasemmistoliitossa, että yhteistyölippu voidaan lunastaa vain omiin tarpeisiin?

Tähtivieraana vaaleihin on saatu Kainuusta ex-kansanedustaja Anne Huotari, mikä lanseerattiin otsikot paukkuen. Tervetuloa Anne vaan, tilaa ansioituneille naisille on. Huotari-innostuksen taustalle jää se vasemmistoliitolle kipeä tosiseikka, ettei puoluen listoilla eikä ryhmässä ole juurikaan uusia nuoria nimiä. Mille tahansa puolueelle nuoret ovat elinehto, minkä Oulun demarit ovat oivaltaneet. SDP:ssä on nostettu nuoria hyville paikoille niin piirissä kuin paikallisyhdistyksissäkin. Oulun valtuustoryhmässä on erityisesti varavaltuutetuissa useita päteviä nuoria, jotka syksyn vaaleissa tulevat tekemään läpimurron. Kaikki kunnia konkareilla niin omissa kuin muidenkin riveissä, mutta uskottavaa kunnallispolitiikkaa ei Oulun kaltaisessa opiskelijakaupungissa tehdä pelkkien vanhojen partojen voimin.

Vapusta kesää kohti

Itse kullakin on omat vappuperinteensä. Itse muistan lapsuudesta vapun käynnistäneen kesän, äiti kaivoi kesäkengät esiin ja isä osti vappumatinean jälkeen ensimmäisen tötterön Madetojansalin kulmilta. Työväen vappuun kuuluvat marssit ja puheet. Tänä vappuna olin Kuusamossa puhumassa.

Ylen tänään julkistetun mielipidetutkimuksen mukaan SDP:n puheenjohtajakilvassa on uusi ennakkosuosikki. Jutta Urpilainen oli kirinyt Tuomiojan jälkeen kakkoseksi, ja toisen kierroksen ennusteen mukaan hän peittoaisi sekä Tuomiojan että Filatovin. Johan tuli dynamiikkaa tähän kisaan.

Mielipidemittauksia tosin vielä tulee. Mieleen muistuu kokoomuksen puheenjohtajakiertue, jonka aikana Marjo Matikainen-Kallström oli ylivoimainen ennakkosuosikki ja runsaasti kannatusta sai myös Ben Zyckowicz - jopa ilman että hän oli edes mukana koko kisassa. Myös SDP:n historiassa puheenjohtajavalinnat ovat olleet yllätyksellisiä. Paavo Lipponen peittosi aikoinaan Antti Kalliomäen vasta itse puoluekokouksessa pitämänsä veret seisauttavan puheen avulla.

Stubb

Alexander Stubb nousi yllätysnimenä uudeksi ulkoministeriksi kun Iikka Kanerva sai mennä. Hyvä valinta kokoomukselta, pakko myöntää. Pidän Stubbista tyyppinä, hänen avoin ja positiivinen asenteensa on sellainen jota SDP:ltäkin kaipaan lisää. Esiintyjänä Alex Stubb on erinomainen. Olen tavannut hänet parikin kertaa, kerran maakuntapäivillä Oulussa ja kerran europarlamentissa. Tunnustan, että luen Alexin kolumnit aina ensimmäisenä Finnairin ilmaislehdestä.

Poliittisesti ministeriruletin päätelmä on kova. Stubb on vahva Naton kannattaja, ja tulevan ulkoministerin kantana se on kokoomukselta linjaus, joka ei voi olla vaikuttamatta kannatukseen. Maan virallinen linja ei tue Natoon liittymistä, ja mielenkiinnolla odotan tekeekö kokoomus nyt uuden tulkinnan.

Kanervan kohtaloksi koitui asiattomat tekstarit. Kuten aiemmin arvelin, harkinta-aika oli kokoomuksessa meneillään. Se päättyi eroon, kun Kataisen luottamus loppui. Ehkä hän sai tietoonsa asioita, joista ei vielä olla julkisuudessa puhuttukaan. Seksiskandaalit miespoliitikkojen ympärillä ovat häpeällisen yleisiä. Mikä teitä miehiä oikein vaivaa.

Oulun SDP:n puoluekokousedustajavaali päättyi eilen. Tulin valituksi Hämeenlinnaan hyvällä äänimäärällä heti Oulun kakkosena Tapio Karjalaisen perässä. Ykkösäänissä olimme Tapion kanssa selvästi kärjessä, Tapio minua vielä huikeasti edellä. Luottamus tuntuu tietysti hyvälle. Omien tuki on politiikassa erittäin tärkeää. Kauneusvirhe vaalissa on se, ettei Oulun Sos.dem. Työväenyhdistyksen puheenjohtaja Mikko Sormunen tullut valittua. Mikko on tehnyt hyvää työtä. Miksei järjestötyön vastuunkantoa puolueessa arvosteta enemmän?

Voihan veljet

Nyt tiedämme ulkoministeri Ilkka Kanervan erotiikkatanssijatar Johanna Tukiaiselle lähettämän tekstarin sisällön, kiitos Ilta-Sanomat. Pitihän se arvata: Haluatko tehdä sitä... jne. Noloa! Surullinen episodi kaiken kaikkiaan, jonka ytimen tiivisti mainiosti luonnehdinta aikakausilehdessä, "kerrankin maassa on ulkoministeri, joka ei kirjoita väitöskirjaa tai tylsiä historiateoksia, vaan tekstareita." Kirvelevä asia maassa, joka ylpeilee maailman parhaalla koululla ja korkealla osaamisella. Toisaalla on avaruusajan teknologiat ja äly, toisaalla kivikauden vietit.

Suomen keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen riensi antamaan täyden tukensa Kanervalle. En taida olla yksin arvailuissani, että täyden tuen julistus saa kylmät väreet varsinkin täällä kepun sydänmailla monen hurskaan keskustalaisen selkäpiihin. Mutta onhan heillä sulattamista itse Vanhasenkin toimissa. Moraali on koetukselle, tai uustulkinnassa.

Tänä päivänä poliitikkoja arvioidaan laajemmin kuin vain ammatillisin perustein. Kun ideologiat ovat liudentuneet ovat pinnalle nousseet henkilöt. Tähän ovat poliitikot itsekin vaikuttaneet: mieluusti esiinnymme julkisuudessa myös yksityishenkilöinä itsellemme soveliaissa yhteyksissä. Voi tietenkin (ja pitääkin) vaatia, tai ainakin pyytää, yksityisyyttä myös poliitikoille. Kaikki ei voi olla julkista. Ja toisaalta, kyllä kai tämä sivistynyt kansa seuraa tiedotusvälineistä mieluummin oikeita asioita vellovien ihmissuhteiden sijaan. (?)

En erityisemmin tunne vetoa siihen lynkkausmielialaan, jota Kanervankin tapauksessa on esiintynyt, vaikka tietenkin toivoisi sivistyneempää ja hienostuneempaa toimintaa ylimmältä valtiojohdolta. En tiedä olisiko ulkoministerin syytä erota jupakan vuoksi -- harkinta-aika on kokoomuksessa silti varmasti meneillään. Ensimmäisen kiven heittäjät saavat minut aina kavahtamaan.

Lopulta jäljelle jää kollektiivinen nolous.

Kelle Koillis-Euroopan pääkaupunki?

Maassa ei hädin tuskin olla selvitty Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, kun valtiovalta ravistaa alueita uusilla laatikkoleikeillä. Homman nimi on nyt Alku, ja kyse on aluehallinnon uudistuksesta. Taustalla on hallituohjelmaan kirjattu tavoite vahvistaa maakuntien liittoja. Sen tähden alueilta pyydettiin hiljattain lausunnot luontevista aluejaoista.

No niin. Aihe on takuuvarma politiikan hittijuttu, sillä kaikilla on kiihkeä mielipide kun karttoja piirretään uusiksi. Lapin liitto reväytti lausunnossaan, ja esitti Kuusamon erottamista Pohjois-Pohjanmaasta ja liittämistä Lappiin. Nyt käydään keskustelua kelle Kuusamo kuuluu.

Lappilaisia on jo jonkin aikaa närästänyt Kuusamon markkinointi Lappi-brändin avulla. Lapissa katsotaan, että heidän panostuksensa matkailuun ja Lapin kansainväliseen tunnettuuteen kuuluu heille, eikä vapaamatkustajia katsota hyvällä. Liitettäkään Kuusamo Lappiin, mikäli markkinoinnissa kalastellaan heidän maillaan. Kuusamossa sen sijaan on ajateltu käytännönläheisesti asiaa turistin silmin: matkailijalle ei liene väliä onko kohde sitä oikeaa Lappia vai siitä läheltä.

Kuinka riita poikki? Tai, onko maakuntarajoilla oikeasti väliä? Koillismaalla on oma identiteettinsä joka tapauksessa, osittain kiitos kirjailija Reino Rinteen. Euroopan unionin rakennepolitiikassa Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa kuuluvat samaan NUTS2 -suuralueeseen, joten rysäystä ei tulisi. Toisaalta, jos kuusamolaisilta kysytään, niin he suuntaavat Ouluun. Lappilaisuus tuntuu monelle kaukaiselta.

Jos aluejakoja katsottaisiin puhtaalta pöydältä, niin luonteva ratkaisu voisi olla seuraava. Emmehän ehdoitta luovuta Koillis-Euroopan pääkaupunkia Lapille, vaan vaihtomaana otamme Kemi-Tornion Pohjois-Pohjanmaahan. Perämerenkaarella on pitkäjänteistä yhteistä kehitystyötä, ja muutenkin Kemi-Tornio asettuu luontevasti Pohjois-Pohjanmaan rannikon jatkumoksi. Rannikon perusteollisuus kuuluisi yhteen kehittämispolitiikan kokonaisuuteen. Esitin ajatuksen jo lausuntoamme käsittelevässä maakuntahallituksen kokouksessa. Vielä eivät maakuntarajojen mannerlaatat liikkuneet ja lausunnoksemme muodostui tyytyväisyys nykyisiin rajoihin. Ei maakunnassamme mitään vikaa tai puutetta ole, mutta luovuus kunniaan kuitenkin...

Karkauspäivänä

Raskas viikko takana.

Kun poliitikko joutuu tällaiseen julkiseen pyöritykseen, voi tietysti todeta sen kuuluvan työnkuvan kuuluuviin riskeihin. Ralli on kovempi jos sattuu olemaan vähänkään julkisuuden henkilö. No. En ole kone ja tunnustan, että viikko on ollut raskas.

Kun kävin maanantaina oikeudessa todistajana, arvelin vuosia kestäneen epämääräisen arvuuttelun asemastani suhteessa oululaisen säätiön sotkuihin olevan selvä ja ohi. Asiaa on kuitenkin käsitelty mediassa niin kuin on käsitelty. Mutta minun osaltani asia on nyt loppuunkäsitelty. Kiitos teille kaikille jotka olette osoittaneet tukea näinä päivinä. Kuinka laulussa sanotaankaan: "Mistä tunnet sä ystävän.."


Viime viikonvaihteessa tapasin kenttäväkeä Oulun eteläisessä, kuvat sieltä. Harvinaisen paljon oli ihmisiä jokaisella paikkakunnalla, ja kuten kuvista näkyy, hymy oli herkässä.


Hyvää hiihtolomaa lukijoille!

Demarit liikkeessä

Ei tätä olisi arvannut!

Niin moni kaipasi liikkeeseen eloa, happea työväentaloihin. Ja nyt olemme tilanteessa, jossa todentotta kaikki on avointa. Viikonloppuna minutkin saavutti viesti: Eero Heinäluoma pyrkii jatkokaudelle SDP:n johtoon. Ja muutaman minuutin kuluttua: Korjaus edelliseen: Eero Heinäluoma luopuu SDP:n puheenjohtajuudesta.

Ei tätä olisi arvannut.

Hyvä näin. Nyt on uudistumisen aika. Heinäluoman ilmoitus tarkoittaa, että koko puoluejohto vaihtuu. Sama meno ei voi jatkua. Eikä voi kuin yhtyä emeritus-puheenjohtaja Paavo Lipposen arvioon, ettei mantrojen hokemisella enää johdeta puoluetta. Uusi tilanne haastaa puolueen uudistavat voimat esiin. Vapauttavaa, hienoa.

Toistaiseksi kisassa ovat Erkki Tuomioja, Jutta Urpilainen sekä tänään kisaan ilmoittautunut Miapetra Kumpula-Natri. Kumpikin jälkimmäisistä on sekä varteenotettava haastaja Tuomiojalle että uskottava pääministeriehdokas. Ilmoitusta odotetaan vielä ainakin Tarja Filatovilta. Naiset ovat vahvoilla, ja selvästi heille on nyt kysyntää. Mieltäni ilahdutti Miapetra Kumpula-Natrin avoimuus onnellisesta perhetapahtumasta - minun on helppo samaistua pikkulapsiperhe-elämää elävän Kumpula-Natrin tilanteeseen. Hyvä naiset! Eläköön tasa-arvo.

Lordilla maailmalle

Eilen tehtiin Oulussa suomalaisen elokuvan historiaa. Rovaniemen oman pojan, Mr Lordin nimikkoelokuva Dark Floors sai maailmanensi-iltansa Oulun jäähallissa tuhatpäisen yleisön edessä. Oli upeaa olla mukana. Houstasin kutsuvieraita Poem-säätiön edustajana. Ilta oli spektaakkeli ja onnistunut sellainen.

Euroviisuvoitosta maailmanmaineeseen noussut Lordi on ilmiönä osoitus luovan teollisuuden kasvusta ja pohjoisen elokuvaosaamisesta. Leffa kuvattiin Oulussa Ruskon hylätyssä teollisuushallissa Pohjois-Suomen elokuvakomission tekemän työn ansiosta. Kuvauspaikalla on väliä, sillä kuvaukset tuovat aina työtä ja euroja alueelle. Oulun demarit myönsivätkin Pohjois-Suomen elokuvakomissiolle vuoden yhteiskunnallisen teon palkinnon tunnustuksena uuden toimialan eteen tehdystä työstä - globalisaation sopeutumista tämäkin.

Elokuva on sitä itseään eli piinaavaa kauhua. Katsokaa kaikki jotka uskallatte!

Uudistuksiin vauhtia

Koillismaan aluetapaaminen tänään Kuusamossa pureutui paikallisen elinkeinopolitiikan kuumiin aiheisiin sekä SDP:n ajankohtaisiin asioihin. Koillis-Euroopan pääkaupungissa, kuten siellä leikkisästi sanottiin, on päällimmäisenä huolena lentoaseman laajennukseen liittyvät yllättävät kiemurat. Kuusamossa on linjakkaasti satsattu matkailuun, ja tuloksena onkin kasvava matkustajavirta. Alueella on oltava edellytykset vastata lisääntyneeseen kysyntään. Saavutettavuus on aivan avainasemassa, ja tähän lentokentän investoinneilla tähdettäisiin. Hanke meinaa nyt kompastui ortodoksiseen tulkintaan julkisen tuen osuudesta. Tuore tulkinta katsoo kenttää hallinnoivan Finavian yritystukilain piiriin, jolloin julkisen tuen osuus voisi olla vain 15% alkuperäisen 60%:n sijaan. Kyse on noin 10 miljoonan euron hankkeesta, eikä sellaisia summia kaiveta alueelta. Säännösten tulkintaan tulisi saada käytännön järkeä. Tämä on tahdon asia, kuten kokouksessa tänään todettiin. Kuusamon lentoaseman kehittäminen vastaamaan turismia palvelee laajasti koko pohjoisen Itä-Suomen tulevaisuuden kehittämistä. Kun kuvaan ottaa Kemijärven tilanteen, on helppo ymmärtää miksi Koillis-Suomen tulevaisuuden kasvualoihin on panostettava.

Sähköä puolueen tilaa käsitteleviin puheenvuoroihin toi eilinen uutinen Erkki Tuomiojan lähtemisestä mukaan puheenjohtajakilpaan. Tuomiojan lähtö on erittäin hyvä ja tervetullut asia. Nyt on aika kaikkien puheenjohtajaehdokkaiden astua esiin. Seuraavaksi ilmoitusta odotetaan tietysti puheenjohtaja Heinäluomalta. Muitakin saattaa ilmaantua, mikä on vain hyvä asia.

Tuomiojan esittämä ajatus neuvoa-antavasta jäsenäänestyksestä puolueen puheenjohtajasta on mielenkiintoinen esitys. Tämä aktivoisi jäsenistöä ja sopii hyvin avoimuutta ja osallisuutta korostavaan aikaan. Silti pelkään, että kesäkuun puoluekokoukseen esitys tulee liian myöhään - nyt on meneillään ehdokasasettelu puoluekokousedustajaehdokkaista. Se on jäsenvaali, joka seuraavaksi käydään. Toisekseen, jäsenvaali ei mielestäni voi olla neuvoa-antava. Jos jäsenistö jotain lausuu, niin kyllä se on sitova päätös. Muun muassa Tanskassa on valittu puheenjohtaja näin. Menettely tulee valmistella sääntöihin kesän kokouksessa ja ottaa käyttöön seuraavassa puoluekokouksessa. Myös piirien puheenjohtajat tulisi jatkossa valita jäsenäänestyksellä. Tulisi eloa ja virtaa näihinkin valintoihin. Nyt selkeästi tilausta uudistuksille. Tämä momentum tulee käyttää rohkeasti ja viisaasti.
Kuvat ovat Koillismaan kokouksesta. Tässä yllä sanailen Kuusamon vahvan naisen Leena Mustosen kanssa. Kuvat Paavo Jurmu.