Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue.
Joensuun puoluekokouksen jälkeen kaksi asiaa on varmaa: puheenjohtaja Jutta Urpilainen vahvisti asemaansa puolueen johtajana, ja valittuamme Mikael Jungnerin puoluesihteeriksi lähdemme kevään 2011 eduskuntavaaleihin uudella väännöllä. Keskusta ja kokoomus saavat todellisen haasteen.
Moni on ehtinyt epäilemään miten demareiden kolmoiskärki Urpilainen-Heinäluoma-Jungner toimii. Minä uskon että se puree. Jungner toi puoluejohtoon tarvittavaa katu-uskottavuutta tietyn politiikkaa vähemmän seuraavan ihmisryhmän parissa. Sellaista sanomaa, johon muun muassa Barack Obaman kampanja rakentui – horjumatonta uskoa parempaan. Kaikki on mahdollista. SDP on rakkauden puolue!
Heinäluoma taas vetoaa ns. peruskannattajiin. Se on tarpeen, sillä työväenliikkeen pitää kyetä puhuttelemaan kaikkia kansankerroksia. Mutta SDP:n suuresta linjasta täytyy pitää kiinni. Ihmiset odottavat SDP:ltä ennen kaikkea ratkaisuja talouden ja työllisyyden vaikeisiin kysymyksiin. Ihmisten hätää ja epävarmuutta tulevaisuudesta ei saa käyttää hyväksi rakentamalla epärehellisiä syitä ja seurauksia talouskriisiin. Luottamuksen palauttaminen ja uskottavan talouden tasapainottamisohjelman laatiminen on SDP:n ydinosaamista, ja siinä on avain tulevaan vaalivoittoon.
Urpilainen hahmotteli linjapuheessaan aivan oikein tarvetta laatia kahden vaalikauden mittainen julkisen talouden tasapainotusohjelma. Tarvitaan menokuria ja maltillisia pääomaan ja varallisuuteen suunnattuja veronkorotuksia. Samaan aikaan on huolehdittava siitä, että kansan kahtia jakautuminen ja köyhyyden lisääntyminen torjutaan.
Oma varapuheenjohtajaehdokkuuteni meni kuten arvelinkin sen menevän: etelän suuret piirit jyräsivät ja entiset varapuheenjohtajat jatkoivat. Pohjois-Suomen rahkeet eivät riitä puoluejohtoon ilman isojen piirien tukea. Sain kuitenkin hyvää palautetta niin puheestani kuin ehdokkuudestakin. Kiitän tuesta ja rohkaisevasta palautteesta. Ehdokkuus oli tärkeä keskustelunavaus pohjoisesta: keskustapuolue tulee haastaa vahvemmin sen omilla kannatusalueilla. Näin torjumme sen pyrkimyksiä Etelä-Suomessa.
Töisevät kolme päivää Joensuussa kului. Olin mm. kommentaattorina talous- ja työllisyyskeskustelussa ja Ajankohtaisen Kakkosen haastattelussa tv:ssä.
Puoluekokouksen huipensi omalta osaltani se, että sain toimia lauantain kokouksen puheenjohtajana. Valtavan kokouksen vetäminen on huima homma – kunniatehtävä.
sunnuntai 30. toukokuuta 2010
tiistai 4. toukokuuta 2010
sunnuntai 2. toukokuuta 2010
Vappu 2010
Vappu on kansainvälisen solidaarisuuden ja työn juhla. Nyt solidaarisuus on koetuksella, kun kansainvälinen talouskriisi uhkaa koko Eurooppaa. Myös meiltä suomalaisilta odotetaan tukea toisille EU-maille.
Kysymys on 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksista: ensin kaatuivat riskejä ottaneet pankit. Nyt ovat kaatumassa heikot valtiot. Olemme osana Eurooppaa myrskyn silmässä, ja meidän pitää osata arvioida se, millä tavoin uudesta kansainvälisen talouden myrskyrintamasta ei tule yhtä suuria vahinkoja kuin ensimmäisestä.
Lyhyellä tähtäyksellä meneillään oleva Kreikan kriisi vaikuttaa jopa positiivisesti: euron arvon aleneminen, eli devalvoituminen, parantaa suomalaisten vientiyritysten asemaa. Pitkällä tähtäyksellä tulevat ongelmat: jos Kreikka kaatuu - saati että tauti leviää Portugaliin, Espanjaan ja eteenkinpäin - aiheuttaa se valtavan pankkikriisin Euroopassa, sillä Kreikan lainat ovat eurooppalaisissa pankeissa. Uuden kriisin lasku kaatuu veronmaksajille. Saksa joutuu lamaan ja Suomen ulkomaankauppa kriisiytyy.
Kuluneella viikolla on puhuttu Kreikan mahdollisesta rahoituspaketista, joka on kasvanut alun 45 miljardista nyt jo ehkä 120 miljardiin euroon. Se on valtava lasku. Suomen osuudeksi nämä summat merkitsevät suuruusluokaltaan enimmillään 1,5 miljardia euroa. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lisätalousarvion asian hoitamista varten.
Summat ovat suuria ja suurten linjojen vetäjille olisi nyt kysyntää. Mutta hallituksen johdossa ei tunnu olevan ketään, joka kasvaisi tilanteen mittoihin. Talouspolitiikan puheenvuoroista puuttuu tilannetaju. Vaisusti on vain puhuttu siitä, että Kreikalle annettavasta kriisilainasta saadaan isompi korko kuin millä Suomi omat lainansa ottaa. Pahimmassa tapauksessa jäävät kuitenkin korot ja osa pääomastakin saamatta, jos hätärahoitus ei tehoakaan.
Hallituksessa on ajettu linjaa, jossa EU-päätöksentekoa keskitettäisiin pääministerille. Ajatus on hyvä, parlamentarismi sopii kansanvaltaan. Mutta käytännön sovellus jää vajaaksi, jos hallituksessa ei ole ketään, joka valtaa osaisi käyttää.
Vähintä mitä hallitus voisi tehdä, olisi Suomen oman talouden kuntoon laittaminen. Mutta tämä on ollut vierestä katsomisen hallitus: viikon työttömyystilastoista sanottiin, että kasvun kärki on taittumassa. Hallitukselle riittää, että työttömyyden kasvu hidastuu, parannusta ei edes uskalleta tavoitella. Työllisyyspoliittisia investointeja ei ole tehty, vaan hallitus on luottanut pelkkään pääosin hyvätuloisille suunnattuun veroelvytykseen. Myöskään työllistämiseen ei ole lisätty tilanteen vaatimia voimavaroja. Suomi on OECD-maiden häntäpäässä työllistämistoimien osalta.
Työmarkkinoille tarvittaisiin keskitettyä sopimusta. Nyt työnantajat riitelevät keskenään ja työntekijät joutuvat hakemaan oikeuksiaan lakoilla. Seuraava nousukausi pistää työmarkkinat sekaisin, kun kaikki pyrkivät osille talouskasvusta toisista välittämättä. Hallituksen suuri virhe on ollut antaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan rapautua.
Pohjois-Suomelle meneillään oleva talousmyllerrys on vaaran paikka. Tavallisesti nousu tulee tänne Etelä-Suomea myöhemmin ja tavallisesti se edellyttää valtion aktiivisia toimia. Hallitukselta puuttuu näkemys ja tahto, joilla tähän päästäisiin. Pohjois-Suomelle tärkeät investoinnit, kuten ratarakentaminen tai riittävistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista ja yliopiston perusrahoituksesta huolehtiminen, ovat puutteellisesti hoidettu.
Seuraavat eduskuntavaalit antavat kansalaisille mahdollisuuden valita, miten tätä maata hallitaan. SDP:n on pyrittävä hallitusvastuuseen omalla uskottavalla talouskasvun ja työllisyyden ohjelmalla.
(Vappupuhe 1.5.2010 Taivalkoskella Jalavan Pirtissä)
Kysymys on 2008 alkaneen finanssikriisin seurauksista: ensin kaatuivat riskejä ottaneet pankit. Nyt ovat kaatumassa heikot valtiot. Olemme osana Eurooppaa myrskyn silmässä, ja meidän pitää osata arvioida se, millä tavoin uudesta kansainvälisen talouden myrskyrintamasta ei tule yhtä suuria vahinkoja kuin ensimmäisestä.
Lyhyellä tähtäyksellä meneillään oleva Kreikan kriisi vaikuttaa jopa positiivisesti: euron arvon aleneminen, eli devalvoituminen, parantaa suomalaisten vientiyritysten asemaa. Pitkällä tähtäyksellä tulevat ongelmat: jos Kreikka kaatuu - saati että tauti leviää Portugaliin, Espanjaan ja eteenkinpäin - aiheuttaa se valtavan pankkikriisin Euroopassa, sillä Kreikan lainat ovat eurooppalaisissa pankeissa. Uuden kriisin lasku kaatuu veronmaksajille. Saksa joutuu lamaan ja Suomen ulkomaankauppa kriisiytyy.
Kuluneella viikolla on puhuttu Kreikan mahdollisesta rahoituspaketista, joka on kasvanut alun 45 miljardista nyt jo ehkä 120 miljardiin euroon. Se on valtava lasku. Suomen osuudeksi nämä summat merkitsevät suuruusluokaltaan enimmillään 1,5 miljardia euroa. Hallitus on ilmoittanut valmistelevansa lisätalousarvion asian hoitamista varten.
Summat ovat suuria ja suurten linjojen vetäjille olisi nyt kysyntää. Mutta hallituksen johdossa ei tunnu olevan ketään, joka kasvaisi tilanteen mittoihin. Talouspolitiikan puheenvuoroista puuttuu tilannetaju. Vaisusti on vain puhuttu siitä, että Kreikalle annettavasta kriisilainasta saadaan isompi korko kuin millä Suomi omat lainansa ottaa. Pahimmassa tapauksessa jäävät kuitenkin korot ja osa pääomastakin saamatta, jos hätärahoitus ei tehoakaan.
Hallituksessa on ajettu linjaa, jossa EU-päätöksentekoa keskitettäisiin pääministerille. Ajatus on hyvä, parlamentarismi sopii kansanvaltaan. Mutta käytännön sovellus jää vajaaksi, jos hallituksessa ei ole ketään, joka valtaa osaisi käyttää.
Vähintä mitä hallitus voisi tehdä, olisi Suomen oman talouden kuntoon laittaminen. Mutta tämä on ollut vierestä katsomisen hallitus: viikon työttömyystilastoista sanottiin, että kasvun kärki on taittumassa. Hallitukselle riittää, että työttömyyden kasvu hidastuu, parannusta ei edes uskalleta tavoitella. Työllisyyspoliittisia investointeja ei ole tehty, vaan hallitus on luottanut pelkkään pääosin hyvätuloisille suunnattuun veroelvytykseen. Myöskään työllistämiseen ei ole lisätty tilanteen vaatimia voimavaroja. Suomi on OECD-maiden häntäpäässä työllistämistoimien osalta.
Työmarkkinoille tarvittaisiin keskitettyä sopimusta. Nyt työnantajat riitelevät keskenään ja työntekijät joutuvat hakemaan oikeuksiaan lakoilla. Seuraava nousukausi pistää työmarkkinat sekaisin, kun kaikki pyrkivät osille talouskasvusta toisista välittämättä. Hallituksen suuri virhe on ollut antaa suomalaisen sopimusyhteiskunnan rapautua.
Pohjois-Suomelle meneillään oleva talousmyllerrys on vaaran paikka. Tavallisesti nousu tulee tänne Etelä-Suomea myöhemmin ja tavallisesti se edellyttää valtion aktiivisia toimia. Hallitukselta puuttuu näkemys ja tahto, joilla tähän päästäisiin. Pohjois-Suomelle tärkeät investoinnit, kuten ratarakentaminen tai riittävistä ammatillisen koulutuksen aloituspaikoista ja yliopiston perusrahoituksesta huolehtiminen, ovat puutteellisesti hoidettu.
Seuraavat eduskuntavaalit antavat kansalaisille mahdollisuuden valita, miten tätä maata hallitaan. SDP:n on pyrittävä hallitusvastuuseen omalla uskottavalla talouskasvun ja työllisyyden ohjelmalla.
(Vappupuhe 1.5.2010 Taivalkoskella Jalavan Pirtissä)
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
