Uusin tuulin ja voimin

Eilen Helsingin Sanomat kirjoitti Maria Guzenina-Richardsonin nosteesta SDP.n puoluejohtoon. Maria itse vaati malttia ja väläytti pikemminkin varapuheenjohtajakorttia. Tervetullutta on että johtajistosta keskustellaan. SDP on oppositiossa, ja puheenvuoroja uudistumisesta tarvitaan kipeästi. Viime viikolla asiasta puhui Liisa Jaakonsaari: Iltasanomissa Liisa vaati rapsakkaa puoluejohdon vaihtoa kevään 2008 puoluekokouksessa. Ulostulolla oli oma vaikutuksensa Pohjolan demaritapaamiseen, jota vietimme viime viikonvaihteessa Pudasjärven Syötekeskuksessa. Paikalla oli puheenjohtaja Eero Heinäluoma.

Keskustelua ei voi tyrehdyttää, ja nyt on syytä toivoa että se kantaa aina puoluekokoukseen asti. Rehti kisa puheenjohtajan paikasta on paikallaan. Se edistää uudistuskeskustelua.

Arkinen aherrukseni on jatkunut ilman työkonetta ja pyörää. Nyt esikoisellani on korvatulehdus. Se aikatauluttaa menoja tietysti ohi muun.

Kädetön ja jalaton

Kylläpä joskus on mukava olla väärässä: arvelin Oulun valtuuston johtoon nousevan Riikka Moilanen-Savolaisen, mutta toisin kävi. En olisi uskonut kepusta löytyvän rohkeutta nostaa paikalla Kyösti Oikarista. Mutta niin kävi, ja hyvä. Paikka oli ryhmien sopimuksen mukaan kepun, ja siihen nähden paras valittiin. Kyösti on osoittautunut ennakkoluulottomaksi ja aidosti uusia tuulia tuovaksi kunnallispoliitikoksi. Suvaitsevaisuus ja kulttuuri pääsevät toivottavasti hänen kaudellaan voimakkaammin esiin. Siihen Kyösti tulet saamaan tukea minulta ja varmasti monilta muilta uudistusmielisiltä.

Tätä kirjoitan nyt vanhalla PC:lläni, seuraavasta syystä. Aamu käynnistyi tänään, mutta kannettava MacBook -tietokoneeni ei. Ei vain käynnistynyt. Kone on nyt huollossa, ja minä KÄDETÖN. Tiedättehän tunteen. Kun ei voi tehdä oikein mitään, kun kaikki on koneella. Voi rähmä. Saa nähdä milloin ja missä tilassa saan koneeni takaisin. Eikä tässä vielä kaikki. Kumpa olisikin ollut, vaan ei: pyöräni varastettiin tänään. Ihan kahden tunnin sisällä, ihan takapihaltani ja ihan lukittuna. Se kurja ketale, joka pyöräni vei! Minulla ei ole autoa, pyöräni on minulle arkisen elämän välttämättömyys. Olo on paitsi kädetön niin myös jalaton. Pyöriä näköjään viedään Oulussa kuin maasta marjoja. Käsittämätön moraali niillä jotka tätä harjoittavat. Häpeäpaaluun toripolliisin viereen kuuluvat.

Olin varmaan vielä tuohtumuksen vallassa kun luin päivän Forumia (taas). Lehdessä haastateltiin Kiimingin uutta kunnanjohtajaa Leila Pekkasta. Tervetuloa seudulle, vaikuttaa pätevältä henkilöltä. Vaan yhteen asiaan tartuin. Kysymykseen "verot vai palvelumaksut" tuleva johtaja vastasi palvelumaksut. Jaa-a. Olisi hyvä palauttaa mieliin mikä kunnan tehtävä on: tarjota kaikille ihmisille varallisuudesta riippumatta tarvittavat peruspalvelut. Nämä palvelut rahoitetaan erittäin pitkälle veroilla. Asiakaspalvelumaksujen rooli on marginaalinen kunnan taloudessa. Sen sijaan yksittäiselle pienituloiselle ihmiselle esimerkiksi terveyskeskusmaksut saattavat olla huomattava meno. Jos halutaan pitää kiinni periaatteesta, että palvelut kuuluvat kaikille, ei peruspalveluita koskevia palvelumaksuja pidä mennä nostamaan kuin korkeintaan indeksin verran. Ja muuten, kunnanjohtajan palkkakin tulee verorahoista. Mitähän Leila sanoisit, jos palkkasi ei tulisikaan automaattisesti, vaan asiakaspalvelumaksuilla. Kirkastuisi tämäkin asia yksilön kannalta.

Naiset Oulun taustalla?

Luin uusimmasta Forum24 -lehdestä väistyvän Oulun kaupunginvaltuuston puheenjohtajan Matti Pikkaraisen (kesk.) haastattelua. Jälleen kerran kiinnitin huomiota seikkaan, joka toistuu kun Oulun keskeisiä vaikuttajanimiä listataan: ei yhtään naista. Pikkarainen toi esiin hänen mielestään vahvan vaikuttajan vaikutelman jättäneitä henkilöitä eri puolueista. Vain miehiä. Keränen, Moilanen, Kalliorinne, vahvoja toki kaikki, mutta Matti hyvä, eikö kukaan nainen ole tehnyt sinuun vaikutusta? Demarien Leena Piikivi aikoinaan, tai nykyvaltuustosta esimerkiksi kiistatta vahva vihreiden Taina Pitkänen-Koli? No, Matti listaa ketä listaa. Sama ilmiö toistuu kuitenkin kiusallisen usein kun Oulun ihmeen historiaa käsitellään. Aivan kuin naisilla ei olisi ollut mitään roolia kaupunkimme nykyisen menestyksen luomisessa. Joko se kertoo asenteista, tai sitten mitataan asioita tavalla joka ei nosta esiin naisten osaamista.

Pikkarainen siis jättää puheenjohtajuuden. Hän siirtyi tuomiorovastiksi, eikä ole sopivaa olla samanaikaiesti sekä maallisen että hengellisen vallan keskeinen haltija. Tuomiorovastiksi häntä tuki laaja joukko eri taustan omaavia ihmisiä, minäkin kävin ääneni antamassa. Toivottavasti hän tuo kirkkoon omalta osaltaan dynaamisempaa ja ajassa kiinni olevaa toimintaa. Hänen seuraajastaan valtuuston johtoon päätetään maanantaina. Ounastelen, että keskusta tulee esittämään paikalle eduskunnasta pudonnutta Riikka Moilanen-Savolaista. Mikäpä siinä, Riikka ei ole lainkaan hulluimmasta päästä. Tosin koulustustaso valtuuston johdossa romahtaa: Pikkarainen oli tohtori, kun taas Moilanen-Savolainen ei ole saanut tutkintoaan valmiiksi. Se on hieman noloa, ajatellen että kyse on voimakkaan yliopisto- ja ammattikorkeakouluskeskuksen ylimmästä luottamustoimesta.

Tänään saimme lukujärjestyksen ekaluokkalaiselleni. Lukujärjestyksen! Taas iso askel.

Syyskauteen

Tänään on hyvä päivä aloittaa blogi tauon jälkeen. Viisi kuukautta on mennyt vaaleista, ja nyt on jo selkeästi uusi vaihde päällä. Kävin keväällä hakemassa uutta virtaa Euroopasta, maakuntaliiton kanssa matkailimme Brysselissä ja Haagissa, ja Euroopan neuvoston työhön osallistuin touko-kesäkuun vaihteessa Strasbourgissa.

Kesäloman vietin kotimaassa. Aika kului siivillä, tai sateisesti, miten sen nyt sanoisi. Siskoni maratontreenin innoittamani juoksin tunnin lenkkejä pari kolme kertaa viikossa. Juokseminen ja erityisesti maraton näyttää olevan suorastaan muotia nyt. Innostus tarttui. Eilen kokeilin kuinka juoksu sujuu lasten kanssa: urheat pikkupyöräilijät ajoivat keveästi tunnin lenkin minun juostessa pääasiassa perässä. Apurattaat irroitettiin molemmilta heinäkuussa. Koko maailma näyttäytyy erilaiselta kun lapset ajavat itsenäisesti omilla kulkuneuvoillaan.

Politiikan syksy on käynnistynyt keskustalaisen ministereiden kimaralla. Ensimmäisenä, tosin jo heinäkuussa, Pohjois-Pohjanmaalle ehätti Paavo Väyrynen. Tässä kuussa olen lounastanut kuntaministeri Mari Kiviniemen ja liikenneministeru Anu Vehviläisen kanssa. Maakuntavaltuuston puheenjohtajuus on poliittisesti varsin tyydyttävä paikka. Siinä pysyy mukavasti ajantasalla, vaikkei kansanedustajuus auennutkaan maalisvaaleissa.

Syksyn ylivoimaisesti tuntuvin uusi juttu on omassa perheessä: esikoinen aloitti koulun. Kun kotona on ekaluokkalainen, ei mikään enää ole ennallaan. Tunne on ihana. Elämä jatkuu.

22.3.2007 Tunnelmia vaalituloksen jäljiltä

Äänet on laskettu ja tarkistettukin. Sain 2791 ääntä, mikä on paljon se. Se ei kuitenkaan riittänyt, enkä ole tullut valituksi kansanedustajaksi. En kiellä etteikö se olisi minulle pettymys, sillä minä ja monet tukijat ympärilläni teimme hartiavoimin töitä kampanjan eteen. Äänimääräni on kuitenkin suuri, sillä olisi tullut valittua monessa eri vaalipiirissä ja myös SDP:n listoilta esimerkiksi vuoden 1995 vaaleissa. Mutta nyt se ei riittänyt, emmekä saavuttaneet tavoitettamme. SDP kärsi suurtappion koko maassa.

Muutamia valopilkkuja haluan jakaa tässä: ensinnäkin kampanjani oli erittäin onnistunut. Sitä oli kiva tehdä, en saanut kertakaikkiaan juuri lainkaan negatiivista palautetta. Ehdokkuuteni ja minut otettiin jokapuolella hyvin ja innostuneesti vastaan. Kampanjan ilme oli onnistunut ja minun näköiseni. Mitään ei tarvitse katua, eikä mikään jäänyt kaivelemaan. Kaikki tehtiin mitä aiottiin. Toiseksi, ilahdutti katsoa YLE:n tulossivuilta Oulun tuloksista, että kaupungissa annettujen äänten perusteella olisin tullut valittua, siis jos vaalit olisi suoritettu ainoastaan Oulun kaupungin alueella. Kotikaupungin tuki tuntuu hyvälle.

Omat sanani eivät nyt riitä jakamaan enempää. Haluan lainata erästä minulle Ruotsista tullutta sähköpostia (kirjoittajan luvalla):

"Terve Tytti!Sait 2791 ääntä ja olet kolmannella varapaikalla. Se on hyvä tulos ja antaa erittäin hyvät asemat seuraaviin vaaleihin. --- Tänään olet varmaankin väsynyt kovan vaalitaistelun jälkeen ja ehkä valmis ripustamaan hanskat naulaan, mutta nuku muutama yö ennenkuin teet päätöksiä. Ne näkemykset ja asenteet joita sinä ja minä kannatamme ovat välttämättömiä maapallon ja ihmiskunnan selviytymisen kannalta. Uskon, että ne saavat kasvavaa kannatusta ennenkaikkea nuorten äänestäjien keskuudessa. ---Onnitteluni vaalimenestyksesi johdosta."

Kiitos kaikille tukensa minulle osoittaneille!