Voihan veljet

Nyt tiedämme ulkoministeri Ilkka Kanervan erotiikkatanssijatar Johanna Tukiaiselle lähettämän tekstarin sisällön, kiitos Ilta-Sanomat. Pitihän se arvata: Haluatko tehdä sitä... jne. Noloa! Surullinen episodi kaiken kaikkiaan, jonka ytimen tiivisti mainiosti luonnehdinta aikakausilehdessä, "kerrankin maassa on ulkoministeri, joka ei kirjoita väitöskirjaa tai tylsiä historiateoksia, vaan tekstareita." Kirvelevä asia maassa, joka ylpeilee maailman parhaalla koululla ja korkealla osaamisella. Toisaalla on avaruusajan teknologiat ja äly, toisaalla kivikauden vietit.

Suomen keskustan puheenjohtaja, pääministeri Matti Vanhanen riensi antamaan täyden tukensa Kanervalle. En taida olla yksin arvailuissani, että täyden tuen julistus saa kylmät väreet varsinkin täällä kepun sydänmailla monen hurskaan keskustalaisen selkäpiihin. Mutta onhan heillä sulattamista itse Vanhasenkin toimissa. Moraali on koetukselle, tai uustulkinnassa.

Tänä päivänä poliitikkoja arvioidaan laajemmin kuin vain ammatillisin perustein. Kun ideologiat ovat liudentuneet ovat pinnalle nousseet henkilöt. Tähän ovat poliitikot itsekin vaikuttaneet: mieluusti esiinnymme julkisuudessa myös yksityishenkilöinä itsellemme soveliaissa yhteyksissä. Voi tietenkin (ja pitääkin) vaatia, tai ainakin pyytää, yksityisyyttä myös poliitikoille. Kaikki ei voi olla julkista. Ja toisaalta, kyllä kai tämä sivistynyt kansa seuraa tiedotusvälineistä mieluummin oikeita asioita vellovien ihmissuhteiden sijaan. (?)

En erityisemmin tunne vetoa siihen lynkkausmielialaan, jota Kanervankin tapauksessa on esiintynyt, vaikka tietenkin toivoisi sivistyneempää ja hienostuneempaa toimintaa ylimmältä valtiojohdolta. En tiedä olisiko ulkoministerin syytä erota jupakan vuoksi -- harkinta-aika on kokoomuksessa silti varmasti meneillään. Ensimmäisen kiven heittäjät saavat minut aina kavahtamaan.

Lopulta jäljelle jää kollektiivinen nolous.

Kelle Koillis-Euroopan pääkaupunki?

Maassa ei hädin tuskin olla selvitty Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta, kun valtiovalta ravistaa alueita uusilla laatikkoleikeillä. Homman nimi on nyt Alku, ja kyse on aluehallinnon uudistuksesta. Taustalla on hallituohjelmaan kirjattu tavoite vahvistaa maakuntien liittoja. Sen tähden alueilta pyydettiin hiljattain lausunnot luontevista aluejaoista.

No niin. Aihe on takuuvarma politiikan hittijuttu, sillä kaikilla on kiihkeä mielipide kun karttoja piirretään uusiksi. Lapin liitto reväytti lausunnossaan, ja esitti Kuusamon erottamista Pohjois-Pohjanmaasta ja liittämistä Lappiin. Nyt käydään keskustelua kelle Kuusamo kuuluu.

Lappilaisia on jo jonkin aikaa närästänyt Kuusamon markkinointi Lappi-brändin avulla. Lapissa katsotaan, että heidän panostuksensa matkailuun ja Lapin kansainväliseen tunnettuuteen kuuluu heille, eikä vapaamatkustajia katsota hyvällä. Liitettäkään Kuusamo Lappiin, mikäli markkinoinnissa kalastellaan heidän maillaan. Kuusamossa sen sijaan on ajateltu käytännönläheisesti asiaa turistin silmin: matkailijalle ei liene väliä onko kohde sitä oikeaa Lappia vai siitä läheltä.

Kuinka riita poikki? Tai, onko maakuntarajoilla oikeasti väliä? Koillismaalla on oma identiteettinsä joka tapauksessa, osittain kiitos kirjailija Reino Rinteen. Euroopan unionin rakennepolitiikassa Lappi ja Pohjois-Pohjanmaa kuuluvat samaan NUTS2 -suuralueeseen, joten rysäystä ei tulisi. Toisaalta, jos kuusamolaisilta kysytään, niin he suuntaavat Ouluun. Lappilaisuus tuntuu monelle kaukaiselta.

Jos aluejakoja katsottaisiin puhtaalta pöydältä, niin luonteva ratkaisu voisi olla seuraava. Emmehän ehdoitta luovuta Koillis-Euroopan pääkaupunkia Lapille, vaan vaihtomaana otamme Kemi-Tornion Pohjois-Pohjanmaahan. Perämerenkaarella on pitkäjänteistä yhteistä kehitystyötä, ja muutenkin Kemi-Tornio asettuu luontevasti Pohjois-Pohjanmaan rannikon jatkumoksi. Rannikon perusteollisuus kuuluisi yhteen kehittämispolitiikan kokonaisuuteen. Esitin ajatuksen jo lausuntoamme käsittelevässä maakuntahallituksen kokouksessa. Vielä eivät maakuntarajojen mannerlaatat liikkuneet ja lausunnoksemme muodostui tyytyväisyys nykyisiin rajoihin. Ei maakunnassamme mitään vikaa tai puutetta ole, mutta luovuus kunniaan kuitenkin...